19. joulukuuta 2018

Vilkutan sulle moi, en hyvästi nyt kun meen

Kolme vuotta eikä suotta. Ihan kauhee klisee toi lause mut se nyt sopii ihan tosi hyvin.

Kolmen viime vuoden aikana oon oppinut kirjoittamaan ja kuvaamaan pikkuhiljaa ainakin omasta mielestäni edes vähän paremmin. Löytänyt sen mun oman tavan ja tyylin. Aidon ja hieman rosoisen.
Olen saanut kerättyäni itselleni lukijoita enemmän, mitä itse edes osasin odottaa. Olen oppinut miettimään rakennettta ja ennenkaikkea etiikkaa. Sitä, miten yksi lause pitkän tekstin keskellä saattaa olla se lumivyöryn aiheuttama pieni nokare.




Meidän pienet Murupullat kasvaa ihan silmissä, ja silloin kun lapsi sanoo, että "älä äiti ota musta kuvaa." tulee sitä pyyntöä tietty kunnioittaa. Olette varmasti huomanneet, että kuvissa ei paljon isompaa poikaa enää näy? En halua olla se äiti joka lahjoo lapsiaan herkuilla saadakseen hyviä kuvia someen.
En koe enää luontevaksi itselleni kirjoittaa mun lasten elämästä samalla tavalla mitä silloin, kun elettiin vauva- tai pikkulapsiaikaa. Mulla on ollut sellainen hiljainen linja,  etten kirjoita kenestäkään mitään mitä en olisi valmis huutamaan itsestäni megafoniin turun torilla.
Tahtoisin toki kovasti kirjoittaa kestävästä kehityksestä, luonnosta, ruuasta ja mun ajatuksista maapallosta ja meistä ihmisistä, mutten kuitenkaan löydä sille sitä aikaa, jonka se ansaitsisi ja vaatisi. 

Blogin ylläpito vie ihan hurjasti aikaa. Se jatkuva metatyö, kuvaaminen, kirjoittaminen, editointi, oikoluku ja siihen päälle vielä se pommittaminen someen mitä kaikki vihaa, ihan vaan, että joku näkisi sen sun tekstin minkä eteen sä olet tehnyt duunia ja olet siitä ylpeä. Se on ihan valtava. Ja kun bloggaaja sanoo näin, on vastaus että no miks teet jos on noin prseestä? No koska se on myös ihan älyttömän kivaa. Mutta valittaa ei saa, koska itsehän sitä teet.

Se, että minä kitisen siitä, miten mun elämä on niin kiireistä tuntuu itsestä oikeastaan semi tekopyhältä, kun samaan hengenvetoon laitan suurimman osan omasta vapaa-ajastani blogiini, kun sen pitäisi mennä suoraan sataprosenttisena mulle, mun läheisille ja etenkin mun lapsille, ei somemaailmaan. 
Asia olisi toki täysin eri, jos tienaisin elantoni blogilla. 
Blogi on ollut mun rakkain harrastus, jonka mukana olen oppinut itsestäni hirveän paljon uusia piirteitä ja asioita joista osa ihan totta yllätti. Muun muassa se, miten huonosti kestän kritiikkiä ja sitä miten paljon minusta ja muista bloggaajista puhutaan somessa ihan hulluja asioita. Niiden pitäisi kaikkien olla asioita, jotka skippaa olankohatuksella ja jatkaa elämää kuin ei oliskaan. Mutta mun on pakko myöntää etten mä ole sellainen, niin itsevarma ihminen. Mä muhin ja mietin sanoja ja niiden muotoja ja eleitä ihan todella pitkään. Luen ihmisten ilmeistä ja äänensävyistä enemmän mitä moni uskookaan. Se paha olo mitä joku anonyymi jossainpäin maailmaa voi mulle saada, ei ole sen arvoista, että mun lapset kysyy miksi äiti itkee. 

Mun luonne ei ehkä vaan ole bloggaajan luonne ja nyt on aika myöntää se ja antaa tilaa muille ja kannustaa niitä eteenpäin. Mä otan itseeni ja etsin itsestäni vain vikoja. Olen super herkkä, just se nolo mutsi kun itkee aina ekana sen naamioiden muka katsellen kattoparruja. Hyvän bloggaajan tulee mun mielestä olla omistautunut, täsmällinen ja varma. Mä olen varma, mutten enää omistautunut enkä täsmällinen.

