31. tammikuuta 2018

Asioita joista vois ottaa lapsilta enemmän mallia.

Ainahan me aikuiset kasvatetaan ja opetetaan meidän lapsia parhaamme mukaan, mutta oon tässä vanhemmuuden melko kuoppaisella polulla todennut useamman kerran, että kyllä noi mini Einsteinit opettaa mua ihan yhtä paljon -ellei jopa enemmän  mitä mä niitä.

Pääse sen yli ja jatka kuin mitään ei olisi koskaan edes tapahtunut.
Joskus voi tulla pissat housuun tai se isompi, mut hei ihan sama. Onneks on pesukone ja joku joka jeesaa. Vahinkoja sattuu ihan kaikille.

Aikuiselle kun käy vahinko, sitä ekana katsoo et ei hitto näkikö nyt joku kun mä kaadoin nää kahvit mun paidalle tai liukastuin pihalla. Ihan yhtä hyvin vois vaan naurahtaa et oho, pitääpäs tänäänkin pestä pyykkiä.
Todella moni (raskaana ollessaan) pissaa alleen tai sänkyyn ihan vaan jos naurahtaa. Voi ei miten noloa. Mut niin normaalia! Tekstiiliä se vaan on.  Jokainen ihminen kompastuu tai koheltaa joskus, jotkut vaan vähän enemmän mitä muut.






Kerro mikä harmittaa, jos harmittaa.
Kaikenikäisiä lapsia suututtaa ja usein suututtaakin. Aiheet on välillä täysin absurdeja, mutta kun ne sanoo ääneen ei enää ehkä harmitakaan niin paljon.
Meidän kuopusta harmitti yks päivä suunnattomasti se, että on isoveljeään loogisesti hieman lyhyempi. Mut hei ei pieni hätää, sinä kyllä kasvat kokoajan. "Kasvanko?" Ja juttu oli sillä ohi.
Esikoista taas harmitti eräänä pimeänä aamuna, kun aurinko ei ollut ehtinyt vielä herätä kun hän nousi ylös sängystään. Ihan heti en olisi syytä keksinyt, ellei hän kertoisi, kaikkea.

Kyllä minuakin harmittaa useasti ihan pienetkin jutut, mutta ne tuntuu niin mitättömiltä ettei niitä kehtaa edes ääneen sanoa. Mutta kokeileppa kerran kaks, oot paljon paremmalla tuulella jos sanot jollekin vaikka töissä et hei sori, harmittaa vaan vähän kun rikoin aamulla muumimukin. Se jotenkin kummasti vaan auttaa kun sen saa sanottua jollekin ääneen. Olkoon se sitten pientä tai suurta.

Tervehdi, esittäydy ja tutustu!
Miten helppoa? "Moi mä oon Ida, voinko mä leikkiä teidän kanssa?" Ja siitä sitten tunti tai kolme ihan frendeinä leikkipuistossa. Ehkä teidän rohkeuden kautta teidän vanhemmat kehtaa (uskaltaa) jutella toisilleen ja sopii huomiseksikin leikkitreffit samaan puistoon. Win-win situation.

Ei varmaan tulis mieleenkään mennä kahvilassa jonkun kivannäköisen tyypin viereen istumaan ja sanoa, että: "Moi mä oon Ida ja huomasin et säkin istut yksin ja näytät kivalta, niin ajattelin kysyä sopiiko liittyä seuraan?" Tai jos uskaltaisitkin oisit aika kreisi tapaus, ja varmaan yrittäisit iskeä sitä sun kohdetta härskisti päivänvalossa.






Kehu ja anna palautetta.
Vauuu mikä auto! Äiti katso mikä työmies. Onpa tädillä kaunis mekko. Me ollaan useasti kehuttu kaupassa romaninaisia, jotka ovat kuin oikeita prinsessoja mekkoineen. Suora palaute tulee myös hyvästä (ja huonosta) ruuasta. Kauniista hiuksista ja hyvistä leikeistä. "On kivaa kun sinä leikit minun kanssani junaleikkiä." Isi tekee aina maailman parasta munakasta, ja tekee muuten tosi mielelläänkin kun noin hyvää palautetta saa kerta toisensa jälkeen.

