26. kesäkuuta 2018

Vinkit risteilyn onnistumiseen lasten kanssa

Risteilylle lasten kanssa? Mikä ihana ajatus jos olet valmistautunut oikein ja lähdet matkaan leppoisalla mielellä. Jos sinua kiristää jo valmiiksi jonottaminen ja kiukuttelevat, äänekkäät lapset, jää kotiin.

Tämä teksi voisi olla myös melko lyhyt, sillä se voisi ihan yhtä lailla olla että nää. Älä mene. Mutta jos omaat edes hieman uhkarohkeutta, lue eteenpäin ja varaa matka.



Panosta ikkunalliseen hyttiin, se maksaa kyllä itsensä takaisin maisemillaan. Pienet jaksavat laskea punaisia mökkejä ikkunasta ainakin sen ajan, että saat omatkin hampaat pestyä.

Jos lähdet matkaan illalla, tee kaikkesi että pienet matkustaystäväsi nukkuisivat päiväunet ennen matkaa, sillä eihän sinne laivalle lähdetä nukkumaan, vaan pitämään hauskaa!

Ihan ekana, mene satamaan mielellään julkisilla, tai lahjo mukaasi kuski joka heittää teidät oven eteen  ja hakee samasta paikasta sovittuna aikana. Ellei se ole mahdollista, huomioi parkkimaksut ja välimatkat satamaan, ja se tärkein ettet voi ottaa buffassa hermoviiniä etkä varsinkaan toista (kolmatta.)




Satamassa voit tehdä lähtöselvityksen itse helposti koneella varaus- ja turvanumerolla, lämmin suositus sillä siinä säästät yhden jonotuksen.
Yleensä lapsiperheille on ihan omat jononsa pienin bonuksin joihin kannattaa mennä jos kuitenkin haluat tehdä lähtöselvityksen ihan oikean henkilön kanssa.

Tsekkaa laivaan sisään astuessa että menet ekalla oikein. Laivaan ei ole syytä änkeä ensimmäisenä, myös ne viimeiset pääsevät ihan varmasti mukaan, ja lasten on kiva seurata ikkunoista miten autot ajavat sisään laivaan. Montakohan sinne mahtuu? Pakittavatko ne kaikki  ulos?
Sisääntuloissa lukee laivaannousu kannelle X tai kannelle Y, kun valitset heti oikean väylän vältät vastavirran ja pääset viemään matkatavarat mahdollisimman sujuvasti omaan hyttiin.




Iltalähdöillä leikkipaikat ovat tyhjempiä mitä seuraavana päivänä, joten kannattaa mennä vielä illalla tsekkaamaan tilukset, niin tiedätte minne suunnistaa aamiaisen jälkeen. Risteilyllä ainakin meidän perheellä on hieman omat säännöt mitä kotona, ihan niin kuin kesälomallakin. Me ei oteta stressiä nukkumaanmenosta, sillä ei me sinne tosiaan tultu nukkumaan, vaan leikkimään lastenehdoilla. 

Huolimatta nukkuumaanmenon ajasta, lapset yleensä heräävät auttamatta ajoissa. Me mentiin viimeksi nukkumaan 00, ja verhot rävähtivät auki paljastaen upean auringonpaisteen heti puoli kahdeksalta. Ei huono. Vaatteet niskaan, hampaiden pesu, ja tiukka palaveri aamun kulusta.




"Ennen kuin kaikki ovat syöneet hyvän aamiaisen, ei kukaan pääse leikkipaikkaan, nimittäin siellä on sääntö, ettei leikkimään saa mennä ilman aamiaista."

Jos matkustat pienten (alle 5 vuotiaiden) kanssa ehdoton ruokapaikka aamulla ja päivällä on buffa. Kaikille allergikoille ja nirsoillekin löytyy ihan varmasti jotain, ja kirsikkana kakun päällä pienet syövät noutopöydästä aikuisten kanssa ilmaiseksi.
Aamiainen meidän  kahdeksan hengen seurueelta maksoi  44 euroa ja päivällinen samalta jengiltä 108 euroa, sisältäen aivan kaiken. 

Vinkit buffakäyttäytymiseen laivalla:


-Varaa pöytä. Toivo ikkunapöytää, sillä vastaantulevien laivojen sun muiden laskeminen antaa mahtavasti lisäaikaa aikuisille.

Istuta lapset mahdollisuuksien mukaan aikuisten väliin istumaan, näin vältät suuremmat käsikärhämät ja lihapullien varastamiset.

-Sormiruokailevalle kun laitat syöttötuolin alle kertakäyttöisen vaipanvaihtoalustan, saat kiitoksen ja hyvän mielen kun keräät sen vain kasaan lähtiessänne pois.

