23. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen viikko työttömänä. Miten menee?

Lapsiperheessä rahat on suurella osalla useasti melko kortilla, ja nyt on ensimmästä kertaa ihan oikeasti myös meillä. Miten saada riittämään kahden kuukauden palkka kolmelle-neljälle kuukaudelle?

Sydän lyö kovempaa mitä aikoihin, mutta täysin eri syistä mitä pari viikkoa sitten. Se ei pumppaa sen vuoksi että taas on kiire töihin ja ollaan jo myöhässä päiväkodista, vaan sen takia että mitäs sit tehtäisiin? Mistä sit säästetään? Mitä sitten jätetään pois? Mitä sitten myydään?



Meidän suunnitelma on tehdä hyvä suunnitelma. Itse mä tähän tilanteeseen meidät olen ajanut, joten itse mä myös tän hoidan kunnialla pää pystyssä loppuun saakka. Tottakai mun aviomiehen ja hänen tulojen, säästöjen ja tiukan kukkaronnyörin avuin. Samaa joukkuetta tässä  kun ollaan.
Koska irtisanouduin omasta halustani vakituisesta työsuhteesta, lankeaa mulle kolmen kuukauden karenssi kunnes saan liitolta päivärahaa. Tiesinhän minä tuon, mutta en tainnut ajatella sitä oikeasti ihan täysin loppuun saakka. Onhan se nyt ihan todella pitkä aika elää nollatuloilla jos on tottunut tiettyyn elämäntapaan ja -tyyliin. 

Mun suunnitelma on hakea vähintään kahteen työpaikkaan viikossa ja päästä ainakin joka toisesta hausta haastatteluun. Valttina käytän mun hullun rohkeaa ja vallan hurmaavaa luonnetta, ja sitä tosiasiaa että voin aloittaa vaikka heti. Toivon todella löytäväni työpaikan jossa viihdyn pitkään, mutta kesätyökin antaa mulle tarvitsemani lisäajan jos ei pidempiaikaista löydy. Määräaikaisen työsuhteen päätyttyä ei ole sitä kolmen kuukauden karenssia, vaan sitten saan edes jostain rahaa ellen työllisty ja saan mahdollisesti lisäaikaa miettiä mahdollisia opiskeluja tai alaa missä just mä olisin  se huippu. Oma tavoitteeni on olla uudessa työssä viimeistään kesäkuun alussa, mutta aina kaikki ei vaan mene niin kuin itse haluaa? Työstä toivon haasteita, tavoitteita, pysyvyyttä ja arvostusta. Onko nuo liikaa alanvaihtajalle vai pitääkö mihin tahansa tyytyä kun on työtön?

Työttömän lapset päiväkodissa?

Jos sä jäisit työttömäksi, pitäisitkö sinä lapsillesi päiväkotipaikan kaiken varalta? No en todellakaan, olisin mä vastannut ehkä vuosi sitten mutta nyt mä sanon että todellakin. Me haettiin pojille kesäkeskeytystä kesä-elokuulle, mutta pidettiin poikien hoitosopimus voimassa ja he "saavat olla" päiväkodissa 20h viikossa. Käytännössä he tulevat olemaan siellä kahtena tai kolmena päivänä viikossa siihen saakka kunnes mulla on työpaikka. Niinä hoitopäivinä mä haen aktiivisesti töitä, käyn työhaastatteluissa ja jos aikaa jää kirjoitan mun rakasta blogia, siivoan kotia sekä pihaa ja käyn ihan vaan ruokakaupassa. Ja niinä muina viitenä päivänä viikossa mä haluan olla ihan täysillä läsnä noille pojille. Mies jo vitsailee et luulis kämpän kiiltävän ja uunin laulavan.
Kesäkeskeytys päiväkodista tarkoittaa sitä, että pojat voivat olla pois päiväkodista menettämättä hoitopaikkojaan eikä me makseta noista kuukausista, mutta se voidaan perua koska tahansa. Eli voin milloin tahansa  ilmoittaa ettei se toteudukaan, jos työllistyn. Mutta ellen ilmoita keskeytyksestä ennen toukokuuta on se meille maksullista ovat pojat siellä tai eivät. Haettiin myös siirtoa vuorohoidosta lähemmäs päivähoitoryhmään sitten ensisyksylle.

Fiilikset ensimmäisenä viikkona työttömänä?