Melko harvoin sitä tulee kehuttua kenenkään työpanosta saatika ulkonäköä. Todella harvoin, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitäkin. Palautteen saajalle tulee varmasti hyvä mieli sekä sulle, kun sait jollekin hyvän mielen. Se myös rohkaisee tekemään niin eteenpäin. Mä luin jostain syksyllä että jonkun tuntemattoman pyytteetön kehu tai muu positiivinen palaute saattaa olla sen henkilön ainut hyvä juttu moneen viikkoon. Siitä mä sain pontta avaamaan entistä enemmän suutani, jos mulla jotain hyvää sanottavaa on.

Sano että sä rakastat.
"Äiti olet rakas." Koira on rakas, veli on rakkain, isi tosi rakas ja isovanhemmat ne vasta rakkaita on. Joulupukkikin on rakas.

Itsehän mä kerron myös mun lapsille monta kertaa päivässä miten rakkaita ne mulle on ja kuinka mahdottoman tärkeitä he mulle kaikinpuolin ovat. Mutta siihen se sitten jääkin. Kyllä mun mies sen tietää, muttei hän sitä usein kuule. Tai mun vanhemmat, ystävät ja sukulaiset. Rakastan ihan hirveästi mutten mä sitä niille juur ikinä sano. Useasti mä mietin, että mitä jos nyt  sattuisi jotain enkä ole kertonut kunka tärkeä hänkin mulle on,  ja sit mä laitan vähintään viestin. Paluuviestissä on useasti nauruhymiö ja kysymys et onko kaikki ihan ok?






Mitä sä oot oppinut tai oivaltanut sun lapsilta mitä et ehkä ennen niin ajatellut, vai ajattelitko?
Ida

23. tammikuuta 2018

Ekaa kertaa jäällä.

Sunnuntaina vapaapäivä. Ei ole muuten mikään automaatio. Mutta kun sellainen on ja paistaa vielä aurinko, on se ihan silkkaa luksusta. 




Me suunnattii koko perheen kanssa viime sunnuntaina meidän lähikentän jäälle. Ihan ekaa kertaa tänävuonna. Ja ihan ekaa kertaa ikinä tuolle meidän kuopukselle. Hän on kaksi ja puolivuotias.  Ja hänellä on todella siro sekä pieni jalka, sellainen kaksnelonen. 

Niin pieniä luistimia me emme sopuhintaan  löytäneet mistään, vaan päätettiin että veljen vanhat säädettävät ensiluistimet saakoon kelvata sen muutaman kerran mitä me tänä talvena mahdollisesti luistelemaan päästään. Villasukkaa vaan väliin.. On muuten melko näppärät, niissä säädetään kantapään paikkaa niin, että luistimesta saa 26-29 jalkaan sopivat heittämällä. Taidettiin saada ne isin serkuilta ellen väärin muista. Lämmin suositus säädettäville. Ei nauhoja, vaan sellaiset samanlaiset lukitukset mitä laskettelumonoissa. Melko helpot laittaa jalkaan.




Esikoinen taas sai aivan uudet ihan isojen poikien hokkarit, aikamoinen löytö kirppikseltä. Oli aika isoa poikaa tuo meidän neljävuotias. Hän osasikin jo ihan hyvin, harmi tuli tottakai kun kymmenennen kerran kaatui pyllylleen. Olisi mullekin tullut, jos koko ruholleni olisin suoraan takapuolelleni kaatunut. Pelkkä ajatuskin jo tekee kipeetä. Enemmän hän kuitenkin loukkaantui, kun minä hölmö unohdin ottaa kaakaota mukaan. Ensikerralla siis ehdottomasti paremmat eväät messiin.