-Istuta kaikki pöytään ja hae lapsille omaan pöytään "oma pikku buffetti" josta jokainen voi ottaa omalle lautaselleen mitä haluaa. Kaikki saavat samaan aikaan syötävää, eikä kaikkien aikuisten tarvitse juosta seitsemää kertaa läpi buffan jonottamassa yhtä nakkia.
Jos teitä on useampi aikuinen matkassa, kannattaa yhden sellaisen  aloittaa syöminen heti, niin hän voi lähteä jätskikuriiriksi siinä kohtaa kun muut aikuiset vielä tyhjentävät lautasiaan.

-Aikuisten kannattaa suosia kylmiä pöytiä, sillä kaikilla lapsilla tulee vuoronperään kuitenkin vessahätä huolimatta siitä, että kävitte kaikki ennen kuin menitte syömään. Se ei kuitenkaan haittaa lainkaan, sillä alkuruuat ja jälkkärit on aina noutopöydissä parhaat. Ellet sitten himoitse just niitä  pottuja ja lihaa sieltä lämpimästä laarista.

Jonottaessani itselleni jälkiruokajuustoja, näin kun rakas kuopukseni meni isänsä kanssa vessaan. Hänkin näki minut ja huusi niin kovaa kuin pystyi:

"Äitii! Minä menen vaan kakalle, älä syö mun ruokia!"


Miten niin tyhjennän lasteni lautasia jos niille jotain joskus jää? Ihan kiva että kerroit kaikille muillekin kanssaruokailijoille.

-Tee kaikille ipanoille selväksi, että sinne leikkipaikkaan ei pääse ennen kuin on syöty, eikä sieltä ruokapaikasta saa poistua, ennen kuin kaikki ovat syöneet.




Niinkuin arvata ja huomata saattaa, meillä ei ole ainuttakaan valokuvaa ruokailusta, sillä se oli todella  tiukkaa äksöniä koko setti.

Meidän aikataulu oli oikein toimiva:
20:30-22:00 Leikkiä ja treffit maskottien kanssa
22:00-23:00 Iltapalat ja nukkumaaan

  8:30-10:00 Aamiainen buffassa
10:00-13:00 Leikkiä sisältäen kasvomaalauksen ja pienet tanssit
                    Välipalaksi ihan mitä tahansa ja aikuisille kahvia
13:00-15:30 Päiväunet ja lastenohjelmia hytissä rauhoittuen. 
16:00-17:30 Päivällinen buffassa 
17:30-19:00 Leikkiä ja shoppailua vuorotellen.
19.15           Maihinnousu ja kotiin




Mikäli mahdollista, paras kombo risteilylle on yksi aikuinen lasta kohden. Näin saat jaettua porukkaa tarpeen tullen ja kaikki halukkaat pääsevät ostoksille jos haluavat, eikä kaikkien tarvitse lähteä vessaan jos yhdellä on hätä.
Laivasta poistuessa suosittelen odottamaan hytissä kunnes ne hätäisimmät ja humalaisimmat ovat änkeneet pois alta, sillä kaikki varmasti ehtivät laivasta ulos ilman tunkemista ja jonottamista hyttikäytävillä. (Ellet ole sammunut.) Me katseltiin hytin ikkunasta kun laiva kiinnittyi satamaan, ja valuttiin viimeisten joukossa ihan rauhassa ilman ahdistavaa väenpaljoutta ulos raittiiseen ilmaan  kohti kotimatkaa.

Meillä oli oikein onnistunut, stressitön, hyvänmielen ja ennen kaikkea lasten toiveidenmukainen  risteily.

Mikä sun mielestä tekee onnistuneen laivamatkan?

Ida

Lämpimästi tervetuloa kurkistamaan hieman syvemmin meidän arkeen instagramin puolelle, ja facebookkiin. 

21. kesäkuuta 2018

Somemutsien kesäjuhlat

*Kaupallinen yhteistyö*

Äidit kaipaavat ansaitusti aika ajoin sitä omaa aikaa, vapaa-iltaa tai ihan vaan hetkeä ystävien kesken. Mäkin sain sellaisen (taivaallisen) vuorokauden ihanien samanhenkisten naisten kanssa kuin minä itse olen. Tai ainakin meillä on sama harrastus, nimittäin perheblogin kirjoittaminen.

Kaksikymmentäneljä (24) somemuijaa viettämässä iltaa helsingissä. Iltaan kuului valokuvia, valokuvausta, kameroita, naurua, poseerausta ja valtavasti aitoja ja uskomattoman kauniita hymyjä.

Tässä tää mun uskomattoman kaunis hymy.


Meidän päivä alkoi Game Overin tiloissa Otavamedian tarjoamilla kuohuviineillä. Siinä sitte pienet esittelyt ja heippa moikat koko porukalle, ja pienet jännät että muistanko mä nimiä. Minä muistan oikeastaan vaan ne vanhat muijat, Matleenan, Klaran, Julian, Tanjan ja Nean. Eli tein myös itselleni palveluksen, ja askartelin pienet nimilaput koko porukalle.

