28. marraskuuta 2017

Tiedätkö sä jo Seikluksen? (sisältää arvonnan.)



Yhteistyö: Kidspot & Seiklus



Mä kiertelin yksin kirpputorilla. Nautin. Nautin vaikka mun ympärillä kuului  kiljumista, itkua, tappelua, enpäs juupas taistoa ja räiskyvää naurua. Ei niihin niin reagoi, kun tietää ettei ne sun ole jotka niitä ääniä päästää. Loin muutaman ihastuneen katseen, ja useamman I feel you -tsempin ja jatkoin matkaa hyllyjen välejä tutkien. 
Sitten mun katse pysähtyin viimeiseen väliin, sinne ihan perälle.



Tästä tilanteesta on puolisenvuotta aikaa, ja nyt mulla roikkuu vaatekaapissa pojille ehkä suloisimmat paidat sitten miesmuistiin.









Seiklus eli näin suomalaisittain Seikkailu.

Seiklus on virolaisen designin- asusteiden- lastenvaatteiden- ja sisustustuotteiden maahantuontiin ja myyntiin keskittynyt yritys, jonka arvot kohtaavat omiini kuin tähti joulukuusen latvaan. 
Kaunista ja yksinkertaista käyttäen luomu- sekä kierrätysmateriaaleja unohtamatta pesun ja käytönkestävää laatua. Myyty!


Seikluksessa on mukana useita virolaisia pienyrittäjiä ja -suunnittelijoita laatimassa kaunista kokonaisuutta samoilla määränpäillä. Enimmäkseen remmissä on mukana naisia, joka taas nostaa mun rimaa, sillä olen tunnetusti naisyrittäjyyden vakaa puolestapuhuja. 




Lukan paita koossa 110cm. vastaa hyvin kokoaan.





Suomessa Seiklusta tuo tutuksi yhden naisen  tiimi  Kaarinassa. Näitä ihanuuksia myydään aivan Kaarinan keskustassa Eesti mekk -kaupassa osoitteessa Kuskinkatu 3. 


Nyt Joulun alla muunmuassa näitä luomupuuvillaisia lastenvaatteita käsinommelluilla yksityiskohdilla (nuo siivet!) pääsee hipelöimään markkinoille. Nimittäin monivuotisille Turun kaupungin joulumarkkinoille Vanhalle Suurtorille Brinkkalan pihalle 16.-17.12.

Tuotteita saat toki myös tilattua Seikluksen facebooksivun  kautta, tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen  jerena.valtanen.laine@gmail.com













Niinkuin moni jo tietääkin, on eettisyys, kierrätys ja ekologisuus tosi lähellä mun sydäntä. Tämän vuoksi mä rakastuin näihin  heti ensikohtaamisella. Vaatteiden tuntu ja ulkonäkö onneksi kohtasi jälleen mun fiiliksien kanssa ihan yks yhteen.



Pojat saivat testiin pehmeät puhtaan valkoiset puuvillapaidat jotka kantavat nimeä Minu Väige Ingel.

Minun pieni enkeli. Niinhän nuo ovat. Siis nuo pojat. Devils in disguise vai miten se nyt meni? 

  

Paidat ovat todella pehmeää, melko paksua luomupuuvillaa ja herttaiset yksityiskohdat selässä ovat kauniit ja myös  uskomattoman   pehmeät.


Paidat tulee pestä pesupussissa neljässäkymmenessä asteessa. Käsinommellut yksityiskohdat ovat valmistettu kierrätysmateriaaleista, joten tilaaja ei koskaan tiedä siipien lopullista väriä tasan tarkkaan, ellei sitten osta paitaa/bodya livenä. Kerron tämän kaiken siksi, että yhdellä teistä on nyt aika hyvät tsäännsit voittaa samanlainen syötävän suloinen ja takuuvarmasti pehmeä paita taikka body valitsemassaan koossa.










Paidat eivät menneet miksikään kun pesin ne rintaliiveille tarkoitetuissa pusseissa Marseille-saippuasta tehdyllä pyykinpesuaineella 40-asteessa.  


Itse mietin ensin paitoja käytössä. Painaako siivet selässä? Tuntuuko ne kurjilta haalarin alla? Ei ainakaan meidän pojilla ollut ongelmaa, mutten mä näitä ehkä ystäväni lapselle ostaisi joka on todella aistiyliherkkä.