Ekaa kertaa jäällä. No miten meni? Hyvin! Kuopuksen perusluonne on sellainen melko itsevarma ja hyvinkin rohkea. Hän piti jäälle astuessaan metrin kiinni isästään ja irroitti:
"Minä kyllä osaan tämän jo!" Ja kaatui samantien naamalleen nauraen kippurassa  kiiltävällä jäällä: "Voin vähän vielä pitää kiinni."

Vähän me jäätiin kaipaamaan niitä isompien kenttien treeniauroja joilla pienet voivat harjoitella, mutta ymmärtääkseni esimerkiksi taaperokärry toimii ihan yhtä hyvin? 




Siellä me sitten kaarreltiin auringon laskiessa puiden taakse. Mikä ihana vapaapäivä. Eihän meistä kukaan kauaa siellä jaksanut, vaan jatkettiin iltaa vielä viereiseen leikkipuistoon, ja siitä kotiin pizzalle ja katsomaan Leijonakuningasta. 





Minkä ikäisenä teidän murut ovat ekaa kertaa päässeet jäälle?

Ps. Huomasitko uusimmassa Kaksplussassa tutun perheen?





16. tammikuuta 2018

Skipataan seuraava Joulu?

Joulustahan on jo hyvä tovi aikaa. Pöly on jo laskeutunut ja suklaat on todellakin syöty. Tontut ovineen on laitettu kaappiin, ja muovinen kuusi takaisin kellariin. Jouluisista jutuista ainoastaan valot valaisevat vielä pimeää kotipihaa.

Me juteltiin mun miehen kanssa jo Tapaninpäivänä, että ens joulu me ihan oikeasti skipataan. Ainakin melkein. 
Mennään jonnekin. Lappiin, etelään tai vaikka laivalle. Ehkä kylpylään?
Ajattelin alkuun, että tää on vaan ohimenevää, ja muutan kyllä mieleni. Mutten mä hei muuttanutkaan. Eikä muuttanut mieskään. Ainakaan vielä. 
Ei meillä kuitenkaan oo varaa? No, katseltiin vähän summia mitä meni viime vuonna, ja veikkaanpa et kyllä me ainakin risteilylle päästäis jos vähän suunnitellaan ja sumplitaan sitä kulutusta.

Pointtina se, ettei me tehdä sitä joulua meillä kotona. Ei käydä ahdistuneina kiireessä siellä täydessä kaupassa. Ei osteta monella sadalla eurolla ruokia ja juomia ja huomata, että puolet menevät loppupeleissä kuitenkin roskiin, vaikka kuinka yrittäisi jatkojalostaa ja tuunata.

Suunnitellaan ja budjetoidaan vähän paremmin. Pojille ois taas riittänyt ne kaks rakkaudella valittua pakettia sen seitsemän sijaan. Ihania ne kaikki olivat, mutta vähempikin olisi riittänyt. (Tästä tosin en voi syyttää kuin itseäni.)





Läheisille teen enemmän itse. Pyykinpesuneste ja pyykkietikka saivat valtavan hyvän vastaanoton! Itsekin ilahduin kovin muutamista itsetehdyistä lahjoista joita me saatiin. Villasukat lämmittävät varpaita ja hoidot sekä kuorinnat kroppaa. 
Ensivuonna myös aloitan hankinnat ajoissa (oikeasti!) enkä viikkoa ennen jouluaattoa.

Ei osteta jouluruokia.  Ei meistä oikeasti kukaan niistä tykkää. Ellei piparia ja glögiä lasketa. 
Ens jouluna tilataan ihan rohkeasti vaikka pizzat. Tai mitä sitten tekeekin mieli.
Mennään jonnekin ravintolaan syömään kerran se joulupöytä. Se on siinä, saa maistaa kerran vuodessa niitä kaikkia ilman, että oma jääkaappi tuoksuu lantulle ja sillille seuraavat kolme viikkoa. Turussakin Joulupöydän saa varmaan kahdestakymmenestä eri ruokaravintolasta lähes koko joulukuun hintaan 9,90-50,00€.
Se on aika pieni hinta verrattuna siihen kauppalaskuun ja pahaan mieleen, kun vie roskia pyhien jälkeen.

