Nielurisaleikkaus aikuisiällä vol.2. -Älä pliis vähättele toisen kipua.

Voihan risat. Mä oon saanut aika paljon eteeni sellaista pientä vähättelyä, naureskelua ja huokaisuja.

"Hei nainen. Nielurisat. Ehkä sä selviit. Tsiisus."

Mä tahtoisin nyt tuoda teille julki myös ne huonot puolet. Ne joista ei aina niin jutella, sillä onhan ne vaan ne nielurisat. Pikku leikkaus. 

Mä juttelin netissä  ihmisten kanssa keräten kokemuksia nielurisaleikkauksista aikuisiällä. Ja ai että niitä tuli paljon. Tässä mä tahtoisin jakaa teille muutaman kokemuksen, olkaa hyvä.

"Leikattiin viime syyskuussa. Olin 28v. Just ennen heräämistäni oli alkanut vuotamaan ja annettiin lisää unilääkettä ja takas pöydälle. Kolmantena päivänä yskäsin ja vuotaminen alkoi taas. Kiva tunne ku kurkusta suihkuaa veri. Äkkiä päivystykseen, jossa lääkäri yritti toista tuntia polttaa haavaa kiinni siinä onnistumatta. Sattui pirusti se polttaminen. Siinä kohtaa kun alkoi tajunta lähteä, niin lääkäri sano että ei tuu mitään leikkauspöydälle vaan. Seuraavat pari viikkoa oli elämäni tuskallisimmat, järjettömän kipee kurkku ja joka nielaisu sattui niin helvetisti." -Mies 29v.

"Mä olin 16 kun multa leikattiin. Leikkaus meni ok ja ilta. Seuraavana aamuna olinki sitte sairaalassa ja viikon tiputuksessa. Oikeastaan muuta en muista siitä viikosta kuin sen että oksensin verta ja itkin sekä nukuin." -Nainen

"Kävin 29v yksityisellä nielurisaleikkauksessa. Leikkaus meni hyvin. Viikko leikkauksesta alkoi kurkusta vuotaa verta ja jouduin Meilahteen poltettavaksi. Se oli ihan kauheeta. Ne puudutti mun kurkun jäätävällä piikillä ja poltti joku 20 kertaa ennen ku vuoto loppu (hymiö) sen jälkeen oli ihan tapettu olo ja kurkku miljoona kertaa kipeempi ku enne sitä. Juurikaan mitään ei voinu syödä. Juominenkin sattu ihan hirveesti. Kipulääkkeet ei juurikaan auttanu vaikka oli kolmiolääkkeitä. Olin melkein kuukauden saikulla. Eikä todellakaan voinu olla pystyssä. Sängyssä netflixii. Ainut mikä meni alas oli jäätelö ja siitä tuli jäätävä ummetus et meinas suoli repee. En oo ikinä ollu niin kipee mutta kyllä siitäkin selvittiin (hymiö) mun sisko joutu samaan operaatioon 23v, ei pystyny juomaan ja joutu sairaalaan tiputukseen ku meinas kuivuu kokonaan. Tsemppiä sulle! Kyllä siitä hengissä selvii vaikka joutuukin kärsimään. Mutta hyvin yksilöllistä. Vissiin sitä helpompaa mitä nuorempana mene." -Nainen 30 

  "Multa leikattiin pois ku olin 23v leikkaus oli helppo ja pääsin himaa ku heräsin...pari päivää pystyin syömään mehujäätä mut sit alkoi olemaan liian kylmää... 4 buranaa ja 4 panacodia päivässä aina ennen ruokaa... ruuaksi silputtiin pieneksi kurkkuu, meetvurstii yms. Ihan hyvin pysty olemaan... sit kului 10vrk ja tuli juhannus (hymiö) sisäfile pihvi ja lonkero upposi mökillä jo ihan hyvin... myös sauna ja uiminen... mut leuanvetotanko oli liikaa... kurkusta leikkaus haavat auki ja ennen kuin ambulanssi ehti sairaalaan sen 40km ehdin valuttaa noin 2 litraa verta... ja se kurkun uudelleen polttaminen oli kokemus jota en halua enään kokea... ensin sellanen ruisku kurkkuun jolla vissiin hevosia pistetää... sit sellanen kolvin näköinen härpäke kurkkuun ja alkaa haisee sellanen palanut kinkku ja samalla oksennat lääkärin päälle (hymiö) siitö sellanen uusi kahden viikon toipuminen ja seuravaat leuat tuli vedettyy ehkä vuoden päästä." -Mies

"Mulla leikattu vajaa 30 vuotiaana kummatkin sekä nielu-, että kitarisat. Oli aivan valtavan suuret ja arpiset. Heti leikkauksen jälkeisenä yönä kaikki leikkaushaavat aukes ja mies kiikutti takas Tyksiin kun verenvuoto oli ihan hirvittävä. Tän uusintakäynnin jälkeen muistaakseni kyllä parani igan hyvin. Muutamat päivät oli toki ihan julmetun kipeet, mut sit ei muuta. Et hengissä just ja just selvisin." -Nainen

Tiesitkö sinä, että nielurisoja ei oikeastaan leikata, vaan ne poltetaan pois. Samalla poltetaan verisuonten päät kiinni. Itse leikkaus on siis hyvinkin pieni, ja "helppo." Toki nukutuksella on aina omat riskinsä.