Olet mukana arvonnassa kun klikkaat itsesi tykkäämään Seikluksen facebook sivusta tästä linkistä, ja kommentoit tähän alle haluaisitko sinä voittaa ehkä paidan (92-134cm) tai bodyn (56-86cm) sini- tai punasävyisillä siivillä varustettuna? Vinkkaa kisasta myös läheisillesi, sillä tämä olisi ihan huikea lisä vaikka pukinkonttiin.

Arvonta suoritetaan  itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12.2017. Aikaa osallistua on 6.12.2017. klo18.00 saakka. 
Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse, joten jätäthän senkin.


Voitto toimitetaan voittajan ilmoittamaan suomessa sijaitsevaan osoitteeseen postitse.

Palkinnon arvo on 31-28€ plus postituskulut.













Vilin paita koossa 98cm. Vastaa hyvin kokoaan.




Joulukuu on ihan kohta täällä, joten tähän samaan tahtoisin vinkata teille rakkaat lastenvaateystäväni facebook-sivusta, jossa alkaa ihan pian aikamoinen  Joulukalenteri! Joka luukun alta löytyy yllätys yllätys  linkki lastenvaatealennukseen tai arvonta. Eikö kuulostakin hyvältä? Tästä lastenvaatetarjoukset.fi linkistä pääset suoraan facebooksivulle. Kannattaa seurailla, siellä ne parhaat tarjoukset on.


Postaus toteutettu yhteistyössä Kidspotin kautta.



Ida

14. marraskuuta 2017

Rajumpaa veljesrakkautta.

Tiettekö te sen fiiliksen ku sun lapset tuntuu vaan taistelevan keskenään ihan jatkuvasti ihan joka asiasta? Itku pitkästä ilosta ja sitä rataa? Koko päivä on kilpailua, ja hyvä on vaan, jos itse voittaa  ja luonnollisesti sit sitä toista vi*uttaa koska se toinen voitti. Ihan sama onko kyseessä kisa kotiovelle, kainalopaikasta sohvalla vai lautasen tyhjentämisestä. Sillä ihan mistä tahansa todellakin saa kilpailun, trust me.

"Minä voitin, ja sinä hävisit! Lällällää!"

Annukka Viitanen photography


Alkuun olin pahana kun meidän pojat laitettiin eri ryhmiin päiväkodissa, sillä ajattelin, että se ois meille helpompaa toimia vain yhden ryhmän kanssa, eikä neljän aikuisen sijaan kahdeksan kanssa. No, toimitaan niiden kahdeksan kanssa ihan ok. Hutiloiden (omalta osaltani) mut toimitaan.

Mutta joka kerta kun mä haen mun pojat päiväkodista, ne leikkivät kahdestaan pihalla. Ihan aina. En rehellisesti kertaakaan ole hakenut niitä pihalta niin, että ne olisivat leikkineet jonkun muun kanssa kuin toistensa. En kertaakaan. 

Mikä ihme siinä on, että siellä päiväkodissa leikitään sulassa sovussa veljeksinä, ja sillä samalla sekunnilla kun istutaan autoon pitäisi kaivaa takaluukusta nyrkkeilyhanskat ja hammassuojat? Miksi?

Miten mun ymmärrys ei riitä noiden pienten poikien aivojen toimintaan? Eikö olis paljon kivempi viettää se päiväkotipäivä omien kavereiden kanssa, ja sitten kotona leikkiä sen veljen kanssa. Ehkä sitten ei tekis koko ajan mieli taistella tai kilpailla, jos ei olis jo puolta päivää sen veljen kanssa siellä päiväkodin pihalla leikkinyt? Vai olenko mä ihan hakoteillä näiden mun ajatusten kanssa? 
(Pojat ovat siis eri ryhmissä, mutta ulkoilevat aina yhdessä samalla pihalla.)

Jopa päiväkodin yksi hoitaja sanoi tuossa viikolla, että pojat kyllä viihtyvät todella tiiviisti yhdessä, jopa hieman liian. Jopa hieman liian? Voiko veljekset viihtyä jopa liian hyvin keskenään? Pitäisiköhän niitä yrittää enemmän ohjailla omiin leikkeihin, tai toivoa päiväkodin henkilökuntaa tekemään samoin?

Me ollaan yritetty ohjata poikia itsenäiseen leikkiin, tai omien kavereiden kanssa ilman sitä veljeä jos siihen on mahdollisuus, mutta aina sen veljen perään kysellään. Minkä ihmeen takia se veli on pakko saada mukaan, jos se tavoite on kuitenkin vaan tapella ja yllyttää typeryyksiin? Paitsi tietenkin siellä päiväkodissa. Siellä leikitään niin nätisti yhdessä.
Onko se se turvallisuus? Oman veljen kanssa on turvallista urpoilla, ehkä samalla tavalla mitä omille vanhemmille on turvalista kiukutella ja uhmailla?
Päiväkodissa ja vieraissa ollaan niin nätisti, mutta kun ne omat vanhemmat tulee siihen, ja se tuttu ja turvallinen ympäristö niin poks! Sen eron voi ihan tuntea, se on ihan käsinkosketeltavissa se ero. Ihan jäätävä. 

