21. helmikuuta 2018

Hei hei kurpitsalatte, nyt on banaanin vuoro.

Kahvi on mulle erittäin tärkeä asia. Lähes pyhä varsinkin näin silmäpussiaikakautena, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Tuore, vastajauhettu, musta laadukas kahvi. Ilman sitä ei mun päivä vaan lähde käyntiin. Juon kahvini mustana, sopivasti jäähtyneenä ihan sellaisenaan ja jos oikein haluan herkutella, nappaan kylkeen muutaman palan lakritsia. Juon kahvia noin viisi kuppia päivässä, mutta kompensoin sitä juomalla vettä noin kolme litraa. Et ei se sitten ehkä ole niin paha?






Itse käytän suodatinkahviin tummia espressopapuja ja jauhan niitä aina ennen keittoa sopivan määrän, jotta maku olisi mahdollisimman syvä ja herkullinen.
Välillä mikrotan kahvia, ja juon sitä vaikka se olisi seissyt ja kerännyt valtavan määrän huonoja happoja, mutta koska kahvi.

Viime viikolla mun seuraamat sosiaaliset mediat täyttyivät pikkuhiljaa uudesta kahvitrendistä, nimittäin Banana Coffee:sta. Ihania herkkukuvia ja erilaisia ohjeita. Näyttää siis kovasti siltä, että kurpitsalattet on nyt juotu, ja tänä keväänä mennään banaaneilla.

Kokeilin muutamaa eri variaatiota  ja tämän koin parhaaksi, lämmin suositus.

Kylmä banaanikaffe:
2 annosta:
1 iso tummunut banaani jäisenä
(pilko palasiksi ja pakasta)
2 dl kauramaitoa (tai mitä sitten itse suositkaan)
1-2 tl hunajaa
2 dl kylmää vahvaa kahvia

Laita banaanit, hunaja ja maito blenderiin ja kaada blendauksen jälkeen tiheän siivilän läpi lasiin, halutessa lisää muutama jääpala ja kaada joukkoon tumma kahvi.

Itse käytin pannuun jäänyttä eilistä kahvia, mutta tuoreesta varmasti tulee vielä parempaa. Espressosta erityisen herkkua. Jos et pidä banaanista, tämä ei ole sinun kahvisi, mun mies sanoi kauniin kiitos ein ekan kulauksen jälkeen, mutta itse pidin kyllä kovasti.






Joko sinä ja ystäväsi olette testanneet uuden trendin? Piditkö? Jaa ihmeessä tämä ohje ystävillesikin.
Seuraathan meitä jo facebookissa sekä instagramissa?
Herkullisia kahvihetkiä,

Ida

20. helmikuuta 2018

Testiin edullinen, nopea, helppo ja vegaaninen koko perheen spagetti.

Miltäs kuulostaisi jos mä kertoisin, että sä voisit ruokkia kahdeksan (- kuusi annoskoosta riippuen) henkeä vähän alle kolmella eurolla?
Vegaanisesti, maukkaasti ja nopeasti niin että yhden annoksen hinnaksi tulee noin 0,40€ euroa.

Hinnat on laskettu netistä haetuilla kilohinnoilla. Tuotemerkki ja ostopaikka varmasti heittelevät summia hieman suuntaan jos toiseen. Omani on ostettu (tietty) sieltä saksalaisesta liikkeestä.




Tarvitset:
-Kaurakermaa 2dl (1,09€)
(tai kauramaitoa ja (kik)herneitä blenderissä sekaisin ja saat oikein hyvän "kerman")
-Tummaa soijarouhetta 2dl (3,05/500g, 200g)
-1 sipulin (1,29€/kg, 55g)
-1 valkosipulinkynnen (7,29€/kg, 3,5g)
-0,5-1dl tomaattipyrettä (1€/200g, 100g)
-1 kasvisliemikuution (0,69€/12kpl)
-3dl vettä
-suolaa
-pippuria 
-ruokaöljyä
-spagettia (1,25€/500g, 200g)


Aikaa 10 minuuttia

Laita vesi kiehumaan ja spagetit kyytiin.
Kun spagetti kypsyy kuumenna 3dl vettä mikrossa ja sekoita siihen liemikuutio.
Paista kuumalla pannulla öljyssä soijaa ja sipuleita ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin ja lisää sitten kasvisliemi kunnolla sekoittaen. Lisää lopuksi kaurakerma ja mausteita maun mukaan. Sekoita spagetin joukkoon ja tarjoile kasvisten kera. 