Eniten helpottunut ja heti sen jälkeen jännittynyt.
Mulla on sellainen olo kuin olisin äitiyslomalla ilman vauvaa (-ja rahaa.) Nukutaan pitkään, ulkoillaan kahdesti päivässä, kokkaillaan, leivotaan, leikitään ja hassutellaan.
Työhaastatteluja on tälle viikolle sovittuna kaksi. Molempia odotan erittäin innoissani, ja toivon toisen tärppäävän ja työn olevan just se mun juttu.

Kiitokset kaikille vielä lukuisista viesteistä, ne todellakin lämmittävät sydäntä ja pitävät mut järjissäni että tää todellakin oli se oikea ratkaisu tehdä.
Jos sä olet ihan että mitä ihmettä sä nainen höpötät, tästä linkistä pääset lukemaan mun edellisen postauksen, jossa kerron miksi mä irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta tyhjän päälle.

Jos sua kiinnostaa miten meidän arki täällä menee, klikkaa itses ihmeessä mukaan Murupullien instagramiin ja kurkkaa ikkunasta vähän syvemmälle, sinne on pian tulossa aika makee arvonta.
Facebookista taas näet helpoiten uusimman postauksen.

Ida






17. huhtikuuta 2018

Äiti joka heitti pois rakentamansa idyllin. Se otti loparit.

Tiedätkö sen fiiliksen kun sulla on ihan kiva vakkariduuni, suuri asuntolaina, ihanat lapset, maailman paras mies ja hurmaava  koira. Ihanat ystävät ja hullu suku. Omakotitalo, auto ja kaunis mutta vallattomaksi muuttunut hoitamaton piha. Mulla oli ne kaikki kunnes yks päivä mä sain tarpeekseni.

Yks päivä mä sanoin ne sanat puhelimeen kädet täristen ja kyyneliä pidätellen. Minä haluan irtisanoa itseni. Ne sanat tuntuivat vaikeilta, aivan kuin vieraalta kieleltä. Reilun kahdeksan vuoden jälkeen samassa työpaikassa oli mun aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita, kunnianhimoa ja päämäärätietoisia tavoitteita.



Kuka idiootti lähtee vakityöstä tyhjän päälle? Minä. 

Musta tuntui alkuun henkisesti tosi pahalta mutta hetken kuluttua jo paljon kevyemmältä mitä aikoihin. Huomasin kuumehuuruissani hymyileväni ilman syytä pitkästä aikaa. Sen jälkeen iski paniikki ja pieni epätoivo. Olenko minä hullu? Kuka idiootti lähtee vakityöstä tyhjän päälle? Minä. Mä uskon ja toivon että kyllä hyvälle tyypille jotain töitä löytyy. Ellei, niin sitten katsellaan ajatuksella hieman enemmän koulutustarjontaa. Olenhan mä vielä ihan hyvänikäinen. En nuori, mutten missään nimessä mikään vanha.
Ei sitä koskaan tiedä. Mutta sen minä tiedän, että yksikään työ ei ole sinua varten, jos sinä et siitä nauti. Eihän se palvele ketään. Ei työntekijää, ei työnantajaa eikä sitä palvelunostajaa.
Mä en halua tulla sellaiseksi keski-ikäiseksi elämäänsä kyllästyneeksi tarjoilijaksi jolla on aina naama nurin. Mä haluan mieluummin olla nainen joka nauraa ja hymyilee perheensä kanssa, eikä kiukuttele jatkuvasti. Työn tulee olla mielekästä, siitä pitää saada virtaa ja kokea olevansa siinä hyvä sekä arvostettu.

Olisiko nyt  aika elää taas hieman enemmän itselleen kun lapset kasvavat? Aika ajatella itsekkäästi mitä minä haluan? Olla kunnianhimoinen muunkin kuin kasvatuksen suhteen? Pitää omasta mielenterveydestä ja kehosta huolta eikä vain kahdesta pienestä. Ehkä.
Rehellisesti? Minulla ei vielä ole pienintäkään ajatusta että mitä se olisi, mutta uskon sen kyllä keksiväni kunhan ajatukset hieman tasaantuvat. Alkaisiko sitä tässä kohtaa sittenkin kotiäidiksi?
Tuskin nyt sentään, mutta haluaisin ehdottomasti työn, jota voisin tehdä arkipäisin ja inhimillisiin aikoihin verrattuna ravintola-alaan, jossa olen työskennellyt viimeiset viisitoista vuotta. Mä haluan harrastaa jotain ja että mun lapsilla ois myös mahdollisuus siihen. Se on kovin vaikeaa epäsäännöllisillä työajoilla, sillä koen hölmöksi maksaa kalliita maksuja ja todeta, että pääsen paikalle joka kolmas kerta jos tuuri käy. Haluan odottaa perjantaita, saunapäivää ja kokonaisia kahta päivää koko perheen kesken kotona.
Mä haluan rakentaa yhteisiä muistoja kun pojat ovat vielä pieniä sen sijaan että muisteltaisiin niitä läpystä vaihtoja ja aikaa, kun äidillä ja isillä oli koko ajan kiire. Rahalla saa ja hevosella pääsee on ihan totta, mutta on muutama kultaakin kalliimpi  asia mitä minä en takaisin saa edes rahalla, ja se on meidän lasten lapsuus, yhteinen aika  ja muistot noista molemmista.