Skumppa päässä ja hymy huulilla jakauduttiin ryhmiin ja valittiin huoneet joista paeta. Itse pääsin Jack the Ripper -huoneeseen joka oli sopivan jännittävä, muttei sisältänyt liikaa matemaattisia kaavoja tai liian monimutkaisia ratkaisuja. Taidettiin olla jopa ainoa ryhmä joka pääsi pakenemaan.
Mä niin tykkään noista pakopeleistä vaikka mulla onkin pieni ahtaanpaikankammo.  Pakohuone ei onneksi vaikuta mussa samalla tavalla kuin esimerkiksi hissi tai makuupussi.
Game Overin henkilökunta oli todella mukavaa, asiantuntevaa ja kertoi meille hieman paikan sekä pakopelien historiasta, tuli todella olo, että me oltiin enemmän kuin tervetulleita pelaamaan.

Jokaisessa pakohuoneessa tai -pelissä on omat sääntönsä, mutta kaikilla on ne samat perussäännöt:

Vihjeitä ei ole sijoitettu katonrajaan, josta niitä pitäisi hakea kiipeämällä. Voimaa ei tarvitse käyttää mihinkään, kuten tavaroiden irrottamiseen. Ne asiat, joihin ei kuulu koskea, on yleensä merkitty punaisin teipein tai varoitustekstein. Mahdollisiin näyttelijöihin ei saa koskea. Juopuneena ei pakohuoneeseen pääse, eikä huoneissa saa kuvata. Useimmat tavarat kuten kännykät täytyy jättää pakohuoneen ulkopuolelle. Joissain pakohuoneissa on ikäraja.

En kerro meidän huoneesta enempää, sillä se vaan pilaisi sinun kokemuksen jos saman huoneen joskus valitset.

Pelihuoneesta kun selviydyttiin oli meillä edessä POP&Con lastenvaate-esittely, ja ilokseni saatiin uutisia, että syksyllä heiltä löytyy myös pojille soveltuvia vaatteita niiden vaaleanpunaisten unelmien rinnalle. Jes! Jään innolla odottamaan, sillä ainakin ne tyttöjen röyhelöjutut on aivan ihanaa materiaalia.



Tässä kohtaa iltaa naisia alkoikin jo nälättää, ja porukka jakaantui mieluisiinsa ruokapaikkoihin, itse valitsin possuna Woltin paikalle kuljettaman sushisetin.



Ruokailun jälkeen (pienessä sievässä) mikäs sen mukavampaa kuin testailla ja kuulla uudesta ihanasta Artesaanikosmetiikasta. Aivan mahtavia juttuja. Hirveän harvoin hyvää luonnonkosmetiikka ihan oikeasti valmistetaan suomessa, mutta nämä ihan totta tehdään alusta loppuun Pohjanmaalla.
 Fiini Naturallyltä saat myös pyykkietikan, jos sitä et vielä ole kokeillut. Tässä linkki jos haluat tehdä sitä itse, lämmin suositus.



Virallisten osuuksien jälkeen herkuteltiin lisää ja kilisteltiin ja arvottiin osallistujien kesken muutama upea palkinto. Arpaonni ei tällä kertaa minua suosinut, mutta vihertävillä silmillä kuikuilin kollegani voittamaa Aarni Woodsin kelloa. Aivan upea.
Aarni Woodsin kellot, aurinkolasit ja lompakot on valmistettu suomalaisesta puusta ekologisesti, eettisesti ja kestävää kehitystä vaalien. Yrityksen takana on kolme nuorta (ja komeaa) miestä.
Aarni Woodsin tuotteet ovat tällaisen ituhippimutsinkin mielestä aivan täydellinen lahja, tai itse ainakin arvostaisin suuresti. Erityisesti  ruusupuusta valmistetut aurinkolasit lämmittäisivät mieltä näin kesällä, ja mun miehelle sopisi täydellisesti korkkinen lompakko.



 Naurettiin, hulluteltiin, jaettiin kokemuksia ja puhuttiin blogijuttuja. Ihasteltiin, halailtiin, kehuttiin ja liikututtiin. Nää naiset on ihan kultaa. Kiitos kaunis yhteistyökumppaneille ja ihanille naisille, joita voi jo ihan ystäviksikin kutsua. Käytiin me karaokebaarissakin, mutta sieltä ei taida keneltäkään löytyä kuvamateriaalia. Jännä juttu.





Kiitos kaunis kaikille osallistuneille, ootte ihan kultaa. On ihan huippua että oon saanut Kaksplussan kautta tutustua näin moneen hienoon tyyppiin. Rivien välistä voittekin siis lukea, että blogiin on tulossa pieni muutos, kerron siitä sitten myöhemmin enemmän, en malta odottaa!
Ida




19. kesäkuuta 2018

Kun omat lapset ärsyttää

Aina välillä kaikille tulee (ne jotka sanoo ettei, valehtelee eikä saavuta sillä edes sädekehää) sellainen fiilis että se oma maailman rakkain tyyppi, jälkikasvu, perillinen, rakkauden hedelmä, kauan  ja hartaudella odotettu,  rakas lapsi on ihan uskomattoman ärsyttävä tyyppi.