Nyt joulukuun aikana kun aika on muutenkin ollut kortilla tein päätöksen, että aloitan vuoden 2019 ilman Mutsi ja murupullat -blogia. Irtisanoin sopimuksen Lifien kanssa, ja sain valtavan ihanan vastaanoton ja lupauksen,  että jos pyörrän vielä joskus pääni, olen tervetullut takaisin. Aika näyttää, itse ainakin naisena vaihdan mielipidettäni kuin alusvaatteita, joten ei, en sano ei koskaan.
Me kaikki eletään täällä vain kerran, joten elä niin, että olet itse mahdollisimman onnellinen, sillä silloin kun sinä olet onnellinen huokuu se sun ympärillekin.

Tahtoisin sanoa itselleni ja teille muillekin näin:
Elä niin, että sun lapset muistaa heidän lapsuudestaan vanhemmat, jotka leikkivät mukana ja olivat läsnä sen sijaan, että ne istuisivat nenät kiinni läppäreissä kun lapset katsoo telkkua illasta  toiseen.
Elä niin, että sulla on mahdollisimman vähän aikatauluja ja stressattavaa. Elä niin, että sä voit lähteä  myös marraskuussa ulos leikkimään kun on aurinko paistaa sen sijaan, että mietit sen olevan se ainut aika valokuvata -koska luonnovalo. Elä niin, ettet pelkää virheitä vaan muistat sen, että kaikki tekee niitä joskus vaikka näyttäisi muulta. Elä niin, ettet mieti muiden mielipiteitä susta, vaan sitä millä tavalla se sun oma mielipide vaikuttaa muihin, ja ota mukaan hieman enemmän sitä positiivista otetta koska se jos mikä tarttuu. Elä niin, että just sä hymyilet itse ensin ennen kuin saat muut hymyilemään.
Elä ennenkaikkea niin, että muistelet omaa ja lastesi menneisyyttä aikanaan niin, ettet kadu mitään  mitä teit, vaan niitä mitkä jätit tekemättä.

Ihan kaikesta en kuitenkaan ole valmis luopumaan, vaan pidän instagramin edelleen aktiivisena sillä pidän siitä ja  sen aitoudesta niin mahdottoman paljon. 
Kiitos kaunis jos luit tämän loppuun, ja olet enemmän kuin lämpimästi tervetullut meidän instagramiin mukaan.  (-tuosta linkistä.)

Kaikille bloggaajakollegoilleni ja lukijoilleni tahtoisin sanoa että wau! Teette ihan huikeeta duunia ja arvostan sitä että just sulla on siihen luonnetta ja aikaa ja teet sen vielä älyttömän hyvin. Jään todellakin seuraamaan blogeja ja kannustan teitä jatkamaan, sillä tiedän myös sen hyvän fiiliksen mitä siitä saa onnistuessaan, sillä parasta bloggaamisessa on se vertaistuki teiltä lukijoilta, kannustavat ja ihanat kommentit sekä uudet tuttavuudet, kaverit ja jopa ystävät. Ne on korvaamattomia. Kiitos, olette rakkaita ja arvokkaita ihan jokaikinen.

Kolme vuotta eikä suotta. Blogi jää näkyviin ainakin joksikin aikaa, ja reseptit sekä ohjeet varmasti myös sen jälkeen. Mitään en poista, vaan mahdollisesti arkistoin piiloon itseäni varten, sillä ovathan nämä arvokkaita ajatuksia, ainakin minulle.

Ihanaa joulunaikaa,

Rakkaudella  Ida

18. marraskuuta 2018

Paras ja helpoin marinoitu punasipuli ikinä!

Viime kesänä ystäväni polttareissa jäin ihmettelemään monen naisen syvää rakkautta salaattibaarien marinoituun punasipuliin. Siitä puhuttiin kuin kadotetusta rakkaasta pettynein silmin jos oman lähikaupan salaattibuffassa sitä ei syystä tai toisesta ollut. 

Tästä inspiroituneena lähti parhaan marinoidun punasipulin kuumeinen metsästys, ja hei se on ihan super helppoa tehdä itse!
Tästä lähin sitä löytyy meidän pöydästä.. usein. Tortillat ja tacot sai uuden twistin ja samoin salaatit. Leivän päällekin se sopii ihan hullun hyvin. 

Miten sitä tehdään ja miten tulee paras? Tarvitsen terävän veitsen, pari punasipulia ja muutaman perusainesosan.








2-3 punasipulia koosta riippuen
1dl omenaviinietikkaa (itse käytän tätä)
puolikkaan sitruunan puristettu mehu
1dl sokeria
ripaus suolaa
loraus öljyä itse käytän avokadoa, mutta rypsi/rapsi käy myös. Miksei oliiviöljykin ellei pidä sen makua liian voimakkaana.

Leikkaa sipulit puoliksi ja puolikkaat lohkot mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi ja laita suikaleet kulhoon odottaaan lientä.