Tämän vuoksi rauhallinen toipuminen on suotavaa, etteivät suonten päät aukea. Myös tämän vuoksi suositellaan veden juomista  kahdesta kolmeen litraan vuorokaudessa. Ne suonet pysyvät näin kosteina, ja repeytymisvaara on pienempi.

Sä syöt kuurina buranaa ja panacodia. Kumpaakaan ei saisi ottaa tyhjään mahaan, mutta sulla ei oikeastaan ole vaihtoehtoa kiertää sitä sääntöä. Ne ummettaa. Ne väsyttää. Ne pyörryttää. 

Panacod on punakolmio-kamaa, joka sisältää kodeiinia. Kodeiini metabolisoituu morfiiniksi, joten ei ihme että on pää sekaisin kuin seinäkello, mutta ilman niitä et pystyisi edes nukkumaan.

Tällä postauksella halusin tuoda ilmi sen, että minä, eikä kukaan muukaan mistä tahansa leikkauksesta toipuva  ole laiska ja saamaton, vaan ihan oikeasti haluaa itsensä mahdollisimman nopeasti uuteen iskuun. Ja kyllä mä ihan pidän itsestäni senverran, että annan tälle kropalle just sen ajan mitä se vaatii.

Jos joku sun läheisistä on menossa nielurisojen poistoon, älä vähättele sitä, joohan?

(Kyllä mä hei ymmärrän, että maailmassa on kivuliaimpia ja vakavampiakin juttuja kuin mun nielurisat.)

PS. Huomenna  äitienpäivänä ajattelin tarjota tomaatti-vuohenjuustososekeittoa, ja höttöistä ranskanleipää.

Ja jätskiä -tietenkin. Peukut pystyyn että pystyisi itsekin jo syömään!

Ida 

Nielurisaleikkaus aikuisiällä.

"Ootko sää vielä niin nuori?" Kysyi naapurikin kun tiedusteli syytä miksi mä olen yhtäkkiä kotona päivällä. Ei, en ole. Mutta joskus ne nielurisat on vaan aikuisiälläkin leikattava, jos ne vaivaavat, ja mua ne vaivasivat. Nyt mä oikein odotan seuraavaa flunssakautta, ja sitä että ehkä mä en saakaan ekana sitä nielutulehdusta. Jännä nähdä.

Leikkaus meni nopeasti. Mä olin osastolla keskiviikkona klo:7.00 ja leikkaussalissa klo:8.15. Heräämössä katsoin kelloa 11.00. 14.05 istuin jo ystäväni auton kyydissä kohti kotia.

Kun siinä sitten odottelin kotiuttamista, mietin itsekseni että kyllä ihmiset vaan tuntevat sen kivun niin eritavalla. Mun kanssa huoneessa oli nuori teinityttö vanhempiensa kanssa, ja mua ihan kävi sitä likkaa sääliksi. Mä pötköttelin siinä sängyllä lääkehuuruissani ja imeskelin mehujäätä, samalla kun se tyttö itki silmät päästään miten häntä sattuu niin kamalasti. Jokapaikkaan. Mä koin että mua sattuu, mutta jotenkin osasin sitä odottaakin.

Hoitaja tuli huoneeseen, ja jutteli rauhallisella äänellä, että nyt Ida voitais koittaa nousta sängystä ja käydä yhdessä vessassa. Katsoi vähän pahana, kun vastasin että mä kävin jo. Samalla kun se nuori tyttörukka ei päässyt vessaan  edes kahden aikuisen taluttamana. Ei mua huimannut, ja olin jo saanut juotua mehuakin.

Sairaslomalaput ja e-reseptit matkaan ja menoksi. Apteekissa purskahdin nauruun kun sain Panacod -paketin. "Mitää? Tää on ku joku tax free -pakkaus Tobleronea!" Farmaseutti ei nauranut.

Ensimmäisen päivän, ja yön nukuin. Välillä katsoin telkkaria, mutta muuten nukuin, ja söin mulle määrättyjä lääkkeitä vuorotellen. Sama homma seuraavanakin päivänä. Parit koneelliset pyykkiä mä pesin, mutta muuten osasin melko hienosti olla tekemättä mitään. Nyt perjantaina, kolmantena päivänä olo alkaa olla jo parempi. Huono, koska ei saa syötyä mitään mutta mieli tekisi, mutta kipu on hyvin pysynyt maltillisena kipulääkkeillä.

Mikä mut yllätti? Se ettei mun oikeasti tee edes mieli syödä niitä jäätelöitä joita mä haalin. Nyt mä vaan odotan että saan syötyä jotain hyvää, suolaista, ilman sokeria.

Ja se että mä en oikeasti jaksa/pysty tehdä mitään. Mä kirjoitin tän postauksen, ja meinaa lähteä taju. Mua ei satu kamalasti, mutta noi lääkkeet jotka vie sen kivun pois, vie myös mun mehut ihan täysin.

Onko sulla leikattu aikuisiällä nielurisoja? Miten sä toivuit?