Meillä ainakin on. Joskus aika useastikin. Nuo tyypit on samalla mun koko maailma, mutta ne on samalla ne sen saman maailman ainoat tyypit jotka tuntee mut ja minun luonteeni ihan läpikotaisin. Ne tietää ihan tarkalleen mistä narusta vetää kun oikeasti kiukuttaa ja toisinpäin. Ne on pirun taitavia ja ovelia tyyppejä nuo pienet ihmiset.




Kaikki ihmiset ärsyttää joskus, eikö totta? Mä rakastan mun aviomiestä ihan ylikaiken, mutta on meilläkin päiviä kun ei tekisi mieli edes puhua tai nähdä toisen naamaa. Toisen tavat ja tyylikin voi välillä vituttaa niin paljon ettei keksi edes sanottavaa, kun taas toisaalta se tyyppi on sun kallio ja tekisit mitä tahansa sen puolesta ihan koska vain. Aina ei vaan oo kaikki niin ihanaa.

Olisihan se ihan  upeeta jos noi keskeneräiset ihmistaimet käyttäytyisivät edes joskus niin kuin sä olet opettanut ja toivonut. Jos ne joskus söisi aamupalan ilman teatteriesitystä ja pesisi pyytämättä hampaat ilman vessanpyntyssä uivaa paperirullaa. Jos ne pukisi vaatteet päälle päiväkotiaamuna alle puolessa tunnissa ja laittaisi kengät jalkaan kaatamatta hiekkoja lattialle.
Jos meillä olisi joskus tuollainen aamu, soittaisin töihin että mun lapset on kipeitä.

Välillä vaan tekisi mieli heittää huuleen kolme norttia, laittaa musat aivan liian kovalle, juoda skumppaa suoraan pullosta välittämättä että se on lämmintä ja huutaa että voi (vit*tu) Namaste vaan maailma
Mut sit sä vaan lasket kymmeneen tai edes viiteen ja mietit et kyllä mä ehdin, nuo on vaan hetken täällä lainassa mua ärsyttämässä, ja kohta mä jo kaipaan niitä takaisin kotiin.

Juhannus tekee taas tuloaan ja ollaan suunniteltu mun miehen kanssa jotain pientä reissua. Olisi ihanaa mennä vaikka risteilylle tai kylpylään, sillä mökki jää tältä vuodelta juhannuksena meiltä väliin. Mutta tiedätkö sen fiiliksen kun sun ei tee mieli laittaa niitä pieniä rahoja kiinni edes reissuun, kun pelkäät että se koko reissu menee kuitenkin vain tapellen?
Kotona ei jaksaisi aina olla, mutta miksi mennä rapakon taa tappelemaan kun kotona sen voi tehdä ihan ilmaiseksi?

Itse olen sitä mieltä että todellakin mennään, rennoin fiiliksin ja hyvällä mielellä, noi tyypit vielä opettelee ja niin mekin vanhempina. Työkiireet ja huonot unet vanhemmilla lisäten lasten  kirkkaisiin ja koviin ääniin joita voisi verrata uusimpaan oopperaan, sekä uskomattoman  äkkipikaisiin luonteisiin ja kaikkien mahdollisten rajojen testaaminen ja pieni venyttäminen takaa ennenkaikkea vauhdikkaan loman, myös kanssamatkustajille.

Paras vinkki huutavien lasten kanssa painiville on yksinkertainen. Älä koskaan huuda takaisin että älä huuda. Mitä sä sillä opetat?

Ärsyttääkö sun oma luomus sinua joskus? Se on ihan ok. Niitä kaikkein rakkaimpia kohtaan ne tunteet on aina moninkertaiset.

Rentouttavaa lomaa kaikki kanssaromahtajat, mä niin tiedän miltä susta tuntuu. 
Tervetuloa seuraamaan meidän arkea myös instagramiin. Se ei ole herkimmille.

Ida

15. kesäkuuta 2018

Minigolffia omalla pihalla

*Kaupallinen yhteistyö, Kiddex Oy & Plan Toys

Kesä ja lämmin ilma. Mikä sen parempaa kuin viettää koko päivä ulkona leikkien? Monet lounaat on syöty leikkimökissä ja pienet päikkärit nukuttu keinutuolissa. Miksei? Ihana kesä!

Aktiiviset minityypit vaan kaipaavat niin mahdottomasti aktiviteetteja, että välillä (aina) ensimmäisenä väsyy vanhemmat mitä lapset. Koko ajan raksuttaa että mitä sitten, mitä seuraavaksi, oisko joku peli vai ehkä leikki? Mites lounas? Päikkärit? Onkohan nuo juonut tarpeeksi vettä ja pissasko joku just altaaseen? Aikamoista metatyötä sanoisin.