Laita kaikki muut ainekset paitsi öljy kattilaan ja kiehauta. Kun seos kiehuu kaada se sipulien päälle ja sekoita ja lisää viimeiseksi öljy, sekoita kunnolla ja sulje kulho kannella tai kelmulla. Anna olla jääkaapissa vähintään tunti, mutta vuorokausi muhimassa tekee ihmeitä.

Nauti ja ole ylpeä, sillä teit just parasta marinoitua sipulia ikinä. Ja se on lupaus!





Ida

24. syyskuuta 2018

Syksyn ehdottomasti parhaimman kantarellipiirakan ohje



Viikonloppuna päästiin vihdoinkin rämpimään koko perheen kanssa sienimetsään ja löydettiin kuin löydettiinkin niitä metsän kultakimpaleita, suppilovahveroita sekä kantarelleja. Nam! Tai oikeastaan mun mies löysi. Minä leikin ja nautin lasten ja koiran kanssa. Meidän sienistä valmistui tälläkertaa piirakkaa. Eikä mitä tahansa piirakkaa, vaan maailman parasta, mun makuun täydellistä kantarellipiirakkaa. Ohje kätkee sisälleen sieniä lähimetsästä, happamia omenoita naapurin pihalta, tuoretta timjamia lähikaupasta sekä paljon parmesania italiasta ja rehellisesti pohjan suoraan marketin pakastealtaasta, koska ihan kaikkea ei aina vaan jaksa tehdä itse vaikka vois.

Syksyn paras kantarellipiirakka:

Mitä tarvitset:

800g  rukiista piiraspohjataikinaa
250g kantarelleja
oliiviöljyä
voita
2 salottisipulia 
2 valkosipulinkynttä
3 pientä kotimaista omenaa
1tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1tl muskottipähkinää
1rkl tuoretta timjamia
1tl rouhittua mustapippuria
1tl suolaa
100g parmesania
3dl kuohukermaa
3 kananmunaa (joista 1 voiteluun)



Jaa taikina kahteen osaan, 600g pohjaan ja 200g pinnalle. Voitele 28cm piirakkavuoka voilla ja painele pohja siihen, painele ihan reunoille saakka. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Pilko sipulit pieniksi, sienet muutamaan osaan  ja omenat pieniksi kuutioiksi
Paista kuivalla pannulla sienet ja lisää joukkoon oliiviöljyä, sipulit, tuore timjami sekä omenat. Paista hetki ja lisää mausteet. Ota pannu pois levyltä ja anna jäähtyä. Lisää joukkoon parmesan ja muna-kermaseos ja kaada kaikki pohjan päälle. 
Kauli loput piiraspohjasta levyksi, ja leikkaa piirakan verkkoleikkurilla. Nosta ja levitä varovasti verkko piiraan päälle, voitele kananmunalla ja paista uunissa noin 30minuuttia 200 asteessa. Jos pinta tummuu liikaa, laita päälle foliota.
Ripottele päälle vielä tuoretta timjamia ja nauti.

Kokeile ihmeessä ja ylläty, kerrankin sienipiirakka syötiin meidän perheesä loppuun. Lapsetkin tykkäsivät, siitä yllätyin vähän itsekin. Oletko sinä sienien ystävä vai jätätkö ne mieluummin metsään kasvamaan?

Ida

5. heinäkuuta 2018

Lapsen syntymäpäiväjuhlat ilman stressiä -mahdotonta(ko)?

Lasten syntymäpäiväjuhlat. Kauhee stressi ja rahaa palaa? Nää. Koska parhaat juhlat syntyy rennolla fiiliksellä ja pienellä avulla. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan on ihan todellakin ok ostaa  valmiina ja ottaa sen ystävän tarjoama apu vastaan. Ja hei tarjotkaa sitä apua koska se kelpaa, vaikkei sitä itse osaa tai kehtaa pyytää. Koska perussuomalainen muijahan hoitaa kyllä omien lastensa synttärit IHAN ITE.

Muutama viikko sitten juhlittiin mun parhaan ystävän esikoisen viisvuotisjuhlia, ja meidän poppoo porhalsi kärppänä paikalle jo edellisenä iltana. Siinä vähän grillailtiin, saunottiin ja otettiin pari lasia viiniä. Seuraavana päivänä kaikki neljä lasta nukkuivat kahden tunnin päikkärit, ja hei kaksi tehokasta muijaa ja yksi ykkösfaija veti pihan, kämpän ja tarjottavat ihan hihasta. Se, että sulla on ystävä siinä koko ajan apuna ja juttelemassa pistää sopivasti huumoria peliin ja stressiä takavasemmalle.

Hyvä seura, parempi mieli vai miten se nyt meni?

Luvassa siis kuvailotulitusta onnistuneista lastenjuhlista omalla pihalla olkaa hyvät. 