Meidän pöydässä kaikkien lautaset tyhjenivät ennätysvauhtia ketsuppipullon kera. Itse lisäsin vielä hieman chilikastiketta omaani. Neljävuotias toivoi eilistä "namispagettia" vielä aamiaiseksi seuraavana päivänä.
Mutta jos kaipaat lihaisempaa makua, käytä ihmeessä lihalientä. Kunhan  samassa pöydässä ei istu vegaaneja. 
Me ollaan pikkuhiljaa työnnetty suurin osa maitotuotteista syrjään ja alettu syömään enemmän kasviksia ilman sen suurempaa stressiä sopivan pienin askelin ja voin kyllä sanoa, että se oli mielestäni viime syksyn parhaita ideoita meidän porukalta. Kauppalaskut sekä iho kiittävät. 

Soijarouhe on teksturoitua kasviproteiinia. Se on vaaleaa tai tummaa soijasta tehtyä rouhetta, joka syntyy soijaöljyn uuttamisen sivutuotteesta, rasvattomasta soijajauhosta. Soijapavuista kylmäpuristetaan öljy pois ja haihdutetaan vesi. Jäljelle jää erittäin proteiinipitoinen osa joka säilyy erittäin hyvin sekä kypsyy. Tavanomaisesti soijarouheessa on 52% proteiinia. Siinä on lisäksi runsaasti kalsiumia, rautaa ja sinkkiä. Rouhe ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita, mutta sen valmistuksessa käytetään heksaania (hiilivety) joka poistetaan täysin haihduttamalla.
Lähde: Wikipedia





Parasta tuossa soijarouheessa muuten on se, että se säilyy ikuisuuden. Aina löytyy siis hätävara kaapista jos sulla sitä siellä on. Ollaan kokeiltu näitä myös nachojen ja tortilloiden  kanssa ja ne toimivat ihmeen hyvin kunhan ne vain maustaa hyvin jollain fajitas tai tacomausteseoksella.
Huonoa soijarouheessa on sen tuotanto. Etsin edelleen kuumeisesti kyseistä tuotetta luomuna tai  eettisesti kasvatettuna ja tuotettuna. Kaikki vinkit otetaan siis lämmöllä vastaan.
Jatkuvan kysynnän kasvamisen vuoksi soijanviljelysmaat  valtaavat alaa  Amazonin sademetsiltä. Se on siis suurin epäsuora syy joka aiheuttaa Amazonilla metsäkatoa.
Huom! MUOKKAUS Kiitos kaunis teidän valppaiden lukijoiden. Suuri osa ihmisille tarkoitetusta soijasta tuodaan Suomeen Kanadasta ja USA:sta. Ei Amazonin alueelta. Siellä suurtuotettu soija menee suurimmaksi osaksi eläinten rehuksi.
Soija. Hyvä vai huono? Sano sinä se.

Seuraatko meitä jo facebookissa ja instagramissa?  Ellet, niin hyppää mukaan iloiseen remmiin linkeistä.
Ja ps. Piditkö kirjoituksesta? Ehkä haluaisit jakaa sen myös ystäviesi luettavaksi? Sen voit tehdä alla olevasta Facebook jakonapista.

Ida


16. helmikuuta 2018

Tekisitkö sittenkin itse lapsesi synttärikakun? Näillä vinkeillä onnistut.

Pitkästä aikaa mä sain kunnian tehdä mun ystävän lapselle syntymäpäiväkakun. Voi mahdoton miten mä kaipasinkaan sitä. Sitä luovaa suunnittelua, jännittävää toteutusta ja mukamas pitkää odotusta, että pitääkö päivänsankari kakusta vai ei. Sankarin toiveet olivat Ryhmä Haun Kaja tai Halti sekä lila väri.
Mun esikoisen mielestä kakku oli ehdottomasti maailman hienoin Skaja-kakku. Sillä Kajahan on englanniksi Sky ja kyllä, lapseni on katsonut Paw Patrolia myös englanniksi youtubesta, niinkuin mä jo paljastinkin postauksessa jossa puhuttiin meidän lasten tablettien käytöstä. 