Tänä kesänä me vihdoin päätettiin, että pojat saavat sen leikkimökin jos netistä löytyy käytettynä kohtuuhintainen. Ja etsivä-mummihan sen löysi, viidellä kympillä oikein mainio mökki muutaman kilometrin päästä meidän kotoa. ihan älyttömän hyvä ostos. Siellä opetellaan vähän kotitöitä, puutarhanhoitoa ja yleisen järjestyksen ylläpitoa, sillä sitä ei kukaan siivoa lasten perässä. (Paitsi välillä vähän salaa.) On se niin suurikin, että vähän kun eristää voi tiukan paikan tullen passittaa lapset mökkiin nukkumaan. (viitsi vitsi.)






Tänä kesänä me ollaan panostettu muutenkin ulkoleluihin ihan  eritavalla mitä aikaisemmin, sillä pojat ovat jo aika isoja, eivätkä tarvitse päiväunia tai muita päivää pilkkovia rutiineja niin täsmällisesti mitä aikaisemmin.
Me nautitaan niin siitä että voidaan olla ja touhuta omalla pihalla, ja mikä sen parempaa kuin lapset jotka myös viihtyvät omalla pihallansa. Meidän molempien lasten keskittymiskyky on ilmeisesti peritty äidin puolelta, joten he eivät kauan jaksa samaa leikkiä.

Me ollaan poikien kanssa Plan Toysin Brändilähettiläitä, ja viimeinen esiteltävä lelu on Minigolf rata!






Minigolf settiin kuuluu kaksi puista mailaa, kaksi puista palloa sekä kolme estettä ja kuljetuskassi. Kaikki osat ovat valmistettu kierrätetystä kumipuusta. Ne ovat siis ympärstöystävällisiä, sekä valtavan kestäviä. Niistä tulee myös iso mustelma jos toinen lapsista päättää vetää mailalla muualle kuin palloon. Ihan vaan varoituksena teille muille.
Osat ovat kevyitä, joten pienet jaksavat hyvin itse kantaa lelunsa vaikka puistopiknikille  ja asetella esteet itse paikoilleen. Lelun suositusikä on 4+ mutta jälleen kerran on meidän nuorempikin peliä  pelannut aikuisten läsnäollessa ihan hienosti, välillä  erotuomari on joutunut tulla väliin korkean mailan vuoksi, mutta muuten pelit ovat sujuneet vallan mainiosti  myös meillä aikuisilla.






Kirjoitin aikaisemmin enemmän Plan Toysista tässä tekstissä, jossa tutustutaan tasapainoiluun leikin ohella, sekä tässä tekstissä jossa puhuttiin keinumisesta sekä arvottiin yksi keinu lukijalle.

PlanToysilla on suomessa jo useampi jälleenmyyjä, ja tästä linkistä sinä näet ne kaikki ja löydät helposti sinua lähimmän.
Ihastuitko tuotteisiin niinkuin minä? Kiddex etsii nyt syksyn brändilähettiläitä, hae ihmeessä mukaan sähköpostitse, lisätietoja löydät tästä linkistä. ja tule mukaan levittämään tuotetietoa kestävistä, eettisistä ja ekologisista lastenleluista.







Golfin lisäksi meidän kesäpihalla keinutaan, juostaan, potkutellaan, pyöräillään, kaivetaan kuoppia ja ajellaan traktorilla. Mitä teidän piahalla leikitään eniten?

*Poikien vaatteet saatu Mio Maolta, näistä  enemmän myöhemmin. 

Aurinkoista viikonloppua,
Ida

P.S. Nyt jos koskaan kannattaa ottaa haltuun Murupullien instagram, sillä viikonloppuna luvassa on Kaksplussan verkostolaisten  kesäjuhlat...

12. kesäkuuta 2018

Se täydellisen lasagnen ohje:

Meidän koko perhe rakastaa hyvää ruokaa, mutta valitettavasti ihan aina se hyvä ruoka ei kohtaa mun ajatus- ja arvomaailman kanssa, sillä tykkään että ne raaka-aineet olisi eettisiä ja hyviä, laadusta kuitenkaan tinkimättä.






Yksi mun lapsuusajan herkuista on rehellinen lasagne. Se voi olla kasvis, gluteeniton tai ihan se tavallinen raguversio, yleensä aina se on herkkua, sillä aitoon lasagneen tulee auttamatta aina parmesania sekä mozzarellaa.

Muistatko sinä, kun viime talvena (2017) nousi kohu parmesan- ja grana padanojuustoa tuottavista lehmistä, ja niiden uskomattoman kurjista oloista elää ja tuottaa sitä täydellistä juustoa. Ne kuvat ja videot piirtyivät jonnekin syvälle mun verkkokalvoja, ja sen jälkeen olen ollut todella tarkkana juustojeni kanssa. Jos juustoa ostan, on sen oltava luomua, ja kaikkein mieluiten suomalaista sellaista.

Mutta millä korvata Italialaisen reseptin mozzarella sekä parmesan? Mahdoton tehtävä, kunnes kokeilin kotimaista vuohen gran reserve -juustoa. Se sopii täydellisesti korvaamaan parmesanin, ja se on jopa edullisempaa mitä aito parmesan tai grana padano.
Mozzarellan taas korvaa saman palkitun suomalaisen tuottajan vapaan lehmän Mozzarella.
Molemmat juustoista ovat  laktoosittomia.