Älkää ymmärtäkö väärin. Mä rakastan joulua.  Mutten mä pidä siitä, miten sen pitäisi kaikilla olla sellainen samanlainen laatikoineen ja kinkkuineen. 
Mulla on nyt vaan sellainen olo, että meidän perheessä  siitä koko joulusta ja sen hengestä puuttuu nyt jotain. Ihan kuin me oltais näissä stresseissä vähän unohdettu sen jutun juuri ja pointti. 


Kiitollisuus ja yhdessäolo. Ei siivoaminen, kuluttaminen ja ylensyönti.


Mun tänvuoden lupaus ajatella enemmän itseäni ja vähemmän sitä mitä muut musta ajattelevat tukee mun mielestä tätäkin aika kivasti. Tehdään niillä muutamalla hassulla vapaapäivällä jotain mistä me itse tykätään, ja ollaan yhdessä. Kysytään lapsilta mitä he haluavat? Jos sieltä tuee nakkeja, me syödään ens jouluna nakkeja. 
Eikä me nyt lapsilta riistetä joulua, vaan vähän haetaan sitä meidän omaa juttua. Tottahan toki siihen tulee aina kuulumaan lahjat, tontut, joulupukki ja joululaulut.  Joulupukkihan löytää myös Espanjaan.

Tässä vähän ajatusta ensijoulun budjetoinnista, jonka mä tulostan itselleni viimeistään ensi marraskuussa ja sanon itselleni joka aamu, että "Kyllä, muistele nyt vaan."

  • Lasten lahjat: 2 x 100€
  • Kummilasten lahjat: 4 x 20€
  • Ystävät ja perhe: Tee itse. 50€
  • Puoliso: 0-100€
  • Ruoka: 100€
  • Joulukoristeet 0€
  • yhteensä: 530€



Mitä suurinpiirtein  meni viimevuonna?

  • Lapset: 400€
  • Kummilasten lahjat: 150€
  • Ystävät ja perhe: 200€
  • Puoliso: 200€
  • Ruoka: 400€
  • Joulukoristeet: 50€
  • Yhteensä: 1350€


Toki viimevuonna syömässä meitä oli yhteensä kahdeksan. Ensijouluna ehkä vain me neljä. Mutta siltikin, 800€ säästö. Näin kirjoitettuna, ei huono. Kyllä sillä summalla jo muutamaksi yöksi jonnekin jo karkaakin?
Huomioiden, että maksajina on kaksi semi keskituloista veronpalautukset jouluun käyttävää aikuista, kun taas viime joulun kauppasaldoa jaettiin koko osallistuneen jengin voimin.

Minne sä menisit vuoden päästä,  jos et viettäisikään kotijoulua?

Ida




3. tammikuuta 2018

Miten saada ennakkoluuloiset ipanat syömään enemmän kasviksia?

Useasti sitä törmää kyselyihin ja keskusteluihin aiheesta, että miten sitä saada lapset syömään enemmän satokauden kasviksia? Tai no ihan vaan vaikka kasviksia? Edes tomaattia?

Tekis mieli sanoa että no hei helposti. Sen kun syötät, et anna vaihtoehtoja.  Kyllä se lapsi syö kun  sillä on nälkä? 


Välillä me leikitään ravintolaa, jossa pojilla on ihan oma pöytä.