Me tylsät aikuiset aina yritetään ihan viimeiseen saakka tarjota vähän jotain muutakin kuin pelkkää suoraa sokeria, ja hei tämä mun ystävän taikoma riikinkukko valtasi kyllä niin kaikkien sydämet että suurimmatkin sokerisyöpöt halusivat maistaa vähän luonnollistakin sokeria. Ihan huikea idea, alkuperäinen kuva oli tullut kuuulemma vastaan facebookin syövereissä, mutta itse en siihen ole törmännyt joten en voi alkuperäistä lähdettä tähän laittaa. Eikö olekin kaunis? Ja toteutus on oikeasti todella helppo.






Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut kakkua, vaan jätskipuikkoja, kolmioleipiä ja herkkuja. Itse olen sitä mieltä että useasti ne suolatikut ja jätski on ne mitkä oikeasti riittäisivät ihan hyvin.. Mutta kun kakkumuija tulee kylään niin tottahan toki me nyt yksi yksisarviskakku yhdessä väännettiin viisivuotiaalle. 










Juomaksi juhlaväelle oli tarjolla laimeaa mehua hedelmillä ja jäillä  miksattuna. Kuuma kesäpäivä ei vaatinut sokeria mehuun kun  sitä jo muualla oli niin reippaasti.




Ohjelmassa viisivuotissynttäreillä oli aarteenetsintää. Jokaisellle pienelle juhlijalle oli pikkuinen paperipussi piilotettuna pihalle. Pussista löytyi kuin löytyikin saippuakuplia joita koko jengi pääsi heti yhdessä pihalla puhaltamaan. Toisena ohjelmanumerona heitettiin vesi-ilmapalloja maalitauluun, jono liikkui todella hienosti, mutta muutamat nuorimmat tuntuivat omaavan uskomattoman ovelan kiilaamistaktiikan kun ketään isommista lapsista ei tuntunut häiritsevän pienempien olevan jatkuvasti jonon etupäässä. 


Vanhaa puuta ja katuliituja, täts it.
 Anna lasten piirtää maalitaulu, tai ainakin värittää. Itsetehty on aina paljon siistimpi ,mitä aikuisten.





Melkein kolme tuntia pienet juhlijat jaksoivat leikkiä pihalla herkutellen, ja vanhemmat pääsivät hakemaan hyvin väsytetyt lapset kotiin nukkumaan. Nämä juhlat muuten juhlittiin arki-iltana. Ei ollenkaan huono ajatus ottaen huomioon että on kesä, ja monella perheellä just ne viikonloput ovat kiven alla, varsinkin kesällä.




Sinua saattaisi myös kiinnostaa postaus Pienen pojan palomies synttäreistä, tai Ryhmä-hau -juhlista. 

Tervetuloa seuraamaan Mutsia ja Murupullia myös instagramiin ja facebookkiin.

Ida

12. kesäkuuta 2018

Se täydellisen lasagnen ohje:

Meidän koko perhe rakastaa hyvää ruokaa, mutta valitettavasti ihan aina se hyvä ruoka ei kohtaa mun ajatus- ja arvomaailman kanssa, sillä tykkään että ne raaka-aineet olisi eettisiä ja hyviä, laadusta kuitenkaan tinkimättä.






Yksi mun lapsuusajan herkuista on rehellinen lasagne. Se voi olla kasvis, gluteeniton tai ihan se tavallinen raguversio, yleensä aina se on herkkua, sillä aitoon lasagneen tulee auttamatta aina parmesania sekä mozzarellaa.

Muistatko sinä, kun viime talvena (2017) nousi kohu parmesan- ja grana padanojuustoa tuottavista lehmistä, ja niiden uskomattoman kurjista oloista elää ja tuottaa sitä täydellistä juustoa. Ne kuvat ja videot piirtyivät jonnekin syvälle mun verkkokalvoja, ja sen jälkeen olen ollut todella tarkkana juustojeni kanssa. Jos juustoa ostan, on sen oltava luomua, ja kaikkein mieluiten suomalaista sellaista.

Mutta millä korvata Italialaisen reseptin mozzarella sekä parmesan? Mahdoton tehtävä, kunnes kokeilin kotimaista vuohen gran reserve -juustoa. Se sopii täydellisesti korvaamaan parmesanin, ja se on jopa edullisempaa mitä aito parmesan tai grana padano.
Mozzarellan taas korvaa saman palkitun suomalaisen tuottajan vapaan lehmän Mozzarella.
Molemmat juustoista ovat  laktoosittomia.