Ainekset (6 hengelle) Valmistusaika 1h 30min
Ohje on muokattu Nonnan lasagne -ohjeesta.

n. 12 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:
Kotimaista naudan (tai lampaan) luomujauhelihaa 400 g
(oliivi)öljyä 3-4 rkl
sipulia 1 kpl
porkkanaa 1 kpl
2  tölkkiä tomaattimurskaa (800 g)
vettä 3 dl
kasvis- tai lihaliemikuutio
valkosipulia 1 kynsi
sokeria 2 tl
muskottipähkinää 1 tl
karkea suolaa 2 tl
mustapippuria 1 tl
tuoretta basilikaa 1 ruukku
vuohen GR-juustoa 50 g
vapaan lehmän Mozzarella-juustoa 300 g

1. Silppua sipulit. Kuori porkkana ja paloittele se neljään osaan.
2. Ruskista jauheliha, sipulit ja porkkana oliiviöljyssä.
3. Lisää tomaattimurskat, vesi ja liemikuutio ja mausta vastajauhetulla mustapippurilla, muskottipähkinällä, basilikalla ja sokerilla.
4. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä kannen alla 45-60 minuuttia.
5. Nouki porkkananpalat kastikkeesta pois ja mausta maun mukaan suolalla.

Valkokastike:
voi 50 g
vehnäjauho 3 rkl
maito (kasvimaidot sopivat kaikki oikein hyvin) 5 dl
muskottipähkinä 1 tl
karkea suola 1½ tl
mustapippuri rouhittu 1 tl
vuohen GR-juusto 3 rkl

1. Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon tasaiseksi seokseksi.
2. Lisää maito koko ajan sekoittaen ja kuumenna hämmentäen, kunnes seos sakenee.
3. Mausta suolalla, mustapippurilla, muskottipähkinällä ja juustolla.

VINKKI!
Lasagnelevyt! Jos vuokasi ei ole täydellisesti mitoitettu ja särmä niille lasagnelevyille, menee sulla melko varmasti hermo aika nopeasti siihen asetteluun. Tästä ja muutamasta muustakin syystä lasagnelevyt kannattaa esikeittää ennen latomista.
Ota suuri kattila ja keitä siellä vettä. Lisää reilusti suolaa, ja laita muutama lasagnelevyä kiehumaan noin minuutiksi. Nouki ylös reikäkauhalla ja laita yksitellen liinan päälle kuivumaan. Levyjen ei tarvitse olla kypsiä, vaan sopivan joustavia, etteivät reunat halkeile  niitä vuokaan mallatessa.
Voit laittaa siksi aikaa aina uudet levyt kiehumaan, kun täytät edellistä kierrosta.
Levyt imevät näin enemmän makua itseensä, asettelu on helppoa ja lopputulos on kaunis. Voit myös lyhentää uunissa oloaikaa huomattavasti.






Lasagne:

1. Voitele lasagnevuoka voilla ja laita pohjalle vähän jauhelihakastiketta.
2. Lado päälle kerros lasagnelevyjä ja lisää levyjen päälle jauheliha- ja valkokastiketta nokareina, vähän mozzarellaa ja vuohen gr -juustoa.
3. Lado toinen kerros lasagnelevyjä ja lisää päälle saman verran kastikkeita ja juustoja.
4. Lado kolmas kerros lasagnelevyjä ja lisää loput kastikkeesta ja hieman runsaammin juustoja kuin aiemmin.
5. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. (45 jos et esikeittänyt levyjä)
 Ota valmis lasagne uunista ja anna sen vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Lasagne on parasta uunituoreena, mutta tämä lasagne maistuu myös seuraavana päivänä lämmitettynä taivaalliselta!



Tiesitkö, että Lasagne on syntynyt Pohjois-Italiassa Emilia-Romagnan maakunnassa luultavasti 1400-luvulla. Sana lasagna on ilmeisesti johdettu kreikkalaisten yöastiaa eli pottaa merkitsevästä sanasta, joka on siirtynyt latinaan muodossa lasanum ja tarkoitti antiikin Roomassa keittoastiaa.

Herkullisia lasagnehetkiä,
Ida

8. kesäkuuta 2018

Sisarukset. Tasavertaisesti molemmille vai maalaisjärjellä tasapainoillen?

Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, kuinka tärkeänä sinä pidät tasapuolisuutta?

En puhu rakkaudesta tai läheisyydestä, sillä uskon sisimmässäni jokaisen vanhemman tuntevan samoin kuin minä. Sitä rakkautta riittää ihan tasavertaisesti kaikille omille lapsille lukumäärästä riippumatta
Tällä kertaa puhutaan täysin materiasta.