Kuvasin vähän tekovaiheita ja ajattelin kertoa mitä tuohon kakkuun tulee, sillä se on oikeasti ihan toteutettavissa ihan kotioloissa, ihan ite.

Kakun pohjat tein Confetin korkealla PME vuoalla. Ihan ehdottomasti paras vuoka jota olen koskaan käyttänyt. Pelkkä vuokaspray tai rasvaus riittää, että pohja irtoaa kauniisti ilman kurjia reunoja. Vuokia tulee kohdella rakkaudella. Niitä ei saa naarmuttaa eikä pestä koneessa.

Pohjat teen yleensä Kinuskikissan sienikakkuohjeella.
Pohja kannattaa tehdä 1-2 päivää ennen kakun täyttöä, sillä silloin se on helpompi leikata ja ehdit vielä tehdä uuden jos mokaat.




Kakun sisälle laitoin Geishamoussea ihan vain siitä syystä että niitä oli jäänyt laatikollinen joulusta. Pohjat kostutin tuorepuristetulla appelsiininmehulla.

Geisha(tai mikä tahansa karkki)mousse:
1pss karkkia (1ltk)
2dl kuohukermaa (6dl)





Sulata karkit kermassa miedolla lämmöllä ja anna jäähtyä vuorokauden ajan jääkaapissa. Jäähdyttyään vatkaa kovaksi vaahdoksi ja laita pursotinpussiin.





Tälläkertaa kakkua ei koristanut sokerimassa, vaan vesiväritekniikalla levitetty voikreemi. Maustoin kreemin limenmakuisella tomusokerilla.  Pohjavärinä oli valkoinen ja tehosteina lila, persikka sekä vaaleanpunainen. Laitoin ensin yhden voikreemikerroksen ja jäähdytin sen jonka jälkeen levitin vielä toisen valkoisen kerroksen. Kuvista näet eron. Tämän jälkeen pursotin kakkuun erikokoisia pisteitä ja levitin ne sattumanvaraisesti. Ensikertalaiseksi olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. En todellakaan tiedä onko termi vesiväri edes oikea, tai tapa jolla sen tein.


















Tämän jälkeen sulatin valkoista Candy Meltsiä mikrossa ja sekoitin sen joukkoon ruokaöljyä, kunnes siitä tuli mun mielestä tarpeeksi juoksevaa ja laitoin sen pursotinpussiin ja valutin kakun reunoja pitkin.




Sitten askartelin pahvista ja sokerimassasta koristeita kakkuun  ja lisäsin reilusti tarkasti valittuja irtsareita päälle.  Laitoin lopuksi vielä vähän strösseliä kaapista ja kuparista spraykimalletta pintaan. 













Kiida tuli hakemaan kakkuaan edellisenä päivänä, joten ajattelin olla hyvä tyyppi ja koota tytölle pienen nannapussin ylijääneistä karkeista, jos vaikka tekisi mieli ihan vähän maistaa ennen juhlia. 




Kakusta saat helposti tuunattua mieleisesi version värisävyjä ja/tai hahmoa vaihtamalla.  Mietin jo kuumeisesti millaisen saa meidän kevätvauva joka täyttää ihan kohta jo kolme. Veikkaanpa, että tyyppi saa ihan itse päättää. (Salaa toivon tällä kertaa kakkua jätskibuffan sijaan.)
Kuvasin muuten Instagram storyyn videota kakunteosta ja siitä tykättiin kovasti. Mitäs sanotte, kuvataanko seuraavakin? 

Ida

9. helmikuuta 2018

Pari hölmöä vessajuttua mitä mä teen toistuvasti.




Sä tiedät sen tilanteen kun oot saanut lapset nukkumaan, meet omaan sänkyyn ja luet hyvän tovin jotain mukaansa tempaavaa kirjaa tai vaihtoehtoisesti ehkä tsekkaat vielä facebookin ja instagramin sisältöä toinen silmä auki.
Nukun muuten huomattavasti paremmin kun valitsen edellä mainituista sen kirjan, mutta silti useammin se on se kännykkä joka liimautuu käteen kiinni kun peitto menee korviin. -Huono tapa. Ostin jopa sellaisen renkaan sinne puhelimen taakse josta pitää kiinni, kun mun mies sai niin useasti hyvät naurut mun puhelimen tippuessa mun kasvoille kesken tiukan facebook tuokion. Mut niin voi käydä, ei tosin mulle enää niin helposti.

Mutta se ei ollut se pointti, vaan se kun sä meet sinne peiton alle ja hiffaat et olis ehkä vähän pissahätä. Mut ei se oo niin kova, meen sit aamulla.  Ja tunnin kuluttua kun laitat sen kirjan tai puhelimen pois mietit vielä et ei hitto kyllä ois vähän kyllä vessahätä. "Mut en mä nyt kyllä enää jaksa mennä, nukahdan ihan nopeesti ja menen sitten aamulla. Joo, näin mä teen." Ja hymyssä suin itseensä tyytyväisenä laitat silmät kiinni.

Sitten sä pyörit ja pyörit ja pyörit. Katsot kelloa et ei hitto ku ei tuu uni, ei sitten millään vaikka oot todella väsynyt. Kunnes nouset sen lämpimän peiton alta ja kipität sinne vessaan ja takaisin. Tulee uni lähes samantien kun pääset takaisin peiton alle. Aina.






Mikä siinä on ettei ikinä opi? Tämä sama kaava toistuu mulla ihan viikottain useamman kerran. Miksei sitä aikuinen nainen osaa mennä sinne vessaan ennen nukkumaanmenoa? Lapsia kyllä muistutellaan ja ne menevätkin aina ennen sänkyynmenoa vessan kautta. Miksei sitä itse mene samalla? Koska olen aikuinen ei minun tarvitse? Hölmö aikuinen.

Juttelin tästä hölmöstä skenaariosta instagramin stories puolella ja vajaasta 400 vastaajasta 92% myönsi toistavansa samaa kaavaa kuin minä. Mites sinä?

Paljastetaan tässä samalla mun yks toinen hölmö tapa jonka huomasin yhdessä facebook ryhmässä olevan melko monen naisen tapa tomia.

Yleiset vessat. Monessa kopissa naisten puolella on siellä koppien sisäpuolella käsienpesualtaat eikö totta? Kuka niitä käyttää? Ei kukaan! Sillä jos sä käytät luulet kuitenkin, että kaikki kuvittelevat ettet sä pessyt sun käsiä. Kuinka kuvottavaa. "Nyt se koskee tuohon kahvaan pissasilla sormilla!" -Koska naisethan pissivät sormilleen. Ja sun tekis mieli huikata lähtiessäs et hei mä pesin kädet tuolla kopissa sitte ettäs tiedätte. Vaikka todellisuudessa tuskin ketään kiinnitti edes huomiota. 
Mutta ellet sä pese sun käsiä siellä kopissa, ne kaikki pöpöt tarttuvat siihen vessan kahvaan joka taas tarkoittaa sitä, että se on loppupeleissä aivan se ja sama pesitkö sä ne kädet siellä sisäpuolella vai et, sillä nappaat siitä kahvasta kuitenkin aimo annoksen bakteereja mennessäsi ulos. 
Tästä johtuen mä pesen mun kädet siellä pikkualtaassa kopin sisäpuolella sekä ulkopuolella isossa altaassa ja salaa aina toivon ettei mun tarvitsis itse avata sitä vessanovea, vaan että joku tulisi just sattumalta samaan aikaan sisälle ja pääsisin livahtamaan siinä siivellä. 

Vaikeeta tää naisen elämä näin flunssakaudella varsinkin. Aurinkoista viikonloppua ihanat, kivaa kun oot siellä.




"Mä käytän käsidesii koska tyhmyys tarttuu." -Ansa Kynttilä

Tunnetkö säkin välillä olevasi kuin suoraan putouksen riveistä? Tervetuloa seuraamaan meidän urpoiluja instagramin puolelle sekä facebookkiin. 


Ida

4. helmikuuta 2018

Lasten sairastelusta huono omatunto.

"No Ida täällä moi, meillä on pojat taas kuumeessa joten en pääse töihin."
Ihan uskomattoman ahdistava ja kurja puhelu mutta valitettavasti pikkulapsiperheessä pakollinen paha. Lapset sairastaa eikä niitä voi viedä päivähoitoon sairaina, eikä isovanhemmatkaan kaikkea voi aina paikata. Ja eihän kaikilla ole edes niitä isovanhempia, jotka pitäisivät lapsista huolta edes sen yhden kuumeettoman päivän ennen hoitoon viemistä.

Mutta minkä takia siitä tulee niin mahdottoman huono omatunto? Olet sun lasten kanssa kotona sitten päivän tai kolme viikkoa, se olo on ihan yhtä kurja. Oot pahoillasi ettet pysty hoitamaan sun duunia, mutta vielä enemmän oot pahoillasi sen sun lapsen terveyden vuoksi. Lääkitset, syötät, valvot herkkää unta ja lohdutat. Itse nukut tuurilla vähän. Ravaat lääkärissä, apteekissa ja lukuisissa kaupoissa metsästäen just sitä oikeeta mehukeittoa ja mehujäitä samalla varpaat ja sormet ristissä ettei se tauti tarttuisi suhun, mikä on melko mahdotonta kaksvuotiaan tyylillä laittaa sitä kättä suun eteen aivastaessa. Se tarttuu. Se ei ehkä tartu heti, mutta melko varmasti ainakin sisaruksille ja  vanhemmille se kyllä nappaa kiinni.
Vatsatauti on siitä kiva että se tarttuu niin nopeesti niin ei tarvitse kärvistellä montaa viikkoa, kun taas virustaudit muhivat ja muhivat, vähän ehkä muuttavat muotoaan mut hitto ne on pitkäikäisiä.





Se huono omatunto alkaa jo raskausaikana. Kukaan ei sitä sulle sano mutta ei se yhdellekään työnantajalle varmasti tule yllätyksenä, että raskaana oleva jää useasti pois töistä ennen kuin se äitiysloma alkaa. Itse jäin pois  esikoista odottaessa jo raskausviikolla 27 ennenaikaisten supistusten takia, kun taas kuopuksen kanssa pystyin olla loppuuun saakka  ja todellakin huomasin olevani älyttömän ylpeä itsestäni. Ihan kuin se olisi ollut musta kiinni? Faktahan kuitenkin on, että tuossa kohtaa sillä työllä ei ole mitään merkitystä, vain sillä sun lapsella jota sä kannat.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, mä olen aina saanut työnantajan puolelta todella ymmärtäväistä, inhimillistä ja asiallista kohtelua näissä tapauksissa. Erityisesti mieltä lämmittää esimiehen tekstiviesti että miten siellä voidaan? Tuskin häntä lasten vointi niin paljon kiinnostaa mitä minä kuvittelen vaan se, että pääsenkö töihin vai en. Mutta se tuntuu silti hyvältä että edes joku kysyy.

Itse en ole työssäni millään tavalla korvaamaton, mutta onhan se nyt rahallisesti työnantajalle perseestä  ja muille työntekijöille raskasta ja epäreilua  kun pitää ne mun työt kuitenkin jonkun tehdä.  Mä pidän mun työstä kovasti ja koen olevani siinä myös ihan hyvä, mutta lasten sairastelupoissaolot saa mut todellakin pitämään itseäni kakkosluokan työntekijänä.
Poikien isällä on ihanteellinen tilanne, sillä ja hän saa pitää x -määrän etäpäiviä kuukaudessa, eli puolikuntoisia lapsia saattaa olla sohvalla katsomassa piirrettyjä kun hän tekee työnsä tietokoneilla kotoa käsin sen minkä pystyy. Mun työtä taas ei voi tehdä mitenkään kotoa käsin.
Poikien isällä on myös korkeampi asema työssään mitä mulla, ja näin ollen ansiokin on aika paljon parempi mitä mun. Silti me ollaan ihan kivasti saatu hoidettua meidän lasten saikkaripäivät melko fifty-fifty ihan jo työnantajiakin ajatellen. (Ja omia hermoja.) Nyt mä olen ollut lasten kanssa kotona melkein koko viikon ja todellakin mulla on huono omatunto töiden puolesta. Mutta miksi? 






Meidän lapset ovat kunnan päiväkodissa jotta me vanhemmat saamme tehdä ansiotyötä pitääksemme yllä elintasoa jota me haluamme. Maksellaan veroja ja pankkiin lainaa ja eletään ihan normi arkea. 
Pojat ovat samassa päiväkodissa  mutta eri ryhmissä. Yhdessä ryhmässä on pyöreästi 20 lasta ja neljä aikuista. Meillä pyörii siis noin neljänkymmenen lapsen pöpöt läpi vuoden. Sehän nyt on ihan selvää, että ne taudit tarttuvat ja pöpöt liikkuvat vaikka kuinka pesisi niitä pieniä  käsiä. 
Me ollaan oltu tosi tarkkoja siitä, että aina pestään kädet kun tullaan kotiin ja vaihdetaan puhtaat vaatteet päälle  ja päiväkodissa olleet menevät pyykkikoriin vaikka ne olisivat silmämääräisesti täysin tahrattomia. Autossa asuu käsidesit ja me syödään terveellisesti, ulkoillaan ja popsitaan paljon vitamiineja. Mutta ei nekään kaikkea pidä poissa. Jännä juttu jos nuolet kavereides kanssa hoidossa kaikkea mitä fyysisesti vaan voit.

Itse olen myös todella nipo siitä, että aina on oltava se kuumeeton päivä ennen töihin/hoitoon paluuta. Uskon, että taudit pysyisivät paremmin kurissa jos kaikki olisivat sen verran nipoja siellä omasssa kodissaan. Mutta toisaalta taas ymmärrän sen, ettei kaikilla vaan ole mahdollisuuksia siihen. Töihin on mentävä tai apua ei vaan ole siinä ympärillä sormia napsauttamalla. Jos ymmärsin oikein on eräällä suurella firmalla jopa sellainen bonusjärjestelmä, joka tiputtaa sut pohjalle jo yhdestä sairaslomapäivästä. Itselläni se ois kyllä aika iso motivaatio etsiä se hoito jostain muualta, tai pistää se burana nassuun ja lapsi puolikuntoisena hoitoon ja toivoa parasta. --> Todella huono ajatus.

Mites teillä menee kun lapsi sairastaa? Onko se automaattisesti äiti joka jää kotiin vai katsotteko te työvuorolistaa vai sumplitaanko tilanne kivi-paperit-sakset menetelmällä?



P.S. Täällä ollaan jo voiton puolella kiitos kysymästä. Huomenna pääsen töihin ja pojat päiväkotiin, JES!

Ida

2. helmikuuta 2018

Pikkulapset ja tablettitietokoneet. Uhka vai mahdollisuus?

Tämä on aihe, joka jakaa mielipiteitä ihan valtavasti. Sillä onhan se nyt vaan parempi jos aikuinen lukisi lapsilleen kirjoja. Mutta totuus on, että välillä sitä saa ja pitää mennä sieltä missä aita on matalin, ja kai nuo jo omalla tavallaan ovat sitä nykyaikaa? Eikä tabletti sulje niitä satukirjoja pois.
Multa on Instagramissa useasti kysytty poikien tabletinkäytöstä, ja ajattelin nyt kertoa teille hieman meidän tavasta ja tyylistä, ja tietty niistä tableteista.



Meidän pojat saivat Joulupukilta Kurion lastentabletit ja nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen voin ihan oikeasti näinkin skeptisenä ihmisenä niitä ihan lämpimästi suositella. 
Mulle oli todella tärkeää, että mä tiedän mitä ne niillä tekevät, ja mitä ne niistä näkevät. 

