Nopea lounas taaperon kanssa... Tai sitten ei.

Lykkiessäni tänään tuplarattaita viimeistä ylämäkeä kotiinpäin, muistin ettei meillä olekaan kotona valmiina lounasta,  ja kello oli jo aika paljon. Puistoreissun uuvuttama taapero alkoi jo näyttämään päikkärivalmiilta..
Fuck.
Paitsi siellä on se possun ulkkari, ja perunoita. Juu ei hätää, ajattelin.

Kärryt kasaan ja tenavat sisälle, kuivat vaipat jalkaan ja keittiöön.
Pienemmälle bataattivelliä nassuun, ja omaan syöttäriinsä katselemaan.

Isoveli vei näppäränä poikana vielä Vilille maissinaksun käteen..
On muuten ihan must have -hankinta tuo stokke tripp trappin new born set, jos sulla on useampi alle kaksivuotias himassa. En pärjäis ilman. Vili viihtyy siinä niin hyvin, ja pääsee aina saman pöydän ääreen meidän kanssa. Se on musta tosi jees, kun siitä syömisestä niin kovin tykätään.

Possun ulkkarista reiluja piffejä,  ja yksi kerrallaan pussin väliin ja Lukalle lattialle mäiskittäväksi. :D 

Kauheella raivolla hakkas ukko possua.

Tää siis siitä syystä et Luka ei niin välitä paksuista pihveistä, mutta tottakai nyt lehtipihviversiona uppoaa mikä vaan. 

(Mä luulen et hän ei oikeesti vaan malta pureskella niin paljon. :D) 

Ajattelin että Luka jaksaa ainakin seitsemän minuuttia touhuta nuijan kanssa, että ehdin siinä välissä lohkoa perunat ja heittää ne uuniin..  Perunoiden kanssa uuniin meni valkosipulia, suolaa, pippuria ja pikkuisen voita.

Ja ah, tehdä herkkua srirachamaustevoita. Eli ihan vaan pehmeää voita ja srirachakastiketta sekaisin ja jääkaappiin kovettumaan. 

Olin väärässä siitä seitsemästä minuutista. Rakas lapseni jaksoi ehkä kolme minuuttia, jonka jälkeen lähti leikkimään olohuoneeseen. Tai niin minä luulin kunnes kuulin tuttua kilinää.

Mikä niissä koirannappuloissa on? Ne kiehtoo tuota aina vaan enemmän ja enemmän. 

Nyt oli nappuloita pitkin kodinhoitohuonetta, puhtaissa pyykeissä ja pyykinpesukoneessa.  Ja omassa suussa, tottakai.

Hän on siis oppinut miten sen ison säiliön saa ihan itse auki. Ihan kaunis ajatus antaa koiralle ruokaa mut rajansa kaikella. :D

Vili oli tällä aikaa kuin Naantalin aurinko. Istuskeli omassa tuolissaan ja naureskeli aina kun katsoin päin, tai huikkasin "kukkuu" :D

Ja pieni vielä nukahti sillä aikaa kun me Lukan kanssa korjattiin vähän nappuloita sieltä täältä.

Siirsin hänet vain sisäpäikkärivaunuihin jatkamaan uniaan, ettei liian kauan sitterissään köllötä. 

Tämä kaikki tapahtui

 alle puolessa tunnissa. 

Tässä kohtaa Luka keittiön pöydän ääreen, tabletti naaman eteen ja muumeja youtubesta pyörimään. Sieltä tuli se jakso missä "merirosvot" valtaavat uimarannan. Se on aika hauska jakso. :)

Iso vadillinen salaattia, pihvit pannulle ja potut uunista, ja ai että oli hyvää. 

Kyllä voi (ja sriracha) on vaan hyvää. Oli se possukin. :D

Maistui Lukallekin,  "nam-nam kinkku" kuului vaan kun tyyppi lapioi ruokaa suuhunsa. 

Iskä tuli just sopivasti kotiin mökkireissulta, toivat veneen ihastuttamaan meidän pihamaisemaa..

Iskä oli vähän väsynyt, ja flunssainen niin meni oikein mielellään Lukan kanssa nukkumaan,  ja hyvin nukkuivatkin. Kevyet kolmen tunnin tirsat. :)

Olisi ollut aika passelia omaa aikaa, mutta eikai sitä pienempää nyt enää väsytä..

Sellainen päivä. Nyt äiti on vähän väsynyt. Mutta onnellinen, on nuo urpot vaan niin parhaita tyyppejä. <3


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14493799/?claim=hkwcn85k4wq">Follow my blog with Bloglovin</a>