Viikonloppuna istuttiin koko jengi saunanlauteilla, ja meidän kaks- ja kohta neljävuotias vertailivat naarmujaan. Ja kyllä, siitäkin saatiin kilpailu. Kummalla on enemmän pipejä kropassa, ja kumpi on tehnyt suurimman? En muista voittajaa.

Mites teidän sisarukset?  Rajua rakkautta vai pelkkiä haleja?

Ida




1. marraskuuta 2017

Helppo, huoleton ja herkullinen vinkki isänpäivään.




Isänpäivä on juhlapäivä, jota vietetään kaikkien ihanien isien kunniaksi ja muistoksi. Suomessa ja  muissa Pohjoismaissa (Tanskaa lukuunottamatta) päivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina, tasan puoli vuotta  äitienpäivän jälkeen. Helppo muistisääntö, sanoisinko.   
Muualla maailmassa ajankohta vaihtelee.
Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Eli tänävuonna isänpäivää on liputettu jo kolmekymmentä vuotta!

Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia.

Meillä isänpäivän  perinteisiin kuuluu aamiainen, ja lasten tekemät kortit. Jotain pieniä lahjoja ollaan annettu myös, mutta yleensä meidän perhe panostaa eniten siihen ruokapuoleen. Pidetään hauskaa koko perheen kesken, ja arvostetaan sitä isiä ja kerrotaan kuinka paljon me siitä tykätään.

Tänä vuonna suunnitelmissa on vaihtaa hieno illallinen runsaaseen brunssiin. Me ollaan kutsuttu yleensä koko perhe meille syömään hyvin, mutta nyt ajattelin, että tehdäänkin herkullinen sunnuntaibrunssi mimosineen. Nam. Me rakastetaan kampasimpukoita ja chilejä, mutta pappa on enemmän pihviä ja perunoita -tyyppiä,  joten brunssi on helppo ja varma.
Syödään sitten illalla niitä kampasimpukoita ja valkosipulileipää neljästään, mutta aloitetaan juhlapäivä turvallisella ja runsaalla herkkubrunssilla koko jengin voimin. Kotona.

Tokihan sitä voisi ottaa vielä iisimmin, ja varata paikat jostain huikeasta ravintolasta, mutta me venytetään näin joulun alla vielä penniä, ja toteutetaan päivä meidän kotona.

Brunssin luonteeseen kuuluu vapaamuotoisuus ja mutkattomuus, joten ruokapöydän ympärillä liikkuminen, vapaa seurustelu ja paikkojen vaihtaminen kuuluvat asiaan. Toimii lapsiperheessä. Brunssi on yleensä noutopöytä, ja aikaa varataan reilusti. Ainakin kaksi tuntia. Yleisin aika brunssille on 11-15. Aamulla kahvit ja joku pieni nassuun, ja odottamaan kunnon brunssia, jolla sitten jaksaakin ihan illalliselle saakka.

Mitä meidän brunssilla on ainakin  oltava:

Mimosat aikuisille
-1osa appelsiinimehua ja 2 osaa kuivaa kuohuviiniä
lapsille tietty mehuversiot

-croissantteja
(Ne tölkkiversiot täytettynä juustolla on hyviä ja helppoja!)
-tuoretta leipää
(ellei itse nappaa laipasta, lidlin paistopisteen kautta.)
-kuumaa kahvia
-tuoremehuja
-munia
(muutamalla eri tavalla, et on kaikille jotakin.)
-pekonia
-hedelmiä
-kasviksia
-juustoja
-leikkeleitä
-nakkeja ja lihapullia
(mukamas lapsille) 
-jotain kalaa
(mätimoussea ja saaristolaisleipää!)
-herkkuja
(suklaata, nannaa, kakkua, lettuja, ihan mitä vaan!)

Ja fiiliksen mukaan ihan mitä vaan! Brunssihan on aamiaisen ja lounaan sekoitus, joten mielikuvituksella ei ole rajaa! 

Nappaa tästä helppo ja huoleton isänpäivä yllätys, vai onko teillä jo omat kaavat käytössä isänpäivän viettoon? Mitkä?

Maailman paras isi ansaitsee vain parasta.


Ida