Ainekset (6 hengelle) Valmistusaika 1h 30min
Ohje on muokattu Nonnan lasagne -ohjeesta.

n. 12 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:
Kotimaista naudan (tai lampaan) luomujauhelihaa 400 g
(oliivi)öljyä 3-4 rkl
sipulia 1 kpl
porkkanaa 1 kpl
2  tölkkiä tomaattimurskaa (800 g)
vettä 3 dl
kasvis- tai lihaliemikuutio
valkosipulia 1 kynsi
sokeria 2 tl
muskottipähkinää 1 tl
karkea suolaa 2 tl
mustapippuria 1 tl
tuoretta basilikaa 1 ruukku
vuohen GR-juustoa 50 g
vapaan lehmän Mozzarella-juustoa 300 g

1. Silppua sipulit. Kuori porkkana ja paloittele se neljään osaan.
2. Ruskista jauheliha, sipulit ja porkkana oliiviöljyssä.
3. Lisää tomaattimurskat, vesi ja liemikuutio ja mausta vastajauhetulla mustapippurilla, muskottipähkinällä, basilikalla ja sokerilla.
4. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä kannen alla 45-60 minuuttia.
5. Nouki porkkananpalat kastikkeesta pois ja mausta maun mukaan suolalla.

Valkokastike:
voi 50 g
vehnäjauho 3 rkl
maito (kasvimaidot sopivat kaikki oikein hyvin) 5 dl
muskottipähkinä 1 tl
karkea suola 1½ tl
mustapippuri rouhittu 1 tl
vuohen GR-juusto 3 rkl

1. Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon tasaiseksi seokseksi.
2. Lisää maito koko ajan sekoittaen ja kuumenna hämmentäen, kunnes seos sakenee.
3. Mausta suolalla, mustapippurilla, muskottipähkinällä ja juustolla.

VINKKI!
Lasagnelevyt! Jos vuokasi ei ole täydellisesti mitoitettu ja särmä niille lasagnelevyille, menee sulla melko varmasti hermo aika nopeasti siihen asetteluun. Tästä ja muutamasta muustakin syystä lasagnelevyt kannattaa esikeittää ennen latomista.
Ota suuri kattila ja keitä siellä vettä. Lisää reilusti suolaa, ja laita muutama lasagnelevyä kiehumaan noin minuutiksi. Nouki ylös reikäkauhalla ja laita yksitellen liinan päälle kuivumaan. Levyjen ei tarvitse olla kypsiä, vaan sopivan joustavia, etteivät reunat halkeile  niitä vuokaan mallatessa.
Voit laittaa siksi aikaa aina uudet levyt kiehumaan, kun täytät edellistä kierrosta.
Levyt imevät näin enemmän makua itseensä, asettelu on helppoa ja lopputulos on kaunis. Voit myös lyhentää uunissa oloaikaa huomattavasti.






Lasagne:

1. Voitele lasagnevuoka voilla ja laita pohjalle vähän jauhelihakastiketta.
2. Lado päälle kerros lasagnelevyjä ja lisää levyjen päälle jauheliha- ja valkokastiketta nokareina, vähän mozzarellaa ja vuohen gr -juustoa.
3. Lado toinen kerros lasagnelevyjä ja lisää päälle saman verran kastikkeita ja juustoja.
4. Lado kolmas kerros lasagnelevyjä ja lisää loput kastikkeesta ja hieman runsaammin juustoja kuin aiemmin.
5. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. (45 jos et esikeittänyt levyjä)
 Ota valmis lasagne uunista ja anna sen vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Lasagne on parasta uunituoreena, mutta tämä lasagne maistuu myös seuraavana päivänä lämmitettynä taivaalliselta!



Tiesitkö, että Lasagne on syntynyt Pohjois-Italiassa Emilia-Romagnan maakunnassa luultavasti 1400-luvulla. Sana lasagna on ilmeisesti johdettu kreikkalaisten yöastiaa eli pottaa merkitsevästä sanasta, joka on siirtynyt latinaan muodossa lasanum ja tarkoitti antiikin Roomassa keittoastiaa.

Herkullisia lasagnehetkiä,
Ida

30. toukokuuta 2018

Edullinen, herkullinen ja vielä vegaaninen. Takuuvarma makaronilaatikko

Mä melkein uskallan väittää, että kaikki tykkää makaronilaatikosta. Se on niin perus, helppo ja takuuvarma nopea nälänpoistaja. Sillä ruokkii useammankin nälkäisen suun ja on herkkua (voissa paistettuna) vielä seuraavanakin päivänä. Kaiken kruunaa tietenkin ketsuppi, mustapippuri ja pieni sormisuola. Ah mitä arjen gourmeeta konsanaan.



Mutta miten se maistuu vegaanisena? Vallan mainiosti, ja melko paljon edullisemmin mitä tavallinen.