No tavallaan joo, mutta mä  tykkään tehdä siitä ruokailusta kaikkia miellyttävän kokemuksen, sellaisen koko perheen herkkuhetken, enkä väkinäistä tankkauspistettä.
Meidän pojat ovat aina olleet hieman ennakkoluuloisia ruuan suhteen, mutta maistavat kyllä pienen tarinoinnin jälkeen (lähes)kaikkea. Ultimaattinen lemppari koko neljävuotiaan äitiysurani aikana on spaghetti erilaisilla kastikkeilla.  Mutta se spagu on se juttu. Kastikkeella oikeestaan oo niin väliä..
Välillä koitetaan toki myös riisiä ja perunaa, mutta ei ne samalla tavalla meillä uppoa miten pastat.


Paras punainen ellei mansikkaa lasketa.


Esimerkiksi vegelasagne uppoaa dinosauruslasagnena ihan  satavarmasti, ja dippaamalla menee helposti kurkku jos toinenkin leffaa katsoessa. Hernefalafelit myydään meidän perheessä myöskin lohikäärmepihveinä. Suosittelen testaamaan, linkeistä pääset mun omiin resepteihin throw backinä. 

Mutta miten kadottaa nälkäisiin (ennakkoluuloisiin) suihin vaikka varsiselleri tai munakoiso?

Blenderiin! Ihan kaiken voi laittaa blenderiin, ja tehdä siitä maukasta pastakastiketta.
Esikoisen lemppariin tulee porkkanaa, kookosmaitoa, valkosipulia, chiliä ja appelsiinia.
Kuopuksen versioon taas laitetaan kauramaitoa, paprikaa, tomaattia ja valkosipulia.


Blendattu sose kiehautetaan pannulla, ja joukkoon lisätään spaghetti. Maustetaan vielä suolalla ja pippurilla, ja raastetaan pöydässä pintaan parmesania. Aika harvoin se kaipaa lisäksi lihaa, vaikka poikien isän mielestä kaikkeen voisi aina lisätä vähän pekonia. Tai oikeastaan mitä enemmän sitä parempi.

Tässä vähän listaa mitä kaikkea me sinne blenderiin ollaan heitetty. Kaikkia aina vähän sekaisin riippuen jääkaapin sisällöstä.

-tomaatti
-paprika
-porkkana
-munakoiso
-varsiselleri
-kesäkurpitsa
-herkkusienet
-lehtikaali
-mustakaali
-pinaatti
-valkosipuli
-chili
-kukka- ja parsakaali
-sitruuna
-appelsiini
-mandariini
-päärynä
-kookosmaito
-kauramaito
-mantelimaito


selleri, porkkana, appelsiini, chili, sipuli, valkosipuli ja kookosmaito.


Ihan mitä vaan kasviksia, hedelmiä unohtamatta. Kesällä me käytetään paljon yrttejä, mutta talvella ne yleensä jää aika vähälle meidän keittiössä.
Miksi? Kasviksia saa suht edullisesti, ne säilyvät hyvin ja niiden valmistaminen on todella nopeaa. Todellista pikaruokaa sanoisinko.


Pinaatti, valkosipuli, sipuli, vuohenjuusto, kauramaito.


Jos pelkkä vegepasta tuntuu tylsältä, on se heti ihan uus ruoka kun sä ruskistat siihen vähän broiskua tai vaikka katkarapuja päälle. Poikien mielestä paras kana on keitetyt ja sitten ruskistetut soijasuikaleet. Eikä muuten pilaannu heti kuivakaapissa ne suikaleet.  En väittänyt kanaksi, mutten mä sitä luuloa kyllä korjannutkaan..

Aamulla mä taas heitän smoothien joukkoon pakkasesta banaania, pinaattia ja mustikoita. Mustikoita ihan sen takia, että se peittää sen vihreän värin minkä pinaatti antaa. Huoneenlämmöstä vielä yks appelsiini ja jääkaapista kauramaitoa. Toimii!
Banaanit on pakkasessa sen vuoksi, että meillä ne ehtii useasti tummua, ja jäisenä niistä tulee ihanan kermanen koostumus.

Mites teidän perheessä, uppooko kasvikset ihan helposti, vai pitääkö kikkailla?

Ida