30. huhtikuuta 2018

Toinen viikko työttömänä takana. -ajatuksia aviomiehen silmin

Mihin kiire katosi?


Minulle on aina ollut tärkeintä se, että minulla on työpaikka. Joskus nuorempana jopa siihen pisteeseen asti, että jatko-opiskelut jäivät ajatuksen tasolle, koska halusin ehdottomasti olla kiinni työelämässä. Olen ollut onnekas ja saanut työskennellä käytännössä koko aikuisikäni. Ynnäilin tuossa joku aika takaperin sitä, kuinka monta päivää olen ollut työtön sen jälkeen kun täytin 18 (12 vuotta sitten) ja tulin siihen tulokseen että melko tarkalleen 3 kuukautta. Vaikkakin olen tehnyt pitkän uran nykyisellä työnantajallani, olen ennen sitä ehtinyt tehdä mitä moninaisimpia hommia, aina lossikuskista puutarhahommiin. Minulla ei käytännössä koskaan ole ollut mitään väliä mitä töitä teen, kunhan niitä on. Myös vaimollani on hyvin samanlainen historia. Hän astui työelämään vielä minuakin aikaisemmin, jo 16-vuotiaana, jonka jälkeen hän on käytännössä aina ollut töissä. Hänen uransa on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa, mutta ehkä suurin ero ”normitöihin” on se, että hän on ollut suuren osan kaikista aikuisikänsä viikonlopuista ja arkipyhistä töissä, toisin kuin me tavalliset tallaajat. Uskon että juuri tuo edellä mainittu seikka on se, mikä ajoi vaimoni irtisanoutumaan omasta työstään. Nyt, kun elämään kuuluu muutakin kuin mies ja koira ja eletään todellisia ruuhkavuosia, ymmärrän, että hän haluaa tasaisuutta edes yhdelle sektorille elämässään. Tiedän myös, että vaimoni haluaa haastaa itseään, eikä hänen edellisessä työssään siihen ollut mahdollisuutta.





Olemme reilut puoli vuotta käyneet passiivisesti keskustelua siitä mahdollisuudesta, että hän lähtisi pois tutusta ja turvallisesta kohti täysin tuntematonta. Nyt viime viikkoina sävy vaihtui passiivisesta aktiiviseksi ja aloimme toden teolla miettiä miten tästä selvitään, jos hän irtisanoutuu. On tehty perinteikästä pros/cons-listaa, on mietitty tunteella ja järjellä. Lopputulos on ollut kuitenkin poikkeuksetta sama. Kyllä me tästä selvitään. Vaikka rahaa tulee tilille vähemmän, on yhteistä aikaa enemmän. Se on jotain mitä millään rahalla ei saa kompensoitua, varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä. Voidaan käytännössä ensimmäistä kertaa lasten aikana suunnitella kunnolla mitä milloinkin tehdään. Ei tarvitse tehdä ”läpystä vaihtoa” kotipihalla niin, ettei auto edes sammu välillä. Myös yh-viikonloput vähintäänkin vähenevät. Sitähän saattaisi jopa löytyä aikaa sekä lasten että omiin harrastuksiin? Kuulostaako tämä kauhealta? Ei minunkaan mielestä. Kuulostaako tämä itsekkäältä? Ei minunkaan mielestä. Entä typerältä? Uhkarohkealta? Älyttömältä? Pelottavalta? Kerro ihmeessä mielipiteesi kommentteihin. Minun mielestäni tämä on yksi parhaita, joskin vaikeimpia päätöksiä mitä vaimoni on joutunut tekemään. Se vaati käsittämättömän määrän rohkeutta ja uskoa itseensä.

-Jussi

Jos mietit että mitä ihmettä, näissä edellisissä teksteissä mun irtisanoutumisesta, ja ekasta viikosta työttömänä. 

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea hieman enemmän pinnan alle myös instagramiin ja facebookkiin. <3

25. huhtikuuta 2018

Lapsen pitää saada ulkoilla, tykkäät sä siitä tai et

Kuuluuko sun mielestä lapsen perustarpeisiin  raitisilma? Mun mielestä ihan ehdottomasti.

Kaikilla ihmisillä on perustarpeet joita kuvataan yleensä Maslow’n tarvehierarkian avulla.
Hierarkian ensimmäinen kerros, joka luo pohjan kaikelle  on fysiologiset tarpeet eli hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma ja ilma jota me hengitetään. Toinen kerros on turvallisuuden tarpeet eli suojautuminen erilaisilta vaaroilta. Kolmas kerros on yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet eli rakkaus, ystävyys ja ryhmään kuuluminen. Neljäs kerros on arvonannon tarpeet eli itsensä arvostaminen ja kunnioituksen saaminen muilta. Viides kerros on itsensä toteuttamisen tarpeet eli omien kykyjen ja taitojen käyttö.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkien edellämainittujen perustarpeiden tulisi täyttyä niin aikuisilla kuin lapsilla. Täyttyykö sinulla?

Maslow'n teoria korostaa kysymyksiä mitä eikä miten. Esimerkiksi mitä ihminen tarvitsee hengissäpysymiseen eikä sitä miten ihminen pysyy hengissä.