Tarvitset vain:
3dl tummaa soijaroihetta
3dl kiehuvaa vettä
2 liemikuutiota oman maun mukaan 
2 valkosipulia
1 sipulin
1 pussin makaronia
mustapippuria
6 dl kasvimaitoa (kauramaito on mun mielestä paras)

*Ohje toimii hyvin ilman munaa, silloin jättäisin ainakin makaronit hieman raaemmiksi, jotta ne sitovat enemmän nestettä.  Mutta jos kaipaat jämäkämpää tavaraa, etkä ole vegaani lisää 3 kananmunaa.
1 muna sitoo aina 2dl nestettä. 

Kiehauta vesi, sekoita joukkoon liemikuutio ja kaada seos soijarouheen sekaan. Keitä sillä aikaa makaroni. Itse jätän makaronin hieman raa`aksi niin se imee itseensä vielä paremmin maut.
Anna rouheen turvota muutama minuutti, ja siivilöi loppu vesi tarvittaessa  pois.
Paista pannulla sipulit ja lisää joukkoon rouhe. Sekoita keitetty makaroni ja soija-sipuliseos keskenään ja kaada päälle kasvimaito. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla. Anna olla uunissa 180 asteessa n. 45 minuuttia, ja laita folio päälle jos pinta tummuu liikaa.



Päälle reilusti ketsuppia ja ei kun ääntä kohti. Ehdottomasti jatkoon meidän porukalle, sillä nuo raaka-aineet säilyvät ihan kuivakaapissa (maitoa lukuunottamatta) ikuisuuden.

Jos sä et ole soijan ystävä, testaa ohjetta hernerouheella tai kauralla. Itse pidän soijan koostumuksesta, vaikkei se se ravinteikkain vaihtoehto olekaan. 
Jos sä taas olet lihansyöjä, saat suuremman määrän paljon edullisemmin laittamalla puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta.
Kun taloudessa on kasvavia poikia, on kaikki täyttävät ja huokeat reseptit hyvä ottaa talteen, sillä ne kokeneemmat  sanoo, että teininä nuo vasta syövät.






P.S. Samalla tavalla valmistettu soijarouhe toimii erinomaisesti myös nachojen päällä, vielä kun joku tekisi vegaanisen cheddarjuuston olisi kaikki aika jees ruokarintamalla.

Tässä linkit muutamaan muuhun hyväksi todettuun kasvisvaihtoehtoon:

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan meidän eloa myös instagramin puolelle.

Ida


28. toukokuuta 2018

Pienen pojan palomiessynttärit!

"Minä haluaisin syntymäpäivälahjaksi oman palo-auton tai oikean huvipuiston."
Helppoja toiveita, rakas kolmevuotias.


Ohje kuvan kakkuun täältä. 


Kolmevuotisjuhlia alettiin suunnitella kerrankin ajoissa, mutta yllätys,  taas kävi niin, että kaksi päivää ennen juhlia totesin, että eihän sitä Palomies Sami figuuria noin vain löydykään. Pientä fiksausta,ja palomiesjuhlista tuli Palomies Samppa -juhlat. Koska Ryhmä Hau hoitaa homman.

Me kutsuttiin lähimmät ystävät lapsineen meidän pihalle viettämään kesäpäivää, ja voi se kesäpäivä olikin aurinkoinen. Lapsilla oli hauskaa, ja aikuiset pääsivät hetkeksi rentoutumaan aidatun pihan sisäpuolelle, vain nälkäiset hyttyset kiusasivat juhlaväkeä.







Harkoista ja tyynyistä tuli hyvät tuolit


Itsetehtyä raparperilimonadia Hellapoliisin ohjeella.


Parasta juhissa oli ehdottomasti  vesi-ilmapallot, sillä pitihän pienten palomiesten ja -naisten päästä sammuttamaan metsäpaloa kuumuuden keskellä. Hyvänä kakkosena tuli Pez-karkkiautomaatit. Ostin kirpputorilta eurolla kasan Pezejä pesin ne tottakai hyvin, ja laitoin vadille karkkien keskelle. Jokainen pikkuvieras sai valita omansa ja täyttää pitkin päivää namuilla.
Tilasin Maxikarkilta sipsit, karkit ja pillimehut jotka hain lähipostista. Melko helppoa. Lämmin suositus.
Lastenjuhlat voivat todellakin olla ikimuistoiset, vaikket sinä käyttäisi niihin huimia summia rahaa ja energiaa, loppupeleissä sen fiiliksen tekee ne pienet ihmiset ja niiden ilo ja onni.



Sinkkivati oli täynnä vesi-ilmapalloja,
 ja pienet vieraat seisoivat jonossa ja heittivät vuorollaan "maalitauluun" palloja sammuttaen tulipaloa.



