"Ootko sää vielä niin nuori?" Kysyi naapurikin kun tiedusteli syytä miksi mä olen yhtäkkiä kotona päivällä. Ei, en ole. Mutta joskus ne nielurisat on vaan aikuisiälläkin leikattava, jos ne vaivaavat, ja mua ne vaivasivat. Nyt mä oikein odotan seuraavaa flunssakautta, ja sitä että ehkä mä en saakaan ekana sitä nielutulehdusta. Jännä nähdä.
Leikkaus meni nopeasti. Mä olin osastolla keskiviikkona klo:7.00 ja leikkaussalissa klo:8.15. Heräämössä katsoin kelloa 11.00. 14.05 istuin jo ystäväni auton kyydissä kohti kotia.
Kun siinä sitten odottelin kotiuttamista, mietin itsekseni että kyllä ihmiset vaan tuntevat sen kivun niin eritavalla. Mun kanssa huoneessa oli nuori teinityttö vanhempiensa kanssa, ja mua ihan kävi sitä likkaa sääliksi. Mä pötköttelin siinä sängyllä lääkehuuruissani ja imeskelin mehujäätä, samalla kun se tyttö itki silmät päästään miten häntä sattuu niin kamalasti. Jokapaikkaan. Mä koin että mua sattuu, mutta jotenkin osasin sitä odottaakin.
Hoitaja tuli huoneeseen, ja jutteli rauhallisella äänellä, että nyt Ida voitais koittaa nousta sängystä ja käydä yhdessä vessassa. Katsoi vähän pahana, kun vastasin että mä kävin jo. Samalla kun se nuori tyttörukka ei päässyt vessaan edes kahden aikuisen taluttamana. Ei mua huimannut, ja olin jo saanut juotua mehuakin.
Sairaslomalaput ja e-reseptit matkaan ja menoksi. Apteekissa purskahdin nauruun kun sain Panacod -paketin. "Mitää? Tää on ku joku tax free -pakkaus Tobleronea!" Farmaseutti ei nauranut.
Ensimmäisen päivän, ja yön nukuin. Välillä katsoin telkkaria, mutta muuten nukuin, ja söin mulle määrättyjä lääkkeitä vuorotellen. Sama homma seuraavanakin päivänä. Parit koneelliset pyykkiä mä pesin, mutta muuten osasin melko hienosti olla tekemättä mitään. Nyt perjantaina, kolmantena päivänä olo alkaa olla jo parempi. Huono, koska ei saa syötyä mitään mutta mieli tekisi, mutta kipu on hyvin pysynyt maltillisena kipulääkkeillä.
Mikä mut yllätti? Se ettei mun oikeasti tee edes mieli syödä niitä jäätelöitä joita mä haalin. Nyt mä vaan odotan että saan syötyä jotain hyvää, suolaista, ilman sokeria.
Ja se että mä en oikeasti jaksa/pysty tehdä mitään. Mä kirjoitin tän postauksen, ja meinaa lähteä taju. Mua ei satu kamalasti, mutta noi lääkkeet jotka vie sen kivun pois, vie myös mun mehut ihan täysin.
Onko sulla leikattu aikuisiällä nielurisoja? Miten sä toivuit?