Eikö sinunkin mielestäsi raitisilma löydy noista ihmisen perustarpeista? Sä pysyt kyllä hengissä ilman hiekkalaatikkoa, mutta eikö siihenkin tutustuminen  tue sitä sun lapsen hyvinvointia ja itsensä toteuttamista sekä elinympäristöön tutustumista.

Ulkoilun ei tarvitse olla hiekkalaatikolla istumista tai lapsen keinuttamista,  se voi olla niin paljon muutakin. Kouluissakin on välitunnit joissa lapset ohjataan lähes poikkeuksetta ulos. Sun aivot toimii paremmin kun ne saavat välillä raitista ilmaa.

Mun rehellinen mielipide on, että se ei ole ihan ok olla kotihoidossa ja vaan todeta että vanhempi ei tykkää ulkoilla ni ei me nyt sit vaan ulkoilla. Tukeudutaan siihen ryhmänpaineeseen, someen ja muiden äitien hyökkäykseen, et ei kaikkien tarvitse jos se ei tunnu luontevalta. Mut kyllä nyt ulkona ois hei hyvä käydä?  Se on melko jännä juttu jos samaan hengenvetoon valitetaan väsymystä ja huonoja yöunia, kun kerrotaan  että ei  me meidän lasten kanssa kyllä ulkoilla, ehkä sitten kesällä kun voi olla auringossa. Muina aikoina sit voi askarrella kotona ja katsella ikkunoista ulos kun naapurin lapset hyppii lätäköissä. Mä uskallan väittää myös, että ulkona sitä energiaa kuluu ihan eri sfääreissä mitä kotona legoleikeissä. 

Mun ihana bloggaaja-kollega Millamainen kirjoitti myös samasta aiheesta alkuvuonna ja haluankin linkata sen tähän väliin, sillä aina on jotain taustalla ja enhän mä voi tietää muiden oikeita syitä, eikä mun  edes tarvitse. Milla koki huonoa omaatuntoa siitä, ettei hän ulkoillut pienen lapsensa kanssa päivittäin, ja sai paljon kommenttia miten väärin se on. Onko se?
Jokainen tallatkoon tyylillään, mutten pidä siitä trendistä miten niin monen itsestäänselvyyden voi nykyään laittaa äitiyden piikkiin. Kun se on niin vaikeeta, rankkaa, uutta ja ihmeellistä. Onhan se, muttei äitiyden tulisi olla tekosyy, eihän?

Ystäväni Mere just vertasi, et pitäähän ne lapset ruokkiakin vaikkei siitä ruuanlaitosta pitäisi? Mun mielestä se on lähes sama asia. Lapsi tarvitsee rajoja, rakkautta, ruokaa, leikkiä, vaatteita ja raitista ilmaa -niin kauan kuin sitä vielä on tarjolla tällä pallolla. 

Useasti me vanhemmat tukeudutaan niin paljon siihen, että ei mun tarvitse. Mä olen kyllä tarpeeksi hyvä äiti just näin. Kyllä se riittää mitä mä teen. Ei kaikkien tarvitse suorittaa ja olla superäitejä.  Se on ihan totta ei kenenkään tarvitse, mutta mun mielestä kenenkään ei myöskään tarvitse perustella sitä, miten se on ihan ok olla tekemättä kun itse ei halua. Siinä päättää itse sen lapsen puolesta, sä et tykkää olla ulkona, niin ei saa sun lapsikaan? Onneksi meillä on hei puistotoiminnat, kerhot ja päiväkodit. Mä niin toivon että jos sä et tykkää ulkoilla, niin viethän sä sun lapset joihinkin edellämainittuihin, ettei niihin vaan tartu se raittiinilmanallergia?

Et sä aina jaksa. En minäkään (todellakaan) aina jaksa, mutta tiedättekö ketkä jaksavat aina? Päiväkotilaiset. Mä arvostan niin paljon niitä kurahaalareita mitkä pääsevät tositoimiin  päiväkodissa, kotona ne roikkuu puhtaana naulakossa (ainakin meillä.) Aina kun mä haen pojat hoidosta ja mulle sanotaan et ollaan oltu ulkona niin ja niin kauan mun päässä alkaa voitontanssit et
"JES! Ehkä mun ei tänään enää itse tarvitse?" 
Vapaapäivinä kun ollaan kotona, on se ulos lähteminen  valehtelematta välillä ihan pirun vaikeeta.  Mutta kun sinne  päästään  tulee mulle aina iha uskomattoman hyvä fiilis. Pidänkö mä itseäni parempana äitinä kun me ulkoillaan ja tuon sen ilmi? En. Tässä mennään mun mielestä taas siihen vanhemmuuden vertailuun jonka sosiaalinen media meille mahdollistaa. Eikö saa olla ylpeä olematta omasta mielestään auttamatta muita parempi?