Räjähti niitä käsiiinkin





Suolaisena tarjottavana meillä oli minihampurilaisia tässä ohje itsetehtyihin, vaikka meidän olivatkin tällä kertaa suoraan kaupan hyllyltä, koska aina ei vaan jaksa tai ehdi. Niiden kaverina oli kurkkua, viinirypäleitä ja juustoja. Ja tietenkin ketsuppia!






Vinkkejä kolmevuotiaan syntymäpäivälahjaan:
sisä- ja ulkopelit, saippuakuplat, vesi-ilmapallot, karkit, katuliidut, kaivurit, traktorit, palo-autot, hoplop-lahjakortti!
Meidän kolmevuotias ei edes muistanut lahjojaan, vaan ne olivat hänelle aivan toissijainen asia leikkien ja ystävien lomassa, isoveli kyllä piti huolen etteivät paketit jääneet avaamatta. Juhlissa tuli vain yksi itku, ja se tuli sankarin isoveljeltä kun hän olisi halunnut antaa pikkuveljelleen myös lahjan, eikä me oltu sellaista osattu ajatella.




Palomiehenlakki, rapala-lippis ja traktori. Aika äijä?


Vietetäänkö teillä kesällä syntyneiden juhlia huolettomasti pihalla, vai mieluummin sisätiloissa?
Lisää kuvia ja tunnelmia löydät meidän instagramista, tervetuloa seuraamaan.

Aurinkoisin terveisin,
Ida


7. toukokuuta 2018

Jugurttikakku kevään juhliin -helposti kaiketon

Kaupallinen yhteistyö: K-supermarket Manhattan & KidSpot

Miten se äitienpäivä taas tulee ihan yhtä yllättäen kuin viimevuonnakin. Kukkia, viiniä, suklaata, hemmottelua, koruja,  mutta mitä tänävuonna?

Oatly mansikkajugurttia, mustikoita, lakua ja kinuskikastiketta


Mun paras muisto äitienpäivästä on lasten isän tekemä ruoka ja lasten askartelemat kortit. Kukat, suklaa sekä muumimukit. Moni äiti (muka) mitään koskaan odota saavansa, mutta jokainen on aivan varmasti  äärimmäisen onnellinen jos  aamulla tuoksuu kahvi ja saa leikkiä nukkuvansa kunnes joku herättää. 
Kyllä sinäkin jotain haluaisit äitienpäivän kunniaksi etkö vain? Mikä sen parempaa kuin personoitu just sua ajatellen itsetehty kakku!

Tässä on sulle ihan huikean helppo ja takuuvarma kakkuohje keväiseen päivään jota on hyvin helppo muokata niin, että se sopii melkein kenelle tahansa. Kakku on äärettömän helppo tehdä maidottomana, gluteenittomana, munattomana ja oikeastaan uskallan luvata kakun sopivan lähes kaikille jostakin tai useammasta allergiasta kärsivälle, kunhan vain vähän vaihtelee pääraaka-aineita.
Tässä kakussa onnistuu jopa ensikertalainen.

Alpro soija- granaattiomenajugurttia, marjoja sekä yrttejä


Mitä sä tarvitset?
1.5l jugurttia
 *kaura, soija, tavallinen, laktoositon.. Valitse teidän perheen sankarin lempimaku.
300g keksejä
 *ihan mitkä tahansa käyvät
2dl valitsemaasi nestettä
-kahvia, mehua, tiivistettä tai hedelmäsosetta, kunhan se sopii sun valitseman jugurttimaun kanssa yks yhteen.
7tl liivatejauhetta (tai liivatelehtiä, agar-agaria tai vegegeliä.)
Koristeeksi marjoja, karkkia, yrttejä tai vaikka jätskikastiketta.

Et tarvitse uunia, paljon aikaa etkä menetä montaa euroa mutta saat aikaiseksi kevyen, herkullisen ja varmasti kiitoksia keräävän kakun.





Kakun valmistus:

Ota irtopohjainen kakkuvuoka ja kelmuta pohja. (n.20cm on hyvä mutta pienempikin käy, silloin kakusta tulee vain korkeampi.) Matala kakku pysyy kauniimpana.

Aloita kekseistä. Laita ne muovipussiin ja murskaa kaulimella pieneksi. Siirrä kulhoon ja lisää päälle yksi desilitra valitsemaasi nestettä. Sekoita seos tasaiseksi.
Painele keksiseos vuoan pohjalle ja tasoita reunat hyvin. Jos reunat tuntuvat jauhoisilta, lisää hieman nestettä ja painele lusikalla tiiviiksi.







