Kaksplus.fi

19.2.2016

Kakkua ja palloja!


Sainpas kunnian tehdä syntymäpäiväkakun tuttavani pienelle Noel-pojalle. Hän täytti hurrrjat 3 vuotta, ja toivoi kovasti leijonakakkua. Ja sellaisenhan pieni mies sai. :)


Kakun sisällä oli tälläkertaa kiehautetuista vadelmista tehtyä melbaa (ilman sokeria, ihanan hapanta!)
Ja Dumlemoussea.


Meinattiin ensin että tehdään yksikerroksinen, koska kakku on "vain" 20hengelle, mutta eihän se nyt vaan ole lainkaan yhtä näyttävä kuin kaksikerroksinen. ;)
Ja kaikki pienen pienetkin yksityiskohdat, mun mielestä ne tekee just sen sulle tehdyn spessun kakun, ja kaksikerroksiseen niitä saa aina enemmän!
Mielestäni siitä tuli aika kiva, ihanan värikäs ja uskoisin että on varmasti pienen pojan mieleen.



Mutta millä ajalla mä tämänkin tein? Kaksi vilkasta lasta ja koira jaloissa. No, se Hintikankin esille ottama suuri kateellisuuttakin herättävä asia, maailman parhaat, ja lasten elämään innolla osallistuvat isovanhemmat.
Että todellakaan voi taaskaan ottaa kunniaa itselleen,  vaan ylistää ihania isovanhempia jotka tulevat, ja vievät pojat muutamaksi tunniksi puistoon, että äiskä saa upottaa kädet sokerimassaan.



Ja se oikeastaan on mulle sitä "omaa aikaa". Harrastus, joka vie mielestä turhanpäiväiset kiukut. Se on hauska huomata miten  suunnattomasti nautin siitä, kun saan pyöritellä, kaivertaa, vaivata, kaulia ja suunnitella ihania sokeripommeja. <-- josta tuli mieleeni, että lupauduin tekemään ensikuussa hääkakun. Ihan oikean hääkakun. Minä! Häät! ❤


Mutta, "asap just nyt heti pitäis olla jo apukäsi"- tilanteen sattuessa, kun olet keskenään kahden, tai useamman pienen kanssa, tulee tilanteita kun vaan pitää keksiä joku paikka jonne saa sen pienemmän treenaavan vauhtihirmun turvaan muunmuassa lentäviltä esineiltä. Ihan vaan esimerkkinä kun isoveli vetää sen perus kaksveen uhma-kohtauksen.
Edellinen tällainen kevyt raivokohtaus (eilen) lähti siitä, kun Luka olisi halunnut sammuttaa valon, ja minä kurja äiti ehtisin jo painaa nappia. Herranjestas. Koko Raisio varmasti kuuli että meidän "Uka painaa pappia EEEEIIIII!!" Ja miten kaikki mihin vaan yltää lentää. Ihanaa. Oma taapero.

Mutta, se turvapaikka. No kätevä emäntä, (mutsi?) vetäs kuulkaas kodinhoitohuoneeseen turhakkeena olleen matkasängyn kasaan, ja kaatoi sinne kaksi pussillista pallomeripalloja. Ja se toimii! Toimii tiedättekö niin hyvin, että eihän meidän tarvitse mihinkään hoploppiin enää lähteä. :D


Eikai, mutta oli kyllä ihanaa kun oltiin kipeitä eikä oikein minnekään sopinut eikä kyllä jaksanutkaan mennä, mutta leikkiä jaksoi  pikkuisen, ja kotona olikin vähän jotain spesiaalia! Ja olihan se kipeälle äiskällekin aika jees, kun sai välillä istua vieressä ja katsoa,  sen sijaan että konttaisi peräkanaa lasten kanssa pikkuautojen kanssa kun räkä valuu norona ja tuntuu että pää räjähtää. 


Suosittelen! Palloja lelukaupasta ja matkasänky pystyyn sieltä kaapinpohjalta. Koska oletan todellakin, että melkein kaikilla sellainen on, ja sitten sitä käytetään -jos muistetaan ehkä kerran vuodessa.
Toki tähänkin kävisi varmasti sellainen häkki, leikkikehäksi kauniimmin kutsuttu.
Itsehän olen ne haukkunut aivan pystyyn, mutta tämähän on aivan täysin eriasia..?



P.S. Mun rakas pieni blogi pääsi mukaan joukkoon hurmaavaan, nimittäin Kaksplussan blogiverkostoon. 
Olen melko innoissani, kiitollinen ja nöyrästi otettu. Huippua!  <3

Ei kommentteja: