30. maaliskuuta 2018

"Äiti, on kivaa kun meillä ei ole kiire." -Tervetuloa kuvamatkalle aurinkoon!

Eikö olekin ihanaa kun aurinko paistaa ja ikkunoista näkyy kaikki pienien ja vähän isompienkin sormien, varpaiden ja nenien jälkiä. Eikö teillä näy? Meiltä ainakin löytyy myös ikkunoista joista en moista olisi osannut edes odottaa. Koiran kuononjälkiäkin löytyy paikoista, jonne sillä ei ole edes lupaa mennä. Kiinni jäi.

Kun ilmat lämpenee ei sitä ehkä niin kovin enää mieli kaipaa ulkomaille aurinkoon, vai matkustatko sinä mieluumin talvella vai kesällä? Ehkä itse vastaisin tähän että syksyllä, sillä vihaan sitä kuraa ja vettä. Tai lähinnä sitä armotonta välikausivaaterumbaa.

Me päästiin hetkeksi pakoon roiskuvaa loskaa aurinkoon, ja tahtoisin nyt jakaa teille muutaman sydäntäni lämmittävän matkamuiston valokuvina.

Tervetuloa kuvamatkalle aurinkoon.


Varpaat hiekassa.


Varpaat hiekassa, tukka silmillä ja nuttu nurin. Tämän pienen ihmeen toinen etelänmatka oli erittäin onnistunut ja hän sai äidinkin kyyneliin sanoillaan. 
Me oltiin oltu lomalla kolmatta päivää, kun kuopus otti mua kädestä ja sanoi, 

"Äiti, on kivaa kun meillä ei ole kiire."


Huikea huomio, rakas lapseni, ajattelin ja rutistin pientä kättä omaani hieman lujempaa. 
"Niin onkin Vili. Niin on."

Persianlahti

Olisiko ylläoleva skenaario ehkä myös sinunkin lempparipaikka ja -asento seurata sun lasten leikkejä? Melko täydellinen. Ainoa huonopuoli tuossa oli se, että paikat kyllä täyttyivät hiekasta ihan oikeasti eikä vain sillä kukkahattutäti-sanonnalla.


Kroko.

Me käytiin myös eläintarhassa. Luonnonystävänä mietin asiaa useampaan otteeseen, sillä en niin perusta eläintarhojen perusajatuksesta. 
Tämä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja hyvin organisoitu sellainen. Astuttiin panssaroituun mersuun ja ajeltiin tunnin verran mateluvauhtia eläinten keskuudessa. Pidin siitä miten paljon eläimillä oli tilaa, ja miten ne näyttivät ainakin turistin silmään eloisilta ja aktiivisilta. Muutama pentu siellä leikkikin. Eläimet olivat aktiivisia, eikä niitä tuntunut häiritsevän mateleva pikkubussi.
Mitä mieltä sinä olet tarhaan vangituista elukoista?











Viettäisitkö sinä lomasi mieluummin hotellissa, motellissa vai kenties jonkun tutun sohvalla? Me oltiin puolet ajasta mun siskon ja hänen miehensä luona ja loppuloma hotellissa. Molemmissa oli ehdottomasti puolensa. Haluan nähdä sitä arkea ja peruskäytäntöjä, mutta jos mä kerran jonnekin kauas lämpimään pääsen, haluan mä myös nauttia siitä täydestä palvelusta. Puhtaat valkeat valmiiksi pedatut lakanat, pyyhkeet ja ne pienet tossut. Ihan luksusta tälläiselle suorittajaäidille. 








Voiko lomalla rentoutua kahden pienen lapsen kanssa?


Mietit ehkä, että voiko lomalla rentoutua kahden pienen lapsen kanssa? Ei missään nimessä samalla tavalla mitä ilman niitä, mutta koen että lomasta saa omalla tavallaan myös enemmän irti noiden pienten kanssa. Ei ole tylsää hetkeä, ei ole aikaa hukattavaksi vaan koko ajan pitää mennä ja nähdä. Kokea, tuntea, maistaa ja nauttia. Kun vertaan tätä lomaa kahden vuoden takaiseen, koen että nyt oli huomattavasti helpompaa, kun molemmat pojat eivät tarvitse vaippoja ja syövät sekä juovat samaa mitä me aikuisetkin. Kaksi ja neljävuotias osaa jo hienosti kertoa mitä he haluavat ja mikä harmittaa.
Meillä oli toki matkassa kaksi aikuista, kaksi kohteessa asuvaa ja hotellilla vielä erityisen hyvä Kid`s club jossa pojat viihtyivät hotellipäivinä noin tunnin päivässä. Tämä takasi meille vanhemmille aikaa auringossa myös silmät kiinni. 

Kun me laitettiin kotihälytykset päälle ja hypättiin autoon sovittiin me, että tämä reissu mennään ihan täysin lastenehdoilla. Ei suuunnitelmia tai ennakko-odotuksia, vaan mennään ihan sillä fiiliksellä mikä pojilla on. Minnekään muualle meillä ei ole kiire, kuin lentokoneeseen. 

lasten kanssa matkustaessa  suosittelen harkitsemaan samaa punaista lankaa koko reissulle, ja tulet pääsemään stressileveillä monta astetta alemmas.

Tein pojille puuhapussit lentokoneeseen ja ne olivat kuin olivatkin menolennolla kova hitti. Paluulennolla niitä ei tarvittu, sillä molemmat pojista nukahtivat kun kone oli vielä maassa. Yölento, valitse se jos vaan  mahdollista.

Kun matkustat, ota selvää lastenpalveluista sillä ne yllättivät meidät todella positiivisesti. Opetimme pojille hieman englantia, osaatko arvata mitkä sanat riittivät?

-Nou
-Jees
-Tänk juu
-Toilet
-Pai pai

Yllätyksekseni esikoinen osasi jopa yhdistellä näitä sanoja ja totesi lastenparkin pitäjälle nokkelana:
"Nou tänk juu, bluu" Ja ojensi kätensä.
Hän halusi siis sinistä muovailuvahaa. Fiksu poika, äidin poika?

Neljävuotiaan havainto kuusta sai mut myös yllättymään. Aurinko laski aika tarkasti joka päivä klo:18:30 ja sen jälkeen kuu loisti kauniisti ja kirkkaana taivaalla. Puolikuu olikin erilainen mitä kotona, sillä se oli ylösalaisin. 




Ihanaa jos jaksoit lukea ja sukeltaa kanssani aurinkoon kuvien välityksellä. Aurinkoista kesän odotusta, onneksi tuo sama aurinko paistaa täälläkin. 

Ida

28. maaliskuuta 2018

Sentinvenyttäjän sisustusvinkki kevääseen. -Paperikassista säilytyskori.

Haluaisitko sinäkin sisustaa kotiasi kuin trendikkäissä sisustuslehdissä mutta todellisuudessa lompakko ja lasten leikit eivät sitä kestä? Niin minäkin. Oi niin kovasti.

Mä rakastan kaikkea kaunista ja näin kevätauringon paljastaessa kaikki sormenjäljet paikoista joihin en olisi todellakaan osannut niitä edes kuvitella iskee muhun taas se jokavuotinen sisustus- ja siivouskärpänen. Niistä pölykerroksista puhumattakaan.

Ihme ja kumma sitä valuuttaa ei vieläkään ole ilmestynyt hullunlailla mun tilille, joten jälleen kerran pitää soveltaa, kierrättää ja ideoida. Jos sinulla on yhtään sama tilanne ja fiilis kuin mulla, tsekkaa nämä pikku vinkit piristämään sinunkin keväistä sisustajanmieltä.


Karhu on tärkein kaveri lastenhuoneessa. Ellei veljeä lasketa.


Paperikassit. 

Kestävimmät tähän asti vastaan tulleet taitavat olla ruotsalaisen huonekaluliikkeen, sieltä josta saa myös hävyttömän edullisia ja hyviä lihapullia. Saksalaisen ruokakaupan vastaavat taas ovat ulkonäöllisesti enemmän mun mieleen, mutta heikompaa paperia.


Kassi täyteen ja suoraan kierrätykseen. 


Karkkikaupoista ostan aina karkkia jos heillä on  mahdollisuus valita yksivärinen paperipussi.  Voihan niitä pusseja toki ostaa ihan pakettina kaupastakin, mutta tää kauniiden paperipussien ja pakettien haaliminen käy ihan harrastuksesta. Eikä pieni irtokarkkijemma ikinä huonosta ole? 

Pienen kauniin paperipussin kun rutistelet siihen tavalliseen mäkkäristä saadun pepsimukin ympärille, on sulla valtavan hieno maljakko niille anopin tuomille kukille pääsiäispöytään.


Kyseisen pussin sisällä oli ennen vaahtokarkkeja.

Myös rumat tai jo tiensä päähän tulleet kukkaruukut saavat näin vielä mahdollisuuden loistaa ja säästät pitkän pennin kun et osta kaikille istutuksille tänäkin vuonna uusia vaan käärit ne paperiin. Jos laitat vielä ruukun ja pussin väliin muovipussin vältyt kurjilta vesivahingoilta ja hajuilta. 

Mitäs pidät meidän tyylikkäistä kierrätetyistä säilytysratkaisuista? Ei haittaa vaikka menisi rikki, sillä ne ovat jo ostokset kotiin kantaneeet ja näin ollen itsensä takaisin maksaneet.

Yhdessä kassissa pyörivät parhaillaan käytössä olevat pelit


Mitä ja miten?

Et tosiaan tarvitse muuta kuin jämäkän paperipussin. Taita reunat muutaman kerran alaspäin mutta ole varovainen ettei kassi repeä ainakaan pahasti. Pienet repeymät eivät haittaa menoa laisinkaan. Kassiin jossa säilytän lehtiä laitan pohjalle yhden lehden vaakatasoon, jotta kassi säilyttäisi paremmin muotonsa. Tämä on myös oiva tapa, koska kassin täyttyessä on hyvin helppoa nakata se täysi kassi auton perään, tai viedä se pihan poikki paperinkeräykseen. 

Pehmoleluille on tietenkin omansa.


P.S. Ellet jo seuraa meitä instagramissa sekä facebookissa, nyt olisi oiva aika lähteä mukaan, sillä arvontaa pukkaa ihan lähipäivinä.

Ida

27. maaliskuuta 2018

Ekologisin monitoimijakkara? -se on kumipuuta!

*Kaupallinen yhteistyö, Kiddex oy & HEVEA.

Me päästiin poikien kanssa mukaan lanseeraamaan uutta valloittavaa Hevean kumipuutuotetta. Monet muistaa Hevean niistä suloisista kylpyankoista sekä niistä hieman kömpelönnäköisistä mutta niin hyvistä luonnonkumituteista. 



Mut nyt tulee kumipuusta valmistettu monitoimijakkara. 

Aluksi mä olin että no jaa, onhan meillä nuo vanhat muoviset ihan ehjänä vielä. Lähdin mukaan siis hieman skeptisenä ajatellen, että  taasko mä haalin jotain turhaa pölyttymään meidän nurkkiin.

Pakkaus yllätti mut painollaan. Jakkara on täyttä kumipuuta. Se on itsessään myrkyttömällä vesipohjaisella lakalla pinnoitettua kumipuuta, ja yksityiskohdat ovat sitä tuteistakin tuttua vaaleanruskeaa luonnonkumia. 

Luonnollisesti jakkara löysi ensin tiensä meidän pieneen vessaan jonne se sopii kuin nakutettu. Mä pidän kauniista yksityiskohdista, ja onhan tuo nyt upea apuväline pienille käsienpesijöille ja pesee mennen tullen meidän vanhat värikkäät muovijakkarat niin ulkonäöllään kuin turvallisuudellaankin.

HEVEA:n jakkara värissä marshmallow.


Jakkara on tosiaan painava. Se ei keikkaa tai kaadu niin helposti mitä meidän vanhat. Siihen mahtuu hienosti pienet  veljekset vierekkäin kurkottelemaan hammasharjoja tai karkkijemmoja yläkaapista.
Se kestää myös hyvin aikuisen painon -kiloja tunnustamatta aika suuren painon.


Sormenjälkiprintti estää liukumisen puulta.

Jakkaran päällä on suuri luonnonkuminen sormenjälki koristeena sekä liukuesteenä, joka kuvastaa Hevean ekoystävällistä ajatusmaailmaa, "Sun planeetta, sun sormenjälki."  Se on ajatuksena just sellainen mitä myös minä haluan mun pojille opettaa. Sellainen, että kaikilla pienilläkin teoilla on väliä. 

Jakkara on ollut meillä käytössä myös suihkujakkarana saunan jälkeen, se pysyy tosi kivasti paikoillaan kumisten tassujensa vuoksi eikä liu`u kuin äiti liukkaalla jäällä. 

HEVEAN ankat kylvyssä.


Miksi ja mihin mä ostaisin luonnonkumipuusta valmistetun jakkaran? 

Mun mielestä tämä ois ihan mahtava yksivuotislahjaidea. Jakkara on elinikäinen, kaunis sekä käytännöllinen. Mulla oli omat ennakkoluuloni, mutta kyllä me tuohon pieneen mun aluksi  turhakkeeksi kutsumaan  jakkaraan tykästyttiin ihan kaikki. Tällä hetkellä se on telkun edessä, koska valkoinen nahkasohva  on tänään neljävuotiaan mukaan aivan liian kylmä hänen pepulleen. 

Yksinkertainen on kaunista. Eikö?

Mitä on luonnonkumi?

Luonnonkumi valmistetaan trooppisten puulajien maitiaisnesteestä, erityisesti brasilialaisesta kumipuusta (Hevea brasiliensis). Kolotuista puista juoksuttamalla kerätty lateksi saostetaan (koaguloidaan) esimerkiksi muurahaishapolla, jolloin saadaan raakakumia, kautsua. Tämä on juustoa muistuttavaa ainetta. Kumipuun koko riippuu suuresti sen kasvupaikasta ja kasvuolosuhteista. Suotuisissa oloissa se voi saavuttaa aina 40 metrin pituuden ja 100 cm läpimitan, mutta yleisesti istutuksilla olevien puiden läpimitta on 30–40 cm. 
(lähde:Wikipedia)

Hevean luonnonkumipuusta valmistettu jakkara saatu näkyvyyttä vastaan Kiddexiltä.

Oletko tulossa lapsimessuille huhtikuussa? Toivottavasti nähdään siellä. Tsekkaathan Murupullien  instagamin, luvassa lippuarvontoja messuille.

Jakkara on myynnissä seuraavilla jälleenmyyjillä kuun vaihteessa:
A-T lastenturvaBebesViivi ja VilperttiMiniMHippu Kids & lifestyle ja Lastentarvike Pikku Tipu

Ida




16. maaliskuuta 2018

On ihanaa olla kolkyt!

Mun mielestä Crazy Townin Butterfly on edelleen ihan paras, Haddawayn What is love tulee jostai selkäytimestä saakka, Mambo nro 5 naurattaa, Nirvanaa ei varmaan tarvitse ees mainita  ja herkistyn ihan täysillä edelleen Oasiksen Wonderwallille. Kuvittelen aina  osaavani laulaa kuullessani King of Leonin sex on fire -biisin, tai Aerosmithin I dont want to miss a thing:in. Genie in a bottle! Destinys child, Spaissarit, Bäkkärit, Britney!



Mä synnyin tasan kolmekymmentä vuotta sitten turussa hätäsektiolla raskausviikolla 34. Mä painoin 2630g ja olin 47 senttimetriä pitkä. Sellainen todella tumma ja mahdottoman pieni, hurjan suloinen ainakin omien vanhempieni mukaan. Mulla oli syntyessä mustat silmät sekä tukka. Siinä kuulemma jo vitsailtiin isästäkin, sen verran ulkomaalaiselta mä syntyessäni näytin.
Sinä päivänä, kun mä synnyin oli suomen listaykkönen Sleepy Sleepersin Nykäsen Matti ja hyvänä kakkosena Kylie Minoguen I should be so lucky. 

Mä podin pientä ikäkriisiä alkuvuonna, mutta pikkuhiljaa mä pääsin itsekin siihen kuuluisaan zen-tilaan, että kolkyt on just hyvä. Se minkä ikäinen sä olet  just nyt, on ihan täydellinen ikä  just nyt. 





Aikoinaan mä mietin itse, että kolmekymmentä on kyllä jo todella vanha. Sellainen täti-ikäinen. Beige villatakki, lättänät kävelykengät ja tukka nutturalla. Kuinka väärässä mä olinkaan. Kolkyt on just rock. Mä koen, että elämä on antanut mulle huimasti itsevarmuutta iän myötä olla oma itseni. Mä en enää mieti niin paljon sitä mitä muut musta ajattelevat, vaan elän oikeasti itselleni. 
Multa löytyy jo ihan kivasti kokemusta elämästä ja erilaisista elämäntilanteista ilman keski-iän kriisiä. 
Opiskelut on (ehkä) opiskeltu ja päästy kivasti kiinni uraputkeen. Lapset on tehtynä (ehkä) ja asuntolainakin lyhenee ihan hyvää vauhtia. Unelmien aviomieskin on jo kainalossa, joten mulla on oikeasti kaikki todella hyvin. 
On kivaa olla aikuinen nainen eikä tyttö. Ehkä kolmekymppistä ei enää tytöllä niin herkästi? Mä en kriiseile ulkonäön suhteen tai yritä kiikkua siellä trendien huipulla, sillä mä koen että mä olen vihdoin löytänyt sen mun oman tyylin ja tavan olla. Se vaan on sellainen hieman boheemimpi mitä ehkä aiemmin kuvittelin.
Mä olen paljon mieluummin tämä ihminen mitä mä olen nyt  kolmekymppisenä, kuin mitä mä olin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Aidompi, rehellisempi sekä armollisempi itselleni.  

Mä en toivonut syntymäpäivälahjaksi mitään, mutta mä sain paljon enemmän mitä mä olisin edes kehdannut ikinä ajatella toivovani. Me saatiin mun miehen kanssa (me molemmat täytetään pyöreitä) yhdistetyksi joulu- ja syntymäpäivälahjaksi lennot koko meidän perheelle mun siskon luo Arabiemiraatteihin. Reissusta enemmän täällä *klik klik*. Täällä me nyt ollaan lämmössä!
Miehen kanssa me sovittiin ettei osteta toisillemme mitään, mutta hän yllätti kuin yllättikin mut täysin naistenpäivänä kun tulin töistä kotiin, sillä ruoka oli pöydässä, ja pöydän keskellä uusi pieni vaaleanpunainen kannettava tietokone.




Mä olen todella onnellinen, kiitollinen ja etuoikeutettu että mulla on näin huikea jengi mun ympärillä, ei oo häpee olla kolmekyppinen, se on MAHTAVAA! Tahtoisin myös onnitella kaikkia mun  vanhoja koulukavereita, tänävuonna juhlitaan meitä!

Blogi ei välttämättä päivity näin loman aikana, sillä me nautitaan just nyt ihan livenä täysillä toisistamme ja kilistellään juhlan kunniaksi, mutta jos haluat päästä näkemään vähän maisemia, instagramin tarinat käy kyllä kuumana. 

Ida

14. maaliskuuta 2018

Puuhapussit lapsille lentokoneeseen, mitä niistä löytyy?

Mä en juuri jaksa stressasta tulevia lentoja, sillä tiedän niiden menevän just niin kuin ne menevät ja täts it. Meillä ainakin lähes kaikkeen tekemiseen vaikuttaa päivän ruokailut, unet, mielentila, vanhempien stressitaso  ja todennäköisesti tähtien linjat ja kuun kierto kohta. Ei vaan voi tietää kun lasten kanssa reissaa. Kyllä te tiedätte.

Tikkareita lentokoneen nousuun ja -laskuun.

Mutta miten me ajateltiin keventää tai oikeastaan välttää sitä mahdollista kiristävää tunnelmaa koneessa? Koska hyvin suunniteltu on mun mielestä jo  puoliksi tehty tein pojille puuhapussit koneeseen. Yleensä lapset saavat koneesta jotain pientä, ja se on todella jees mutta halusin silti pelata varman päälle ja tehdä omat joista tiedän poikien pitävän ihan varmasti.

Mitä meidän puuhapusseista löytyy?

Ykkösenä siellä on Oppi ja ilo -puuhakirjat, joiden tehtävät ovat pyyhittäviä ja näin ollen kestää meidänkin käytössä pitkään. Ainut mitä pohdin on, että kumpi pojista hävittää sen kynän ensimmäisenä?

Puuhapussien sisältöä


Karvamadot! Ei, en käynyt varastamassa Tanhupallon lemmikkiä, vaan tiedättekö ne "taikamadot" joiden päässä on nailonlankaa ja pienellä opettelulla se saa madon näyttämään ihan aidolta. Näiden kanssa kisataan varmaan isin kanssa kumpi saa aidommannäköisen madon luikertelemaan sormien välissä. Ainakin meidän pojat jaksavat innostua noista sen vartin verran, tuurilla. Vartti, se on pitkä aika se ainakin yläilmoissa.


Värikäs taitaa olla se myyvin juttu meidän pojille.


Vainu-vaahtokarkkeja. Näissä pointti oli ihan rehellisesti pakkauksen ulkoasu, joka varmasti ilahduttaa pieniä poikia. Siellä on sisällä muutama kymmenen  grammaa luunmallisia vaahtokarkkeja ja Ryhmä Hau tarroja. Tarrat toivon liimautuvan puuhakirjaan eikä penkkiin.

Tikkareita nousuun ja laskuun. Pienemmälle kuin meidän laittaisin tutin suuhun, mutta näin isoille tikkarit on ihan hyvä vaihtoehto. Pussihedelmät on myös pop.

Ettei puuhapussi olisi täynnä sokeria, meni sinne myös vähän terveellisempiä herkkuja. Molempien lempparimaku tuntuu olevan mansikka, joten sen mukaan mun kädet nappas terveyskaupasta parit punaiset paketit molemmille. Nakd Nibbles on vegaaninen, gluteeniton sekä maidoton karkinkorvaaja. Nuo punaiset ovat mansikoiden sekä kerman makuisia hedelmä- ja pähkinänpaloja.
Toisissa mansikänsävyisissä paketeissa on mansikka-omena rullia. Ne sopii myös vegaaneille, eikä niissä ole viljoja. Yo Yo`s nimeltä nekin löytyy terveyskaupoista.

Terveellisiä herkkuja on ilo antaa vähän enemmän.


Kamat on tällä kertaa pakattu tylsästi Ikean suljettaviin muovipusseihin mutta todettiin niiden olevan ihan sopivat lentomatkalle. Niistä saa sitten oivat roskapussit kun ne tyhjenevät.

Pojille me ei olla sanottu puuhapusseista sanaakaan, vaan ne yllättävät ja palkitsevät hyvän käytöksen sitten ajallaan. Pusseja ei siis ole tarkoitus kaivaa hihasta kiukun yllättäessä, vaan tarkoitus olisi ennakoida ja välttää ne kiukut, puuhien avulla.

Pusseille tuli hintaa n. 15€ kpl. Se on aika paljon, mutta uskon (toivon) niiden olevan hintansa väärti.


Mitä sun tekemään puuhapussiin tulisi, ja uskotko poikien pitävän näistä mun versioista?

Tervetuloa kurkistamaan vähän lähemmin meidän elämää instagramin puolelle sekä facebookkiin.

Ida

11. maaliskuuta 2018

5 x 3 Hyvää

Upea kaunotar Mere, eli Mom is the new black -blogia kirjoittava huikea turkulainen kolmatta lastaan odottava blogimuija heitti minulle  mukavan haasteen, jossa on tarkoitus pohtia pelkästään  hyviä juttuja. Sopii täydellisesti mun tän vuoden teesiin vähän hellittää elämässä, josta mä puhuin enemmän tässä postauksessa *klik*

Kuvan yöpuvut saatu blogin kautta Maxomorralta.


KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Poikien keskenäisen yhteyden seuraaminen. Juuri nyt noiden ikäero on sellainen, että he tulevat ihan äärettömän hyvin toimeen. Molemmat puhuvat kuin Runeberg konsanaan, ja näin ollen osaavat kertoa ja kommunikoida myös keskenään hirmu hyvin, jos vertaa vaikka puolen vuoden taa.

Aurinko. Mä herään huomattavasti paremmin kun sälekaihtimista kurkistaa arska.

Työkaverit. Mulla ei ole varmaan ikinä ollut näin hyvää työyhteisöä mitä mulla nyt on. Töihin on kiva mennä, niiden tyyppien takia.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Mä olen rehellinen. Jos sä kysyt, mä vastaan. Sen mä olen elämäni aikana oppinut, että valheella on valmiiksi rikotut siivet ja totuus saattaa satuttaa, mutta se on loppupeleissä aina parempi.

Mulla on hyvä huumorintaju. Se saattaa olla välillä vähän mustahko, mutta ainakin sitä löytyy vähän tiukemmassakin paikassa.

Mua kiinnostaa kestävä kehitys ja maapallon vointi. Mä olen sitä mieltä, että pienikin askel on hyvästä. Yritän kantaa korteni kekoon ja elää ekologisesti ja miettiä miten mä saisin mun lapsetkin ajattelemaan metriä tai viikkoa pidemmälle tässä elämässä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Perhe tietenkin. (Se taitaa olla kaikilla?) En voisi kuvitellakaan parempaa perhettä mitä mun on. Tämä on melko värikäs, fiksu ja ehdottomasti hyvä ja sellainen joista voin olla täydellä sydämellä ylpeä ja mahdottoman kiitollinen. Unohtamatta Hildaa, maailman parasta karvakaveria.

Ystävät. Ne on vähän vuosien varrella vaihtuneet elämätilanteiden vuoksi, mutta ne timantit on siellä edelleen vahvoina. Uusia huikeita muijia on tullut mukaan mun elämään lasten myötä paljon, eli ehdottomasti myös aikuisiällä voi löytää niitä sydänystäviä.

Koti. Meidän koti oli jo myynnissäkin tuossa viime vuonna, mutta todettiin että höpö höpö, tehdään tästä pikku hiljaa vaan enemmän meidännäköinen. Ja se oli hyvä päätös. Onhan tämä nyt aivan ihana.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Mä täytän kolmekymmentä! Pitkään mä mietin et ei hitto, mutta se on oikeesti ihan jees. Kolmekymmentä on oikein hyvä ikä. Sellainen, että sulla on jo vähän kokemusta ja elämää takana, muttet kuitenkaan ole vielä oikeasti vanha. 

Loma. Päästään ensimmäistä kertaa ikinä euoopan ulkopuolelle koko perheen kesken. Odotan innolla sitä kiireettömyyttä ja aikaa mun kaikkein rakkaimpien kanssa.

Päätös elää enemmän itselleni. Olla välittämättä negatiivisista jutuista, ja tehdä ja olla niinkuin mä itse haluan kyseenalistamatta itseäni ihmisenä -ja äitinä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Mun oma kehitys kirjoittajana. Huomaan että mun tekstintuotanto on parempaa, ja kuvat laadukkaampia ja ne osuvat tekstiin paremmin mitä vaikka vuosi sitten. Mietin enemmän mitä julkaisen ja mitä sillä on merkitystä pidemmän päälle. 

Yhteisö. Olen kuulunut kaksplussan verkostoon nyt kaksi vuotta ja sieltä olen saanut paljon apua ja neuvoja, kehitysideoita, ajatusten jakoa sekä kirsikkana kakun päällä rutkasti uusia ystäviä jotka jakavat saman innon tähän harrastukseen.

Mun mielestä mun blogissa on sopivan rento kirjoitustyyli ja yleisesti sellainen sopivan rento ja rehellinen ote elämään. 

KOLME BLOGGAAJAA, JOTKA HAASTAN VASTAAMAAN 

Millamaista blogin Milla.  Milla kirjoittaa ihanteellisen positiivista perhe/lifestyle blogia huikeella tyylitajulla maustettuna. Mukana pyörii super suloinen pieni poika.

Mamma rimpuilee -blogin Laura. Laura on kiistämättä Turun blogikuningatar kiharoineen ja uskomattoman huumorinsa ansiosta. Hän kirjoittaa kiinnostavasti, rehellisesti ja aina  omalla tyylillään eikä lukijalle jää koskaan tekstistä pskaa fiilistä.

MouMou -blogia kirjoittava Iina. Rakastan Iinan blogia. Se on niin tyylikäs ja siellä on aina kaikki kohdillaan eikä melkein. Hän on ammattilainen joka yllättää aina positiivisesti. Hän on pirteä, rehellinen ja aito kaunis ihminen.

Ida

10. maaliskuuta 2018

(Hölmöjä?) Asioita joita mä teen ennen lomalle lähtöä.

Hyvää matkaseuraa? Mä oon just sitä! Ihan totta, ainakin omasta mielestäni. Mutta mä en oo niin kovin hyvää seuraa kun se matka lähestyy.
Mä nimittäin siivoon, mä siivoon koko kämpän ja vähän ylikin  ennen lähtöä. Imuroin, pesen lattiat ja vaihdan kaikki lakanat. Ne ihan perusjutut erona se, että muu porukka odottaa varmasti jo autossa kun mä vedän vielä ne vikat viillot. Pyykkikorien tulee olla tyhjät ja jääkaappi pesty ja lähes tyhjä. -Vaikka me ei olla edes kotona. Pihan tulee olla kutsuva, ja tottakai asutun näköinen.



Jääkaapista päästään siihen, että noin viikkoa ennen lähtöä meille lankeaa lähes ehdoton kaupassakäyntikielto. Tyhjennetään kuivakaappeja ja pakastinta ja todellakin tilataan pizzat jos toisetkin. Olen äärettömän huono heittämään mitään pois, joten tällä minimoidaan sitten se. Eikä se pizzakaan ikinä huono ole. Tekosyy syödä pikaruokaa, ehkäpä?

Mä vaihdan jopa mullat meidän viherkasveihin ja kastelen sekä suihkutan ne vielä just ennen lähtöä kaikella rakkaudella. Toki se mullanvaihto olisi edessä näin keväällä muutenkin, mutta nyt on sitten hyvä sauma siihenkin.

Lapset jäävät vajaa viikko ennen reissua pois päiväkodista, josta suuri kiitos isovanhemmille. Meidän pojat ovat olleet todella herkkiä nappaamaan kaikki mahdolliset herkut hoidossa itselleen, niin näin minimoidaan se mahdollisuus ja saadaan aikaa hoitaa mahdolliset taudit vielä pois ennen reissua. En ole siis erityisen pöpökammoinen, mutta kerran kun lomalle päästään, teen kaikkeni että koko jengi oltaisiin myös siellä terveinä nauttimassa auringosta ja toisistamme.

Miten sä uskallat kertoa julkisesti lähtevänne lomalle? Siinä vasta hyvä kysymys. En mä uskaltaisikaan, ellei meillä olisi kotona enemmän kuin toimivaksi todettu hälytysjärjestelmä. Enkä puhu nyt uteliaista naapureista. Meillä on Verisuren hälytysjärjestelmä, jonka vuoksi mieli todellakin lepää, sillä mä tiedän ettei tänne ketään niin vaan murtaudu, ainakaan ilman kiinnijäämistä. 
Meidän järjestelmä näkee, kuulee tuntee sekä puhuu. Meille muuttaa myös osittainen talovahti, joten tämä ei ollut avoin kutsu tulla kokeilemaan laitteiden toimivuutta.



Mä en stressaa tai jännitä, mutta mä haluan että se kotiinpaluu on yhtä ihanaa mitä se itse lomailukin. Mikä on sulle tärkeintä kun valmistelet lomalle lähtöä?

P.S. Tervetuloa seuraamaan meidän reissuvalmisteluja sekä itse reissua instagramin puolelle sekä facebookkiin.

Ida

8. maaliskuuta 2018

Viikko vielä. Sit grillataan!

Sä tiedät tän sävelmän ”Hei me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina!”
Niin ota se, mut vaihda sanat näin: ”Hei me mennään aurinkoon viikon päästä koko perhe!”
Tuo on mun fiilis just nyt.

Ajman 2016


Ihanaa jättää hetkeksi työt ja stressit kotiin ja vaan nauttia rakkaista ja auringosta. Lomaa on siis odotettu joulukuusta saakka kuin kuuta nousevaa. Me ollaan viimeksi oltu poikien kanssa ulkomailla (lentokoneessa) melko tarkkaan kaksi vuotta sitten, tässä throw back sinne. Sieltä tuo ylläoleva kuvakin on.

Me ei olla oikeastaan varauduttu tulevaan lomaan mitenkään erityisemmin. Ei olla stressattu matkatavaroita tai shoppailtu sen koommin reissua varten.
Lapsille piti ostaa isommat uikkarit, mut niin hei äidillekin. Jännä homma että isän arse oli ainut joka ei ollut kasvanut. Mutta sainpahan kivanväriset, jos jotain positiivista siitä haetaan. Ostettiin pojille myös uudet sandaalit, siinä tais ne hankinnat olla. 

Meidän pojat ovat nyt 4- ja 2.5-vuotiaita. Täällä kotona me ei olla  enää käytetty rattaita juuri lainkaan, mutta lomalle me otetaan ne ehdottomasti mukaan. Ajattelin ensin, ettei me niitä varmaan tarvita, isoja lapsia jo molemmat. Mutta mun sisko jonka luo me matkustetaan sai mut vakuutettua että ne rattaat olis ehkä sittenkin  ihan jees olla mukana. Viimeksi kun me oltiin tuolla samassa paikassa pojat nukkuivat lämmön vuoksi molemmat 2-3 päiväunet päivässä. Oli muuten melkoisen luksusta etten sanoisi.
Rattaat sallivat siis ne unetkin ilman, että meidän tarvitsee itse jumiutua paikoillemme.
Kohteessa myös ihmismassat ovat vähän jotain toista mitä täällä Raision torilla.

Meillä kävi vielä niin mainio tuuri, että meidän ystäväperhe matkustaa samaan paikkaan viikko ennen meitä. Me sovittiin, että he ottavat meidän tuplarattaat mukaan ja jättävät ne sitten mun siskon työpaikalle meitä odottamaan.  Aika voittodiili sanoisinko. Kummankaan ei tarvitse roudata kuin yhteen suuntaan, ja onhan nuo Phil & Tedsit melko näppärät matkustaessa kahden pienen kanssa.


Pojat 2015


Pojille meillä on päälläistuttavat matkalaukut joita me sitten vedetään hikihatussa lentokentillä, mutta voin jo kokemuksesta sanoa niiden olevan aivan parhaat just tuohon hommaan. Toinen on meidän oma, mutta tuo toinen me lainattiin ystäviltä. Voitteko kuvitella, että tuosta saa tehty lapselle sängyn lentokoneen penkistä. Ihan totta! Sen on kehittänyt joku norjalainen perheellinen lentäjä, ellen aivan väärin muista. Patentoitu ja palkittu matkustavien perheiden pelastaja. Sillä nukkuva lapsi lentokoneessa aloittaa loman todellakin hyvin.




Meidän loman suurimmat tarpeet on siis lainaushommia. Ihan mahtavaa, niin rahan kuin elologisuudenkin vuoksi. 

Lomalta me odotetaan eniten kiireettömyyttä, aurinkoa ja yhdessäoloa.
Mä en ole nähnyt mun rakasta siskoa sitten heinäkuun, joten myös minä taidan roikkua hänen nilkoissaan lasteni lailla ainakin ensimmäisen vuorokauden.  Me ei mennä tarkoituksella shoppailemaan, sillä todettiin että kaiken saa kuitenkin nykypäivänä tilattua kotisohvalta kotiovelle, joten me ei tälläkertaa tuhlata niitä aurinkoisia hetkiä ostoskeskuksiin. Toki käydään ihastelemassa ne suurimmat, mutta lapseni (sekä mieheni hermot)  tuntien me mennään akvaarioon, syömään ja äkkiä takaisin uimaan.


Ajman, Luka ja Emppu 2016


Ai minne me matkustetaan? Arabiemiraatteihin, Dubaihin. Ajellaan siitä Ajmaniin joka on vähän kuin Salo Turulle tai Vantaa Helsingille. Siinä ihan lähellä mutta hieman edullisempi sekä rauhallisempi asua ja olla. Mun sisko miehineen asuu siellä nyt jo kolmatta vuotta.

Luvassa tulee siis olemaan sitä aitoa arabimaisemaa, ihmisiä sekä asumista. Ja paikallisten ruokapaikkoja, voi niitä mä odotan! Me majoitutaan ensimmäiseksi neljäksi yöksi siskon kotiin, ja kolmeksi viimeiseksi sellaiseen semi hulppeaan rantahotelliin. 

Jos sinä haluat nähdä sitä aitoa arabimaisemaa ja elämää sen someseksikkään Dubain rinnalla,  lähde seuraamaan meitä instagramissa ja facebookissa. Instagramin tarinat taitaa vähä olla  mun heikkous. Olisiko jotain, mitä sä haluaisit kuulla tai nähdä meidän reissusta?

Ida

5. maaliskuuta 2018

Taivaallisen Oreo-juustokakun ohje.

Mä näin tän kakun kuvan mun facebookin uutisvirrassa ja päätin välittömästi että tää on testattava. Alkuperäinen ohje on Passion for baking -blogista, ja alla oleva on minun suomentamani sekä hieman soveltamani versio samasta kaakusta.



Kakku ei ole vegaaninen, eikä edes vähälaktoosinen saatika vähärasvainen. Itseasiassa se on kaikkea muuta kuin terveellistä. Mutta ai että se oli hyvää.

Tarvitset 20cm (8inch)  PME-kakkuvuoan, kelmua, uunin, vatkaimen, aikaa ja valtavasti suklaata ja voita.

Aloita tekemällä kakun pohja, sillä sen pitää jäähtyä kunnolla ennen kuin voit koota sen päälle juustokerrokset. 

Browniepohja:
170g tummaa suklaata
60g suolatonta voita paloina
2 suurta kananmunaa huoneenlämpöisenä
2 dl sokeria
reilu 1dl vehnäjauhoja
2tl sokeroimatonta kaakaojauhoa 
1tl suolaa
2tippaa  vaniljaesanssia (aito vanilja käy myös tai -sokeri.)

Voitele PME vuoan pohja voilla ja kuumenna uuni 180 asteeseen.

Paloittele suklaa ja voi lämpöä kestävään astiaan ja sulata ne vesihauteessa.
(Kiehauta vettä kattilassa ja laita astia veden päälle, näin suklaa ja voi sulavat nopeasti mutta varovasti.)
Sekoita lastalla kunnes seos on sileää, nosta pois kattilan päältä ja anna jäähtyä.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakao ja suola.
Sekoita toisessa kulhossa sokeri, kananmunat sekä vanilja. Lisää kananmunaseokseen sulanut suklaa ja sekoita.
Lisää vehnäjauhoseos taikinaan sihdin läpi ja sekoita varovasti lastalla.

Kaada vuokaan ja paista uunissa n.25minuuttia.
Anna jäähtyä kunnolla. (Itse pistin ulos pakkaseen puoleksi tunniksi.)
Kumoa pohja pois vuoasta.

Valmista ensin Oreo-vaniljamassa.
1 pkt Oreo-keksejä
1pkt Mascarpone-tuorejuustoa 
4dl kermaa
4dl tomusokeria
2 tippaa vaniljaesanssia (aito vanilja käy myös tai -sokeri.)

Vatkaa kerma, sokeri ja vanilja kevyeksi vaahdoksi, ja lisää joukkoon mascarpone. Sekoita juusto varovasti joukkoon ettei massasta tule liian tönkköä, jos näin käy, lisää joukkoon varovasti kylmää kermaa samalla vatkaten. Sekoita joukkoon lopulta rikotut keksit.
Keksien rikkominen on ehkä paras kohta ellei syömistä lasketa. Keksit pussiin, pussi kiinni ja kaulimella kimppuun.
Laita massa sivuun odottamaan, kun valmistat suklaajuustomassan.

Suklaajuustomassa:
300g tummaa suklaata
100g suolatonta voita kuutioina
1dl espressokahvia (tai tummaa mustaa kahvia)
4 liivatelehteä 
2dl sokeria
1pkt mascarponetuorejuustoa
3 suurta huoneenlämpöistä kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
1 tl suolaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan kulhoihin.
Laita suklaa ja voi lämmön kestävään astiaan ja sulata samalla tavalla miten sulatit browniepohjan suklaat. Anna jäähtyä hetki. 
Valmista marenki.  Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri valkuaisen joukkoon vähän kerrallaan. Se on tarpeeksi kovaa, kun se pysyy kulhossa kun kaadat kulhon ylösalaisin.
Laita liivatelehdet kylmään veteen, anna niiden olla siellä muutama minuutti, valmista sillä aikaa kahvi. Puristele lehdet kuiviksi ja lisää espresson joukkoon. 
Lisää suklaan sekaan espresso jossa on liivatelehdet, kananmunankeltuaiset, mascarponejuusto ja suola. Sekoita kunnes seos on tasaisen pehmeää. Lisää marenki varovasti suklaan joukkoon nuolijalla.

Viipaloi 150g mansikoita.

Sitten kasataan itse kakku!

Ota se sama PME vuoka jossa teit pohjan ja vuoraa se kelmulla. (Toki pesit sen siinä välissä.)
Laita Brownie vuuan pohjalle, ja kaada päälle puolet Oreo-vaniljamassasta ja laita viipaloidut mansikat päälle. 
Kaada puolet suklaajuustomassasta mansikoiden niskaan ja sen päälle loput Oreo-vaniljamassasta ja viimeiseksi loput suklaajuustomassasta.
Taita kelmun reunat päälle, ja nakkaa kakku jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Yö on kaikkein varmin.

Seuraavana päivänä nosta kakku kelmun avulla pois vuuasta ja siirrä kakkulautaselle. Koristele mansikoilla sekä Oreo-kekseillä.
Huomaathan, että kakussa käytetään raakaa kananmunaa sekä pastöroimatonta juustoa.




Helpottaakseni sun kaupassakäyntiä, kasasin tähän tarvittavat raaka-aineet yhteen laskettuna.
Tarvitset:
(500g) tummaa suklaata. (Kakkuun 470g, ja loput suoraan suuhun.)
(160g) voita
kananmunaa
sokeria
vehnajauhoja
kaakaojauhetta
suolaa
tomusokeria
vaniljaesanssia
2 pkt Mascarponetuorejuustoa
4dl kuohukermaa
1 pkt Oreokeksejä (toinen jos haluat myös koristella kakkua niillä.)
150g tuoreita mansikoita (+koristeluun)
liivatelehtiä
espressokahvia (tai vahvaa suodatinkaffetta.)





Vinkki! Korvaa mansikat vadelmilla tai mustikoilla oman maun mukaan.
Miltäs näyttää? Kokeile ihmeessä ja kerro mitä pidit. <3 

P.S. Seuraathan meitä jo facebookissa sekä instagramissa?



4. maaliskuuta 2018

Just hyvä mies.

Luin hetki sitten mun kollegan Meren, Mom is the new black -bloggaajan älyttömän kauniin tekstin hänen miehestään ja herkistyin itsekin syvemmin ajattelemaan tuota mun rakasta miestäni, jonka kanssa jääkaappia jaetaan.

 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas

Siltä se ihan oikeasti välillä tuntuu. Me jaetaan jääkaappi sekä sänky ja kommunikoidaan hyvin lyhyin tekstiviestein. Sujuvasti myös käsimerkein hämärässä, lastenhuoneen ovella. Me tsekataan kalenterista kerran kuussa et oisko meillä ees yhtään yhteistä vapaapäivää tässä kuussa, ja juhlitaan sopimalla saunailta kahden viikon päähän. Toivoen ettei tule muutoksia, yleensä tulee aina jotain. Ellei joku ole kipeä, on jompikumpi sittenkin työvuorossa. Toinen tekee arkisin päivätyötä ja toinen vähän sitä sun tätä. Siinä on se yhteinen aika aika kortilla. Se aika mitä me ollaan kotona, halutaan tottakai olla yhdessä perheenä.

Me ollaan oltu kimpassa kohta kahdeksan erittäin värikästä vuotta, kihloissa pian kuusi ja naimisissa melkein kolme. Jokainen vuosi noista on ollut toistaan parempi. Osaan on kuulunut suurta surua sekä menetystä, mutta aina just hieman enemmän sitä hyvää ja kaunista. Vastoinkäymisistä ollaan molemmat opittu ja hän on aina ollut siinä mun vierellä se ensimmäinen joka saa mut aina tuntemaan itseni riittäväksi. Hän sanoo aina oikeat sanat ja kuuntelee keskeyttämättä mun mitä ihmeellisimpiä murheita. Hän uskoo ja luottaa muhun enemmän mitä mä itse ikinä tulen tekemään. Hän nostaa mut aina ylös oli se syy mikä tahansa. Ja mä yritän tehdä hänelle ihan samoin. 


 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas


Ollaan ostettu, myyty, ostettu myyty ja asetuttu vihdoin aloillemme. Ollaan yhdessä saatu kaksi upeaa lasta, joista me yritetään kimpassa samoilla pelisäännöillä ja ajatusmaailmalla kasvattaa hyviä ihmisiä. On ihanaa kun on joku sellainen, joka jakaa sun kanssa ne samat arvot ja sä tiedät sen. Sun ei tarvitse kysyä kaikkea erikseen, kun sä tiedät että hän on samaa mieltä niistä suurista linjoista joilla on väliä.

Hän ei kyseenalaista tai aliarvioi, vaan kannustaa ja rohkaisee.

Hän ei osaa ostaa hyviä lahjoja ilman apua, mutta hän saattaa siivota kodin sillä aikaa kun mä olen koiran kanssa lenkillä. Hän ei osta lapsille kauppareissulla vaatteita, mutta hän vie ne kalastamaan. Hän ei osta mulle kukkia muuten vaan, mutta hän laittaa joka aamu mun auton lämppärin päälle ja lataa kahvinkeittimen. Hän ei lähetä mulle siirappisia tekstiviestejä, mutta soittaa ainakin kerran päivässä. Hän myös koodaa mun blogin kuntoon minuutissa, kun itse sitä tuskailisin vähintään puoli vuotta. Hän ostaa mulle kaappiin punaviiniä kysymättä ja aurajuustoa yllärinä.
Hän ei tartu mun tekemiin hölmöyksiin tai virheisiin heti, vaan antaa pölyn ensin laskeutua. Sen taidon ja kärsivällisyyden myös minä tahtoisin oppia.

Meidän elämä oli vielä viisi vuotta sitten melko erilaista. Oli me, koira ja meidän työt. Nyt siinä on noiden lisäksi valtavasti vastuuta niin rahallisesti kuin henkisestikin. Välillä sitä pysähtyy miettimään että mitä tässä on tapahtunut? Missä välissä? Silloin on ihan maailman parasta tulla kotiin illalla töistä ja olla ihan hiljaa omassa eteisessä ja kuunnella kun isä ja lapset leikkivät yläkerrassa. Pienten jalkojen töminä, lelujen räminä ja iloinen nauru kuuluvat ulos saakka kun mä tulen töistä kotiin. Joka kerta, jos mulla on ollut huono tai raskas päivä se menee ohi ihan just sillä samalla sekunnilla kun mä näen ja kuulen nuo tyypit yhdessä. Tä on meidän arkea just nyt. Ei oo todellakaan pelkkää juhlaa, mutta voin ihan rehellisesti sanoa etten mä sitä juhlaa edes kaipaa. Ehkä kaipaan välillä lisää aikaa, mutta loppupeleissä parasta on arki. Sen pitää olla hauskaa, sillä se loppupeleissä on suurin osa sun elämää. Teidän arki. Lasten lapsuus.


 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas


Me ollaan molemmat temperamenttisia ja toimitaan useasti hetken mielijohteesta heti nyt -periaatteella. Me kinastellaan ja nauretaan, välillä väännetään mut aina sovitaan. Kunnioitetaan toisiamme, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. En vois kuvitellakaan mitään muuta kuin just meidät. Mä olen itse melko vaikea tapaus ihmisenä, ja valehtelematta pohtinut useammankin kerran et miten toi tyyppi on vaan aina tuossa. Ei se lähde kulumallakaan. Me kyllä jaksetaan nää vähän hevimmätkin hetket ja vuodet helposti, ihan vaan koska me ollaan me.
Onhan tää elämä välillä vähän raskasta, rahaa ei koskaan ole tarpeeksi mutta me tullaan toimeen ja ollaan perusterveitä. Työvuorot on aina vähän huonoja, mut hei meillä on molemmilla työpaikat. Lapset kiukuttelee ja uhmaa, mut hei meillä on lapset jotka tekee niin.

Kun me tavattiin, oltiin me molemmat just erottu tahoillamme eikä kumpikaan todellakaan hakenut mitään muuta kuin hauskanpitoa. Huoletonta ja stressivapaata. ”Tää on vaan tälläinen kesäjuttu.” Tuollaisen huikeen kesäheilan voi ihan totta löytää viidennen lasillisen jälkeen jopa Amarillon tiskiltä. Ei oo mikään vitsi. 


kännykuva vuodelta -11


Joku joskus kysyi multa et mitä mä haluisin et mun pojista tulis isoina? Mä vastasin että työssäkäyviä hyviä ihmisiä. Jos mä saisin vastata uudestaan, mä vastaisin et mä haluisin kaikkein eniten, et niistä tulis isänsä kaltaisia. Silloin mä voisin ylpeänä sanoa, et job well done.


kuva: Annukka Viitanen photography


Mä olen ylpeä, kiitollinen ja siunattu et saan olla osa näin upeeta joukkuetta ja toivoisin, että ihan kaikki sais kokea olevansa näin rakastettu, mitä mä olen. 
Mikä on sun perheessä ja/tai puolisossa se kaikkein paras juttu? 

Seuraathan meitä jo facebookissa ja instagramissa?  Ellet, niin klikkaa itsesi ihmeessä mukaan. (Luvassa lämpöä ja aurinkoa ihan pian.)

Ida

1. maaliskuuta 2018

Ota hyöty irti pakkasesta.

Luethan tekstin huumorimielellä.

Auto ei starttaa, tarvii skrapata ikkunat, penkki on kylmä ja ratti lähes jäätävä. Nahkahanskat on kuin suoraa huutonaurua päin sun kasvoja, mutta lapasilla ei saa lainkaan otetta. 
Oispa penkinlämmitin. Oispa lämmin autotalli. Oispa lohkolämmitin, letkulämmitin, säteilylämmitin. Voi oispa Webasto. 



Tiet on liukkaat, kitkat ei toimi,  parkkipaikkoja on entistäkin vähemmän koska lumi. Aamulla ja heti neljän jälkeen  on kaikki kujaakin isommat väylät entistä hitaampia ja joku kuitenkin ojassa. Jalankulkijat ei ymmärrä liukkautta, keskarit lentelee ja kaikilla on kiire.

On pimeetä kun menet töihin ja kun sieltä pääset. Aurinko paistaa ehkä, kun olet töissä.
Aivan sama minkä sävyinen sun ihana unstikka on, sillä neonkeltainen huomioliivi on sun jokapäiväinen asuste kuitenkin kera superkalliiden nastakenkien. 

Lapset menee seiniä pitkin kun ei (äitikään) oikein jaksaisi ulkoilla, koska on vaan niin jäätävän kylmä. Posket paleltuu ja huuletkin halkeilee.
Ulos ei haluta, koska ei jaksa tai aina ihan osatakaan pukeutua kunnolla, mutta kun sinne pääsee, sieltä ei tultaisi millään sisälle. 




Koira syö villasukkia. Kaivaa roskiksia sekä pyykkikoreja. Se ihan totta pureskelee kalsaripyykkiä.
Koska sen tassut jäätyy. Se varmasti suunnittelee päänsä sisällä päivän aikana miten ne tarpeet tekis mahdollisimman nopeasti. ”Pissa siihen ekaan nurkkaan ja isommat sit sen suuren kuusen juureen, ja heti takaisin sisälle.”
Se ei halua kuluttaa energiaansa ulkona, vaan urpoilee mieluummin sisätiloissa, lämpimässä likaisia pikkareita jyrsien.

Takka palaa, sauna huutaa, patterit paukkuu ja vesi höyryää. *tsing tsing*
Vesiputket. Vuosi sitten ne jäätyivät sään lauhtuessa, nyt todellakin kulutetaan energiaa niitä lämmittäessä.

Kauheeta valitusta? Mut hei kaikki nuo edellämainitut, ja mä silti rakastan ja ennen kaikkea arvostan tätä ihanaa talvea ja varsinkin näitä hurjia  paukkupakkasia.




Pakkanen. Tuo hyrisyttävä luonnonihme josta meidän kaikkien pitäisi ehdottomasti ottaa enemmän hyötyä irti tän valittamisen sijaan. 

Pulkkamäki, laskettelu, hiihto, luistelu, lumilinnat, lumisota, jäälyhdyt, avanto, pilkkiminen.

Meidän jengi on valehtelematta ollut kipeenä tyyliin joulusta saakka. Nyt on jo maaliskuu.
Ensimmäistä kertaa oltiin kaikki samaan aikaan terveinä, kun täällä raision metikössä oli pakkaset paukkuneet reippaan viikon. Vedettiin pienet hallelujat ja oodit pakkas-ukolle, ja nakattiin kaikki irti lähtevä lumihankeen makaamaan lähes koko päiväksi. Siellä istuivat sulassa sovussa pehmolelut, tyynyt, peitot, petarit ja patjat. 
Lakanat pestiin lähes röyhkeissä lämmöissä ja pinnat puunattiin desinfioivilla aineilla. Uskoisin, ja ennenkaikkea toivoisin,  että pöpöt meidän huushollista olisi nyt pakastettu tältä vuodelta unholaan. 
Mä toivon todellakin näiden kovien ilmojen jatkuvan oikeastaan ihan siihen kesään saakka, sillä mä mieluummin  näkisin kaikkien tautien kuolevan tuonne ulkoilmaan, kuin huolisin niitä enää meidän seinien sisäpuolelle juhlimaan. 

Nyt tahtoisin heittää just sulle pienen haasteen.  Ota ilo ja hyöty irti tuosta  luonnosta, ja viskaa teidän  petivaatteet vaikka parvekkeelle viikonloppuna. Tapetaan nuo pöpöt ja pistetään  ne jo kaikki  kesälomalle.




Melkein kaiken muun tarttuvan tuo -20 jo tappaa  paisti perisuomalaisen kansantaudin, kateuden. 

Ida