Meillä oli tilanne, jossa isoäiti pyysi lupaa viedä vanhempi lapsi ruotsinristeilylle. Suostuin tietenkin heti, sillä onhan se helpompaa mennä vain yhden lapsen kanssa. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä kyseisenä ajankohtana nuorempi olisi ollut ihan tavallisen arkipäivän päiväkodissa ja toinen pitämässä hauskaa laivalla. Se tuntui todella epäreilulta nuorempaa kohtaan. Pojat ovat jo sen ikäisiä että mitä tahansa spessua reissua odotetaan kovin, siitä puhutaan paljon ja tottakai kerskutaan kavereille, ja ennenkaikkea omalle veljelle.

Me siirrettiin mummin ja pojan reissua alkuviikosta  loppuviikkoon, jolloin pojilla on aina vapaapäivä hoidosta, ja näin ollen nuoremmankin päivään saatiin jotain erityistä sen normi arjen sijaan. Nuoremmalle luvattiin täyttä huomiota, hassuttelua ja jätskiannosta, kun isoveli lähtee mummin kanssa katsomaan onko se Ville Viikinki (Viki-viki)  vielä siellä laivalla.

Molemmat lapset sekä vanhemmat tyytyväisinä ratkaisuun, pakattiin pienelle matkustajalle omaan matkalaukkuun hieman rahaa, sillä pitäähän pikkuveljelle tuoda joku rakkaudella valittu tuliainen.
(Hän toi pehmo-Sampan, sillä pikkuveljen lempiväri on punainen, eikä hän löytänyt punaista autoa.)

Nuorempi ei ollut moksiskaan kun kerroimme, että ensikerralla mennään sitten kaikki, mutta nyt isoveli saa mennä kahdestaan mummin kanssa, ja sinä saat sillä aikaa viettää päivää leikkien ja herkutellen. Jo pelkkä täysi huomio vanhemmista taitaa riittää tuolle tyypille, ja tekeehän se hyvää antaa sitä henkilökohtaista omaa aikaa myös lapsille erikseen.

Risteilypäivän aamuna pienempi kysyi aamiaispöydässä yhtäkkiä isoveljeltään: "Jännittääkö sinua mennä sinne laivalle?" Taisi se sittenkin olla myös hänellä mielessä.

Jos sinulla on useampi lapsi, pidätkö sitä tärkeänä että molemmat saavat yhtä paljon? Lasketko sinä joululahjoja ja ostat äkkiä jotain jos yhdellä onkin paketti vähemmän mitä muilla?
Onko määrällä vai arvolla enemmän merkitystä?




Sinä saat kun on sinun syntymäpäiväsi, ja sisaresi kun on hänen. Oh so simple.


Olen myös kuullut lahjoista joita annetaan sisaruksille, ettei vaan tule toisen juhlissa paha mieli, kun vain päivänsankari saa syntymäpäivälahjan. Toisaalta ymmärrän tilanteen jos kyseessä on sisarukset pienellä ikäerolla, mutten enää silloin kun lapset ymmärtävät sen syyn. Sinä saat kun on sinun syntymäpäiväsi, ja sisaresi kun on hänen. Oh so simple.
Ajattelen, että ne on ne pienet asiat joista opetellaan hyväksymään asioita, ja sitä karua faktaa ettei ihan aina saa kaikkea itse, vaan välillä pitää osata iloita myös muiden puolesta.

Olen äärettömän ylpeä pienestä kolmevuotiaastani, joka aamulla ensimmäisenä juoksi veljensä luo muistuttamaan, että tänään sinä menet laivalle, tuothan sitten nannaa?

Mites on, tasavertaisesti molemmille vai maalaisjärjellä tasapainoillen?

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan meidän elämää instagramiin, ja facebookkiin!

Ida

3. kesäkuuta 2018

Mä en tykkää sun lapsesta.

Tarviiko sun pitää kaikista lapsista ihan vain sen takia, että  sinä olet vanhempi sellaiselle?

Saatko sä sanoa ettet sä pidä kaikista lapsista, koska sä olet äiti tai isä?

Mä en aina pidä kaikkien lapsien käytöksestä. 

Onko se sama asia, kuin sanoisin etten pidä kaikista lapsista? En edes kaikkien mun ystävien tai tuttavien lapsista. Ja mä olen sanonut sen myös ääneen.
Mä en aina voi sietää edes mun omien lasten käytöstä, ja silti minä rakastan niitä maailman eniten silloinkin, kun mun hermoja ei ole enää jäljellä ja lukitsen itseni vessaan ja huijaan olevani kakkosella, että saan edes hetken lisäaikaa tilanteen rauhoittamiselle.

Mulle rakas ihminen on pahoittanut aikoinaan aiheesta mielensä, koska minä olen joskus videolla  sanonut, että en kestä kaikkien mun ystävien lapsien käytöstä. Ja eihän sitä nyt sovi sanoa, että en mä sun lasta tarkoittanut vaan tuon. Ei missään nimessä. Ja se, etten mä pidä kaikkien käytöksestä ei automaattisesti tarkoita sitä, että mä pitäisin omia lapsiani enkeleinä ja muiden vallattomina demoneina. Ei missään nimessä. Kyllä te tiedätte jotka olette omani tavanneet.