Aikansa kutakin

Mä haluan vastuuta, haasteita, päämääriä ja tavoitteita. Ravintola-ala ei sitä mulle enää pysty antamaan, sillä minä en itse ole valmis joustamaan siitä miten minä sen kaiken haluaisin. Mun toiveet ja tavoitteet eivät vaan enää kohtaa ravintola-alan työhön reilulla tavalla muita ajatellen.

Alalta ja ennenkaikkea voikkareilta mä olen saanut monia elinikäisiä ystäviä, sellaisia täyden kympin hulluja kultakimpaleita. Sellaisia joita mä ikävöin jo vaikken ole vielä edes lopettanut. Ravintola-alan ihmiset on aitoja, rehellisiä ja suoria. Just sellaisia piirteitä täynnä joita mä arvostan kaikkein eniten.
Ne on sellaisia tyyppejä jotka tietää mitä mä tarkoitan kun mä sanon, että parempi nyt kuin viikko ennen juhannusta?

Se voi olla että kohta kaupataan facekirppiksellä mun omaisuutta, tai sitten mä tuun kertomaan teille uudesta työstä. -Toivon toki tuota jälkimmäistä. Mutta jos mä en saakaan töitä? Jos mä en enää kelpaakaan työmarkkinoilla? Mitäs mä sitten teen? En ole ikinä ollut työttömänä, joten en todellakaan tiedä. Ehkä näitä olisi pitänyt ajatella ennen kuin toimii?

Tämä olkoon samaan hengenvetoon myös avoin työnhaku, eli ota mut hei töihin jos haluat aidon, rehellisen ja pirun hyvän asiakaspalvelijan sun tiimiin, inhimillisin työajoin ja hyvällä palkalla -tietenkin.

Kun kerroin päätöksestäni muille sain anopiltani kauniin viestin, voiko paremmin edes sanoa pelonsekaisissa tunnemyrsyssä pyörivälle naiselle?

"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Joskus vaan täytyy läimäyttää se ovi kiinni, jotta näkisi sen avoimen oven. Se on rohkeutta ja se palkitaan."







Ida

15. huhtikuuta 2018

Liikunnasta lapselle elämäntapa -ihan leikillä!

*Kaupallinen yhteistyö, Kiddex Oy & Plan Toys

Mä olen se suorittaja äiti jonka pitää aina välillä muistutella itseään, että ne lapset oikeasti kaipaavat vapaapäivinä lähinnä vaan mun seuraa eikä valtavasti aktiviteetteja joihin uppoaa sujuvasti kymppejä päivässä. Sen kertaluontoisen kuluttamisen sijaan mä olen ehdottomasti sen kannalla, että sun kannattaa tehdä sun kodista sellainen paikka missä te kaikki viihdytte. Kotona sä olet läsnä ja lähellä etkä uppoudu muihin kuin sun lapsiin. En mä sitä, on maksulliset leikkipaikatkin ihan kivoja, mutta mua kauhistuttaa miten paljon sinne uppoaa rahaa ihan nelihenkiseltäkin perheeltä. Neljä tai viisi täyden kattauksen sisäleikkipuistopäivää kun jätät väliin, saat sä tehtyä sun lapsille ikuista puuhaa teidän omaan kotiin.



"Murupullat ovat ylpeitä Kiddexin brändilähettiläitä"

Ehdottomasti, sillä ekologiset ja luonnonmukaiset lelut sekä tarvikkeet ovat sydäntäni lähellä ja arvostan ajatusta kestävistä leluista ihan suunnattoman paljon.  Ehkä vielä joskus annan osan noista jopa lapsenlapselleni -kahden tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Ensimmäisenä esittelyssä on tasapainolauta. 