Noihin saa kivasti ladattua yhteen koneeseen vaikka kahdeksan eri käyttäjää, ja asettaa jokaiselle omat rajoituksensa. Me valittiin molemmille pienimmille suunnattuja pelejä, hauskoja ja opettavaisia sekä kaikki Motions pelit. Ne ovat siis pelejä, jotka pistävät lapsen liikkeelle. Siellä uidaan, tanssitaan ja muun muassa pyöräillään. 
Opetellaan värejä, numeroita ja kirjaimia. Tabletti on myös Googlen hyväksymä, joten siihen voi myös ladata Google Play Storen sovelluksia. Me ei olla vielä ladattu kuin lasten youtube ja lasten (yle) areena ajatellen tulevaa lentomatkaa. Kivaa tuossa on, ettet sä tarvitse internetyhteyttä välttämättä lainkaan, vaan koneessa on valmiiksi lapsille suunnattuja pelejä yllinkyllin. Kieli tosin on pääsääntöisesti englanti, mutta esimerkiksi kirjaimia ja numeroita voit opetella vaikka espanjaksi. Ihan hauska lisä, ja meidän kuopus treenaakin numeroita jo ruotsiksi ja englanniksi, sillä suomeksi ne menee kuulemma jo ihan helposti. Nuoremmalle kaipaisin vielä suomenkieltä peleihin.

Molemmilla pojilla on myös aikarajoitus. Tunti päivässä ja sitten kone ilmoittaa, että aika on loppu.  Aika toimivaa, sillä se ei ole aikuisen vika jos se sammuu, vaan se vaan sammuu. Aikuiselta voi toki pyytää lisäaikaa, joka on salasanan alla.  Lisäaikaa voit antaa 5-20 minuuttia. Nyt kun me ollaan toista viikkoa sairastuvalla myönnän, että aikaa on aika reippaasti ja hyvinkin helposti annettu lisää.
Pidän erityisesti myös lasten youtubesta,  jossa ei vahingossakaan tule vastaan Elsan ja Batmanin lapsentekopuuhia. Kyllä, senkin olen nähnyt.
Asetuksista voit määrittää vaikka joka viikonpäivälle erilaiset rajoitukset. Vaikka arkisin käyttöaikaa se puolituntia, mutta viikonloppuisin sitten koko tunti. Miksei?










Meillä on diilinä, että tabletit saa käyttöön vasta illalla kun rauhoitutaan päivän hulinasta, joskus  sitten ruuan jälkeen. Ruokailun aikana meillä on  kaikki näköradiot suljettuina, paitsi joskus vaikeina aamuina tai laiskoina sunnuntai iltapäivinä, jos syödään koko jengi vaikka leffan ääressä pizzaa se olkoon sallittu poikkeus. Toki kotona neljän seinän sisällä sairastaessa on se tunnin aikasääntö jäänyt täysin, mutta palaa kyllä kuvioihin kun meillä on taas terveitä lapsia talossa.

Tabletit olivat kalliit, (ovh. tällä hetkellä 125-149€) mutta uskon että maksavat itsensä kyllä meidän käytössä melko nopeasti takaisin. Meidän tabletit osti isoäiti-joulupukki äitipukin pyynnöstä Hulluilta päiviltä hintaan 69€/kpl. Niissä on myös hyvät suojat jotka lisäävät käyttöikää selvästi. Pukki toi vielä lasten kuulokkeet, joissa on äänisuoja, eikä niitä saa liian kovalle. Nekin lähinnä muita ajatellen, sillä en usko että kanssamatkustajat (eikä me vanhemmat) haluta kuunnella koko lentoa kahdesta tabletista lähtevää kilinää ja ulinaa. Hinta on kova, ja samaan hintaan saisit varmasti oikean pikkutabletin, mutta pidän noista kyllä enemmän mitä perus padistä sen muokkaavaisuuden, kestävyyden sekä valmiuden takia.







Mielenkiinnosta tahtoisin kuulla miten teillä? Saako sinun lapsesi käyttää tablettitietokonetta, ja onko siihen jotain rajoituksia? Ja jos on, niin mitä?

Ida