Laita vuoka hetkeksi pakkaseen.

Laita liivatejauhe juomalasiin kylmään valitsemaasi nesteeseen (1dl) ja anna turvota noin viisi minuuttia.

Ota vuoka pakkasesta ja aseta vuoan reunoille reunakalvoa, jotta kakun reunat olisivat mahdollisimmat siistit ja helppo poistaa vuoasta. Reunakalvoa myydään alan liikkeissä rullissa, mutta myös piirtoheitinkalvosta saa oikein toimivat reunakalvot. Uskoisin askarteluliikkeistä saavan vastaavaa, ellei leivontakauppaa läheltäsi löydy. Teippaa kalvo kiinni päistä tarvittaessa.




Kaada jugurtit kulhoon ja ota vispilä lähelle. Mikrota turvonnutta liivateseosta 15 sekuntia kerrallaan ja sekoita välillä yhden minuutin ajan tai kunnes se on juoksevaa ja lämmintä. 
Kaada hieman jugurttia liivatteen sekaan ja sekoita se kunnolla, ja sen jälkeen yhdistä seos jugurtin joukkoon nopeasti ja hyvin sekoittaen. 

Laita kakku yöksi jääkaappiin, tai vähintään viideksi tunniksi. Kiireaikataululla kakun voi myös pakastaa.

Avaa irtopohjavuoka, poista reunakalvo ja siirrä kakku lastan avulla kakkulautaselle ja koristele.
Useimmiten ne yksinkertaisimmat koristeet ovat parhaita, joten  mielikuvitus lentooon ja lapset asialle.

Jugurtista tehty kakku on huomattavasti kevyempi mitä juusto- tai moussekakku, se on hyvin helppo  valmistaa ja se on moneen muuhun verrattattuna erittäin edullinen. Jugurttikakku on helposti muokattavissa allergioiden ja herkkyyksien osalta.

Helpottaakseni sinun tulevia kakkuhommia tein sinulle valmiin kauppalistan. Ensimmäiseksi valitse kauppa jossa on mahdollisimman hyvä jugurttivalikoima. Turun seudulla se on ehdottomasti palkittu K-Supermarket Manhattan. Arvostan erityisesti kaupan huikean suurta erityisruokavaliovalikoimaa, ja sieltä mä lähden ostamaan maidottomia vegaanivaihtoehtoja jos haluan saada kaiken varmasti kerralla sen sijaan, että pyörisin kolmessa eri myymälässä. Tiesitkö sinä, että K-supermarket Manhattan on vastikään yleisöäänestyksellä valittu Suomen parhaaksi supermarketiksi? Itse en ihmettele valintaa lainkaan, sillä sieltä löytää aina kaiken mitä hakee.






Kauppalista

-1.5 litraa jotain herkullista jugurttia josta sankari pitää
-300g keksejä joista sankari pitää
-liivatejauhetta (vegaanille agar-agar tai vegegel)
-mehua, nektariinia tai muuta nestettä jota käytät pohjaan sekä liivatteen turvottamiseen.
Koristeita kakkuun: karkkia, marjoja, yrttejä tai kukkia
-reunakalvoa
-irtopohjavuoka (lainaa ystävältä ellei sulla ole omaa)


*Omasta mielestäni soijajugurtista tehty kakku oli kauniimpi mitä kaurajugurtista tehty, mutta perus jugurtista tuli kyllä kaikkein kaunein. Huomioithan myös, että sileästä jugurtista tulee kauniimpi pinta mitä sattumia sisältävästä.

Luonto+ jugurttia, marjoja ja karkkia


Vinkki! Lisäämällä kakkuun kiilteen saat lisää näyttävyyttä, mutta monelle siinä on jo liikaa liivatetta. Sulatettu suklaa, jäätelökastike  tai marjamelba tarjoiltuna kakun kanssa antaa vielä hieman lisämakua.

Vinkki! Voit käyttää kahta eri makua, ja tehdä kerroskakun, mutta anna ensimmäisen kerroksen hyytyä ensin kunnolla.

Vinkki! Kakku on oiva vaihtoehto myös yksivuotisjuhliin, sillä tätä kakkua voi syödä hyvin myös perheen pienimmät, sillä se ei sisällä lisättyä sokeria.


Oatly mansikka- ja vaniljajugurttia, hedelmämehua ja gluteenittomia keksejä


Mistä jugurtista sun äitienpäiväkakku olisi tehty? Jaa tästä ohje eteenpäin, sillä nyt ei voi syyttää taitoja koska tämän osaa tehdä kuka tahansa. Jos kuitenkin kaipaat hieman lisähaastetta, tässä myös taivaallisen Oreokakun ohje. 

Ihanaa äitienpäivää,
Ida