27. joulukuuta 2017

Ihan hyvä on tarpeeksi.

Sinne se meni. Joulu ja pikkuhiljaa koko vuosi 2017. Ne menivät ihan hyvin. 

Jossain kohtaa mennyttä syksyä mä mietin aamulla peiliin katsoessa että mitäköhän vi**ua?
Kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta. Ne olivat joko yhtä pitkiä tai yhtä lyhyitä. Samanvärisiä, tai värittömiä. Kylmiä tai kuumia. Hyviä tai huonoja.

Vapaapäivät olivat raskaita ja kaipasin töihin. Samalla taas työpäivät olivat mukamas niin kurjia  ja tahdoin vain kotiin. Kun pääsin kotiin, halusin vain töihin ja toisinpäin.

Kuitenkaan en kokenut oikeutta valittaa, sillä kaikki oli ihan hyvin. 


Lapset olivat maailman napa ja ikävöin niitä samalla sekunnilla, kun jätin heidät päiväkotiin ja ajoin töihin. Kun taas vapaapäivinä saatoin itkeä vessassa salaa tunnetta, että mitä minä olen tehnyt väärin kun ne taas vain tappelevat ja kiukuttelevat.
Kunnes iltaisin pienet kädet kietoutuivat kaulaani kuiskaten; "Äiti, minä olen sinun rakas ja sinä minun."
Ystävistä alkoi pikkuhiljaa tulla kavereita, ja kavereista tuttavia. Tuttavista taas tiedän ton tyypin -tyyppejä. Niille en enää juuri edes puhunut, sillä epäluulo ja pelko siitä oli niin suuri, että taas joku kuitenkin  jotakin, jossain. Ainoastaan työkaverit tuntuivat aidoilta ihmisiltä, perhettä lukuunottamatta.

Sinä yhtenä aamuna mä olin juuri herännyt ensimmäiseen päivään naisena, joka haki uupumuksen takia ulkopuolista keskusteluapua.
Aluksi mä olin että ei stna, mä olen hullu eukko joka ei vaan kestä tätä maailmaa. Mutta sitten tää tyyppi saikin mut tajuamaan, että ei  mun  tarvitsekaan. Mun tarvitsee vaan kestää tää mun oma kupla, ja tehdä siitä sellainen, ettei se ole kestämistä vaan elämistä ilolla.

Mä palasin työelämään vauhdilla syksyllä 2016. Lapset olivat silloin 2v8kk ja 1v3kk. Siihen saakka mä olin ollut kotona mun lasten kanssa. Lukuunottamatta sitä puolen vuoden väliä esikoisen äitiysloman päätyttyä kun odotin kuopusta. Lapset menivät ensikertaa päiväkotiin, ja minä jatkoin tutussa firmassa täysillä tunneilla työt. Aika suuri muutos, voisin myöntää.

Mutta miten siinä kävi? Siinä kävi niin, että ihminen, joka vaati itseltään täydellisyyttä lähes kaikessa yritti pitää saman tason ja tavoitteet nyt töissä käydessä  kuin äitiyslomalla ollessaan. Hän jaksoi sitä melkein vuoden. 
Kotona oli aina todella siistiä, pyykkikorit olivat tyhjiä, pedit pedattuja ja terveellinen  ruoka oli aina valmiina. Jääkaapissa oli aina tavaraa ja kaikilla oli puhtaat ja ehjät säänmukaiset vaatteet päällänsä. Kierrätettiin, ekoiltiin ja yritettiin olla tosi hyviä kaikessa mitä tehtiin.
Askarreltiin ja käytiin kylässä. Mies toki apuna näissä kaikissa, mutta kun minä itse -mentaliteetti on myös kovin vahvana tässä itsepäisessä muijassa. (Uskallapas koskea mun pyykkeihin.)

Mä en laita lapsia hoitoon ilman pahaa mieltä. Mä koen, että ne on meidän ja me ollaan ne haluttu joten me ne myös hoidetaan. Mutta samalla niskassa höyryää lainat ja laskut. Eli ne on vaan laitettava, että voi käydä töissä.
Isovanhemmat toki hoitavat meidän lapsia todella mielellään, mutten mä kehtaa pyytää. Enkä halua. Tavallaan koen ettei heidän tarvitse tehdä sitä kasvatustyötä mitä nuo uhmaurpot nyt vaativat. Se on meidän, vanhempien duuni.
Mikä idiootti ajatusmaailma? Niiden ei tarvitse, mutta ne saavat. Sanoi joku fiksu joskus lohduttaen.

Kuullostaa varmasti ihan perusjutuilta, mutta kun ne kaikki menevät vielä siitä vähän yli. 

Näin jälkikäteen sen sanoo jo järkikin, ettei tuo vaan toimi. Ei vaan pysty suorittamaan samalla teholla ja tuloksella, jos meinaa pysyä mukana vielä täydessä palkkatyössäkin. Siihen ei vaan riitä kellosta tunnit eikä kropasta mehut. Siitä uupuu vahvempikin muija.

Eniten mua ehkä ihmetyttää se, että miten mä tarvitsin näin yksinkertaisen asian selvittämiseen ammattilaisen apua? Ylpeys? Itsepäisyys? Ehkä. Nämäkin asiat mä sisäistin vasta viikkojen päästä meidän keskusteluista, kun sain etsittyä ihan itse ne tavat ja asiat mitä hän sanomisillaan tarkoitti.

Me aloitettiin siitä, että mä opettelin istumaan sohvalla tietäen, että keittiössä on tiskiä tai pyykit on vielä viikkaamatta. Melko kreisiä. Mä teen ne sitten myöhemmin, ja se on (melkein) ihan fine. Mä jopa menin itseeni enkä korjaa muiden (Jussin) tekemisiä, vaan ne riittää mulle just niin kuin ne on tehty, vaikkei ne oo just sillä mun tyylillä tai tavalla tehty. Hullua.

Halusin jakaa nämä loppuvuoden kamppailut teidän kanssa sen vuoksi, että kuulin tämän olevan todella yleistä nuorten äitien keskuudessa jotka palaavat töihin perheen perustamisen jälkeen.
Ja myös siksi, että minun ystävä- ja lukijapiiriini kuuluu niin mahdottoman monta upeaa nuorta äitiä, joille aihe on melko ajankohtainen.

Olkaa hyvät ihmiset armollisia itsellenne. Ihan hyvä on todellakin riittävästi.

Vuoden 2018 kultainen lanka mun elämässä tulee ehdottomasti olemaan armollisuus ja palautuminen. Opettelen olemaan ajattelematta muiden mielipiteitä musta, sillä niitä mä en voi muuttaa, jos ne on jo omassa mielessä aikoinaan tehty. Mutta sen sijaan mä keskityn olemaan hyvä ihminen niille, joista minä pidän ja arvostan. Mä vaalin niiden ystävyyttä ja rakkautta kaikella sillä energialla minkä mä menettäisin pahoittaessani mieleni niistä huonoista.


Mä myös etsin aktiivisesti itselleni sitä omaa harrastusta joka palauttaisi mun ylikierroksillä käyvän mielen hektisten päivien jälkeen ja antais mulle sitä kunnollista omaa aikaa. Tähän asti se on ollut tää blogi. Mutta musta tuntuu että mä tarvitsen vielä jotain muuta. Blogin lopettamistakin mä kyllä mietin, mutta on tää silti mulle vaan niin rakas harrastus, joka antaa huomattavasti enemmän kuin ottaa.
Yksi uusi tuttavuus tuossa totesikin, että yhtä huonoa palautetta vastaan sä tarvitset aina sen kymmenen hyvää että se on sun mielelle  ok, ja mä oon just just vielä siinä rajalla, ja pysyn siellä vahvasti kun jätän nyt tietoisesti ne höpöhöpöt omaan arvoonsa.
Kaikki loistavat ideat jotka eivät liity siivoukseen tai työhön otetaan lämmöllä vastaan.

Ida,
ps. Minä olen ihan hyvä ihminen, ja stnan hyvä äiti.



26. joulukuuta 2017

Hei, me pelastetaan ruokaa!

Yhteistyössä Matsmart.
Marraskuussa meillä juhlittiin neljävuotiasta! Me syötiin älyttömästi  herkkuja ja leikittiin ihan täysillä. Meidän pieni valkoinen talo Raisiossa oli täyteen tupattu pieniä ihania ihmisiä,  ja melutaso oli melkoisen suuri.


Sankari sai tietenkin avata paketin, ja suunnitella äidin kanssa tarjoiltavat paketin sisällön mukaan.


Ravintoladuunarina marraskuun loppu on melko huono ajankohta juhlia, sillä silloin alkavat ne sen vuoden pikkujouluhässäkät valitettavasti täyttämään viikonloput lähes aamusta iltaan.  Tästä syystä pienen suuren pojan päivää juhlittiin arkipäivänä, alkuillasta. Ja se oli oikeastaan ihan tosi hyvä vaihtoehto, sillä kaikki pääsivät paikalle.




Töiden takia juhlien tarjoilujen tuli hoitua helposti. Todella helposti, ja tietenkin edullisesti (koska Joulupukkihommat.) Tämän takia turvauduin tuttuun ystävääni Matsmartiin, ja sainkin heiltä 30 euron arvoisen lahjakortin juhlien tarjoiluja varten. Sain tilattua sieltä lähes kaiken lisäämällä summaan vielä itse vajaat parikymppiä. Lähes kaiken sen vuoksi, kun Luka halusi kakun sijasta jätskibuffan. Ei huono.



Huikea vinkki! Osta mustaa vahakangasta, ja piirrä liitutaulutussilla pöydän ympärille autorata.

Matsmart on mun mielestä ihan todella  hieno konsepti. Se hivelee mun omaatuntoa ja sisäistä viherpiipertäjää niin hienosti, etten voi kuin kehua ja suositella. 

Mikä Matsmart? Matsmart pelastaa hukkaan menevän tuotteen sen myyjältä, ja myy sen huokeaan hintaan eteenpäin jätelavaan joutumisen sijaan. Ruokahävikkiä yritetään vähentää monissa maissa kovasti, mutta sitä syntyy silti edelleen  todella paljon. Tässä kohtaa Matsmart astuu mukaan kuvioon, ja kerää tuotteet yhteen niitä tarvitseville lisäten maapallon kestävää kehitystä, edes hieman.


Laatikosta paljastui mm. luomu omenapillimehuja, sipsejä, vegaanisia karkkeja, mausteita, gluteenittomia muffini ja pitsapohja-aineksia ja rakastamaani Mutti-tomaattisosetta.


Pelkästään Suomessa ruokahävikki on 335-460 miljoonaa kiloa. Suurin osa tästä määrästä on turhaa. Sellaista, joka olisi voitu vielä syödä, jos sitä olisi käsitelty eritavalla. Tuntuu pahalta, eikö?

Matsmartin tuotteet ovat muunmuassa sesonkituotteita, pakkauksia joiden ulkoasu on uudistunut tai tuotteita, joiden viimeinen myyntipäivä lähenee. 

Matsmartin kaikki tuotteet ovat 20-90% alennuksella. Maksat tilauksen Klarnan kautta, ja haet tilauksesi 2-4 päivän kuluttua valitsemastasi postin toimituspaikasta.
Omani ovat tulleet aina todella nopeasti, kahden arkipäivän kuluttua. Yhteen pahvilaatikkoon mahtuu paljon tavaraa, (20kg)  ja yhden laatikon toimitusmaksu on 6.90€.


Nämä yllärimehupullot olivat 1€ kpl


Mun parhaat löydöt Matsmartilta ovat olleet Urtekramin luonnonkesmetiikkatuotteet muutamalla eurolla, ja tietenkin Lukan synttäreiden tarjoilut. 

Onko Matsmart sulle tuttu? Ellei, niin suosittelen lämpimästi. Ainakin meidän perheellä tuo alkuvuosi tuntuu olevan se rahasyöppö kaikkine laskuineen, joten kaikki tälläinen on todellakin tervetullutta bonusta. Tästä linkistä pääset tutustumaan Matsmartiin.

Yhteistyö, Matsmart 

Ida

17. joulukuuta 2017

Ekohippimutsi -wannabe:n Joululahjahitti!

Alle viikko jouluun! Tili hupenee ja aika vaan lentää. Tontut hyppii ja lapsiin ei todellakaan tehoa enää Joulupukilla kiristys. Kuullostaa tutulta. Tämän kaiken lisäksi meillä räjähti uunista lasi. Mitäpä veikkaatte saako sen korjattua näin jouluviikolla? Ei siinä, ei tässä mitään stressiä vielä ollutkaan. Kaiken saa valmiina ja sitä rataa?



Mutta, alle viikko jouluun, ja niiltä rakkailta ystäviltä, läheisiltä ja ehkä päiväkodin aikuisilta puuttuu vielä se muistaminen?  Mun mielestä ne rakkaudella  itsetehdyt lahjat vaan on parhaita, ja niitä mä ainakin arvostan eniten. (Ellei ulkomaan matkaa kera lastenvahdin lasketa.)

Me tehtiin luonnonmukaista Marseille-pyykinpesunestettä, ja pyykkietikkaa. Ihanan helppoa, ja todellakin kuluvaa. 
Mutta miksi? Oliiviöljysaippua on 100% luonnontuotetta, joten siitä pitää iho, vaatteet ja luonto. Erityisesti pienten vauvojen pyykki ihan huutaa sitä. Samoin allergikot.

Tässä linkki minun postaukseeni oliiviöljysaippuasta ohjeineen, ja vinkit mistä tunnistaa sen ihan oikeasti aidon Marseillen.




Miksi pyykkietikka? Itse en ole käyttänyt huuhteluainetta reiluun kymmeneen vuoteen. Huuhteluaine pitää pyykin sileänä ja pehmeänä, sillä se sulkee kankaan kuidut. Kun kankaan kuidut sulkeutuvat, tarkoittaa se sitä, ettei se kangas myöskään sen jälkeen peseydy kunnolla. Tämän vuoksi mm. teknisiä vaatteita ei suositella pestävän huuhteluaineen kera. Siinä häviää se hengittävyys.
Etikka taas pehmittää pyykin ja kirkastaa värejä. Se pitää samalla huolta myös pyykinpesukoneesta poistamalla kalkkeumia.
Etikka itsessään tuoksuu melko voimakkaalle, ja se pelästyttää herkästi ensikertalaiset. Tämän vuoksi etikkaan lisätään tippoja eteeristä öljyä, joka peittää etikan pistävän hajun. Itse pyykkiin jää todella mieto tuoksu, ei lainkaan häiritsevä. Tippoja lisäämällä toki tuoksua saa enemmän.

Pyykkietikkaa myydään myös valmiina, mutta niiden litrahinta järkytti mun mieltä senverran, että tyydyn mielelläni näihin kotitekoisiin.

Itse laitan pyykkietikkaan 5dl väkiviinaetikkaa ja 20 tippaa eteeristä öljyä. 
Mulla on käytössä  Ruohonjuuresta ostetut piparminttu, appelsiini ja teepuu.

Pullojen kylkeen laitan ohjeen. 
Käytä näitä kuin tavallisia pesuaineita. Sameampi on pesuun, ja kirkas huuhteluun. Ravistele kunnolla ennen jokaista käyttöä.  Lorauta noin 0.5dl molempia koneelliseen.
Älä käytä villan kanssa, sillä saippua ja villa eivät sovi yhteen.

 

Pyykkäreille vielä vinkiksi, että pesemällä konetta välillä maximi lämmöllä tyhjänä etikan kera, saat poistettua reilusti kalkkeumia, ja kone saa lisää käyttöikää.

*Pullot ovat Ikeasta, etiketit ja narut Flying Tigeristä.

Ida


4. joulukuuta 2017

Miten jopa taapero saa joulupallot nätisti puuhun?

Jes! Kuunnellaan iloisia joululauluja, hörpitään kuumaa glögiä ja koristellaan joulukuusi. 
Tehdään tää hei tuossa näppärästi ihan koko perheen kesken joku kaunis arki-ilta?




Ihana ajatus. Ajatus. Mutta ei se meillä ainakaan kahden pikkulapsen kanssa ihan niin mennyt. 

Itsehän olin ajatellut meille jonkinlaista ihanan herkkää ruusukultaista joulua. Vaaleaa ja kaunista.
Mutta pojat tietty pistivät pakan ihan uusiksi. He menivät mummin kanssa Ikeaan ja ostivat valtavan laatikollisen joulupalloja. Punaisia ja kultaisia. Ei ehkä ihan just niitä mun lemppareita, mutta nyt ainakin on just sellaisia mitä he ihan itse halusivat, ja meneehän noi nyt aika kivasti meidän verhojen ja lasten joulukalenterin kanssa yhteen. Siis selvää säästöä, ja nyt kun nuo ovat kaikki esillä, mä ihan jopa tykkään noista väreistä. Sellainen sopivan lämmin ja kotoisa, eikö totta?

Oikea kuusi toki tekisi ihan älyttömästi. Jo pelkästään se tuoksu on hullulla tapaa huumaava.
Mutta meillä mennään edelleen  feikillä ja olen sitä mieltä, että jos on oltava teko, niin sitten on ihan täysillä teko, eli valkoinen. Överifeikki. 
Meidän koira siis olettaa oikean kuusen olevan kuusipaikka ilman tuota toista uuta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Siksi feikki.








Siinä noita uusia palloja virittäessä mulle tuli mieleen, että mun on ihan pakko jakaa teille tää ultimaattinen joulupalloniksi. Nehän nyt vaan on ihan kauheita ne muoviset härpäkkeet joita niihin pitäis pujotella, saatika lanka. Ei osu, ei pysy.
Mut hei ohut rautalanka! Ihan parasta. Ja sitten tammikuussa se pallojen riisuminen siitä kuusesta ei oo yhtään niin pyllystä mitä vois kuvitella, sillä ne tulee oikeasti tosi nätisti pois. Ihan vaan leikkaat saksilla pätkiä ohuesta rautalangasta, pujotat sen reiästä ja kiepautat pari kierrosta lankaa ympäri. valmis. Ja saa hienosti pysymään vähän roikkuvillakin oksilla nätisti. Eikä mee varastossa solmuun!







Rautalangan osasi laittaa palloon isin avustuksella jopa meidän reilu kaksvuotias, mutta neljävuotiaan hermot eivät hommaan riittäneet. Suosittelen, jos pallojen narutus ei oo vielä hoidettu.

Kuis teidän pallot ja puut? Onko sävysävyyn? Saako lapset valita vai jyrääkö mutsi?

Ida