IHANA kuva! Todellisuudessa isoveli oli just vetämässä pienempää pataan.
Korinna  photography 2016


Omat prioriteetit lapsen kasvatuksessa


Mun mielestä se on ihan ok. Ei sun tarvitse pitää kaikista lapsista eikä aikuisista. Kaikilla on ne omat prioriteetit lapsen kasvatuksessa eikä kaikille ne samat asiat välttämättä ole siellä kärkipäässä mitä sulla.
Totta kai mua ahdistaa ne asiat joita minä lasteni kasvatuksessa pidän tosi tärkeinä asioina, jos just ne on jollekin toiselle yhdentekeviä, kun taas toisinpäin itse en pidä jotain tiettyä asiaa tärkeänä mitä joku muu taas selkeästi painottaa lastensa kasvatuksessa.

Jotkut eivät kestä narinaa tai kitinää, ja toinen taas on tottunut siihen äänensävyyn.
Toiselle tärkeimmät on kiitos, anteeksi ja ole hyvä kun taas toinen on onnellinen että lapsi kommunikoi edes tavalla tai toisella, sillä sekään ei kaikille ole itsestäänselvää.
Toinen ei kestä huutoa kun taas toinen ei kuule jos piipitetään.

Paikoittain pirun ärsyttävä.


Lapsissa on valtavasti luonne-eroja. Ei se ole sen lapsen vika jos on syntyään jo kilpailuhenkinen, ja pitää saada kaikki itse heti ja ekana mulle. Mun esikoinen on just sellainen. Paikoittain pirun ärsyttävä.  Minä minä minä minä, mulle ensin minä minä. Annan tiedättekö tahallani sille toiselle ensin joka ei vingu jatkuvasti että minä.
Se, ettet sinä välitä kaikkien lasten käytöksestä ei tarkoita sitä, ettet sinä ymmärtäisi ja arvostaisi sen  lapsen kiukuttelua, uhmaa tai tapoja toimia tai puhua. Ne on vaan  asioita, jotka just silloin ärsyttävät myös sinua. Kyllä aikuistakin ihmistä saa välillä vit*ttaa, kunhan ottaa sen kuin aikuinen ihminen, eikä kolmevuotias.

Mutta saako  sanoa ettei pidä kaikista lapsista? Ei tietenkään. Ellei joku sitä kysy. Miksi joku sitä kysyisi? Miksi sä sanoisit ettet sä tykkää jonkun lapsesta ellei se sitä kysy? Itse myönnän olleeni hieman tahditon sanoissani ja pyydän sitä anteeksi, minä kyllä tykkään lapsista yleisesti ihan hirveästi, mutta en rehellisesti ihan kaikesta mitä niihin liittyy, ja miten ne (myös minun omani) käyttäytyvät. Ja pidän sitä aivan idioottina, että  sanoin sen ääneen.

Loukkaantuisitko sinä jos joku sanoisi sinun lapsestasi, ettei pidä hänestä tai jostain tavasta jota hän tekee tietyllä tapaa? Niin minäkin, ja varmasti nostaisin pienen muurin kyseisen henkilön ympärille samantien.

Saako lapseton ihminen sanoa ettei pidä lapsista? Toki. 

Onko se itsekeskeistä sanoa pitävänsä lähinnä vain omistaan? On.

Olet varmasti törmännyt joskus ihmiseen, joka sanoo, että:
"njääh, en mä oikeen muiden lapsista tykkää paitsi mun omista." 
Mun  mielestä se jos joku on röyhkeää ja itsekeskeistä. Se jos joku on sellainen ajatusmaailma mitä mä en ikinä haluaisi että ainakaan minun lapseni oppisivat.
"Ei ne muut oo mitään,  minä olen parempi." 
Terve itsetunto ja itsensä kunnioittaminen on täysin eri asia, mutta itseään automaattisesti muita parempana tai arvokkaampana ihmisenä pitäminen on mun ajatusmaailmaan vaan ihan uskomattoman rumaa, ja se antaa elämälle aivan väärät lähtökohdat.

Mun erään toisen rakkaan ystävän läheinen kohtelee perheen esikoista just näin. Hän kertoo aina ja useasti miten erityinen ja ihmeellinen tuo tyttö on. Se on väärin. Sanoo kuka mitä tahansa on ihan jokainen lapsi ihmeellinen ja erityinen, ihan ilman vertailua naapurin lapseen. Myös ne kakkoset ja kolmoset, se on aivan sama monesko se lapsi on, on hän aivan yhtä ihmeellinen ja tärkeä kuin se esikoinenkin. (Vaikkei kukaan muistakaan niiden synttäreitä ja vaatteetkin on aina sisarusten vanhoja.) Ne on silti ihan mahdottoman rakkaita kaikki. 

Ja sit taas oltiin parhaita ystäviä maailmassa.
Korinna  phtography 2016

*Valokuvat kahden vuoden takaa kun V täytti vuoden. Korinna  photography. 

Ihanaa alkanutta viikkoa,
Ida