Tasapainolaudan piilevä juju on päämäärätietoinen leikin ohessa tapahtuva "kokovartalotreeni". Kun lapsi aloittaa tasapainoilun köyden avulla on hän aikamoinen voittaja huomatessaan, että hän voi jättää köyden pois leikistä. Mikä sen parempaa kuin onnistumisen tunne?

Tasapainolauta kehittää myös lapsen luontaista mielikuvitusta, sillä laudan kanssa keksit monta leikkiä. Se on surffi- ja lumilauta, se on tukki joessa, se on meillä ollut myös pulkka sekä poliisiauto. You name it.



Kenelle tuo on sopiva lelu? 


Kaikille yli kolmevuotiaille, sillä köyden vuoksi sitä ei suositella ihan pienemmille. Toki aikuisten valvovien silmien alla antaisin myös pienempien sillä keinua.

Tasapainolauta on valmistettu kumipuusta.  Kun kumipuu ei enää tuota lateksia se kaadetaan ja siitä valmistetaan uskomattoman kestäviä tuotteita. Se on siis kaikinpuolin  ekologisesti valmistettu ja kestää kovaakin käyttöä.

Tasapinolaudan mitat ovat 29.5cm x 1.2cm x 53.2cm.

Tuo vaatimattomannäköinen lauta kestää uskomattomat 200kg. Ihmettelin aluksi laudan muotoilua sekä sitä miten ohut se on. Ajattelin, ettei se vaan  voi kestää minua. Pienen taustatutkimuksen jälkeen löysin tiedon, jossa sen luvattiin kestävän jopa 200 kilon painon. Et ihan just ja just myös minutkin.

Lelu kehittää silmän ja kropan yhteistyötä, motorisia taitoja sekä ehdottomasti lapsen tasapainoa. Meidän pojilla se myös on kehittänyt pitkäjänteisyyttä, sillä temperamenttiset pikkupojat ovat ainakin meidän perheessä kovia luovuttamaan ellei heti onnistu. Miten voimaannuttavaa se on vanhemmastakin huomata se oman lapsen hyvä olo, kun oppii ja onnistuu ihan itse.



Mistä tuon voi ostaa ja monellako eurolla?

Tasapainolautaa myyvät Kiddexin jälleenmyyjät, jotka löydät täältä. Tuotteeseen pääset helpoiten tutustumaan tulevilla lapsimessuilla Kiddexin pisteellä, jossa on lapsille oma leikkipaikka. Sieltä ostamalla säästät myös postituskuluissa.  Ellei sinulla vielä ole lippuja kevään kivoimmille messuille, arvotaan Murupullien instagramissa vielä lippunippu mahdollisesti just sulle ja ystävällesi.
Laudan suositushinta liikkuu 75euron paikkeilla.

Tasapainon harjoittelu on meidän perheessä nyt kevään korvilla kova sana, sillä potkupyörät on parasta just nyt jos sisäleikkejä ei lasketa. 

Sinua saattaisi kiinnostaa myös edelliset tekstini Ekologisin monitoimijakkara? se on kumipuuta! Sekä ajatukseni siitä mitä lapsi oikeasti haluaa tehdä vapaapäivänä.



Arvostatko sinä lastesi leluissa ja käyttötavaroissa kestävyyttä ja sen alkuperää?

-Kun kumipuuplantaasi ei enää tuota lateksia, se kaadetaan. PlanToys hyödyntää kokonaisuudessaan tämän materiaalin. 
-Myrkytyksen sijaan puuaines on käsitelty lämmöllä epäpuhtauksien, muunmuassa puussa elävien hyönteisten poistamiseksi.
-PlanToys käyttää ainoastaan  myrkytöntä liimaa  ja kaikki värit ovat kasvivärejä tai vesipohjaista myrkytöntä mustetta.
-Laadukas ja kestävä PlanWood valmistetaan jauhamalla kumipuu juuresta oksiin saakka.
-Myös katalogeissa ja muissa printtimateriaaleissa on käytetty kierrätyspaperia. Ekologisuus on huomioitu jopa pakkausmateriaaleissa. 

Jos vastasit mielessäsi kyllä, olet oikeassa paikassa. Kevään vaihtuessa pikkuhiljaa kesään arvotaan täällä blogissa yksi mun Plan Toysin lempparileluista, jää siis ihmeessä seuraamaan.

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea myös instagramin puolelle jossa alkoi tänään messulippuarvonta!
Ja jos haluat pysyä ajantasalla uusista mielenkiintoisista teksteistä, suosittelen liittymään joukkoon myös facebookissa.  (Sielläkin on käynnissä arvonta.)





Ida