Kuva annnukka Viitanen photography


Lapsi oppii näkemällä ja kokemalla parhaiten

Haluathan sä että sun lapset oppii miten maailma toimii? Mitä lumelle käy kun aurinko paistaa? Miten kukat kasvavat ja nukahtavat yöksi? Miten ne kurkoittavat ja kasvavat aina aurinkoa kohti? 
Miten sade vaikuttaa? Entä tuuli? Mistä ne tulee?  Myös lapsi oppii näkemällä ja kokemalla parhaiten.   Toki kaiken oppii myös lukemalla, mutta onhan se aito kokemus aina parempi mitä kirjojen kuvat? Olinhan minäkin niin kirjaviisaana esikoisen syntyessä kaikesta, mutta nyt vasta kahden leikki-ikäisen äitinä voin sanoa jotain lapsista tietäväni, ja nekin tiedot todellakin kumoutuu viikon välein. Mutta kokemus ja virheet, niistä myös minä opin.

Sä ehtisit vielä istuttaa parvekkeelle tai pihalle vaikka mansikoita kesää kohden, meidän pojat eivät syöneet oikein mitään vihreää ilman huijausta, kunnes he istuttivat ne itse, kastelivat ja katselivat niiden kasvua ja poimivat lautaselle. Kun tekee itse sen duunin, sitä arvostaa aika lailla eri tavalla mitä kaupasta ostettaessa?

Mitä mieltä sä olet lasten ulkoilemisesta? Onko se perustarve vai pakollinen paha vai ehkä täysin turhaa ajanhukkaa?

Ida

23. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen viikko työttömänä. Miten menee?

Lapsiperheessä rahat on suurella osalla useasti melko kortilla, ja nyt on ensimmästä kertaa ihan oikeasti myös meillä. Miten saada riittämään kahden kuukauden palkka kolmelle-neljälle kuukaudelle?

Sydän lyö kovempaa mitä aikoihin, mutta täysin eri syistä mitä pari viikkoa sitten. Se ei pumppaa sen vuoksi että taas on kiire töihin ja ollaan jo myöhässä päiväkodista, vaan sen takia että mitäs sit tehtäisiin? Mistä sit säästetään? Mitä sitten jätetään pois? Mitä sitten myydään?



Meidän suunnitelma on tehdä hyvä suunnitelma. Itse mä tähän tilanteeseen meidät olen ajanut, joten itse mä myös tän hoidan kunnialla pää pystyssä loppuun saakka. Tottakai mun aviomiehen ja hänen tulojen, säästöjen ja tiukan kukkaronnyörin avuin. Samaa joukkuetta tässä  kun ollaan.
Koska irtisanouduin omasta halustani vakituisesta työsuhteesta, lankeaa mulle kolmen kuukauden karenssi kunnes saan liitolta päivärahaa. Tiesinhän minä tuon, mutta en tainnut ajatella sitä oikeasti ihan täysin loppuun saakka. Onhan se nyt ihan todella pitkä aika elää nollatuloilla jos on tottunut tiettyyn elämäntapaan ja -tyyliin. 

Mun suunnitelma on hakea vähintään kahteen työpaikkaan viikossa ja päästä ainakin joka toisesta hausta haastatteluun. Valttina käytän mun hullun rohkeaa ja vallan hurmaavaa luonnetta, ja sitä tosiasiaa että voin aloittaa vaikka heti. Toivon todella löytäväni työpaikan jossa viihdyn pitkään, mutta kesätyökin antaa mulle tarvitsemani lisäajan jos ei pidempiaikaista löydy. Määräaikaisen työsuhteen päätyttyä ei ole sitä kolmen kuukauden karenssia, vaan sitten saan edes jostain rahaa ellen työllisty ja saan mahdollisesti lisäaikaa miettiä mahdollisia opiskeluja tai alaa missä just mä olisin  se huippu. Oma tavoitteeni on olla uudessa työssä viimeistään kesäkuun alussa, mutta aina kaikki ei vaan mene niin kuin itse haluaa? Työstä toivon haasteita, tavoitteita, pysyvyyttä ja arvostusta. Onko nuo liikaa alanvaihtajalle vai pitääkö mihin tahansa tyytyä kun on työtön?

Työttömän lapset päiväkodissa?

Jos sä jäisit työttömäksi, pitäisitkö sinä lapsillesi päiväkotipaikan kaiken varalta? No en todellakaan, olisin mä vastannut ehkä vuosi sitten mutta nyt mä sanon että todellakin. Me haettiin pojille kesäkeskeytystä kesä-elokuulle, mutta pidettiin poikien hoitosopimus voimassa ja he "saavat olla" päiväkodissa 20h viikossa. Käytännössä he tulevat olemaan siellä kahtena tai kolmena päivänä viikossa siihen saakka kunnes mulla on työpaikka. Niinä hoitopäivinä mä haen aktiivisesti töitä, käyn työhaastatteluissa ja jos aikaa jää kirjoitan mun rakasta blogia, siivoan kotia sekä pihaa ja käyn ihan vaan ruokakaupassa. Ja niinä muina viitenä päivänä viikossa mä haluan olla ihan täysillä läsnä noille pojille. Mies jo vitsailee et luulis kämpän kiiltävän ja uunin laulavan.
Kesäkeskeytys päiväkodista tarkoittaa sitä, että pojat voivat olla pois päiväkodista menettämättä hoitopaikkojaan eikä me makseta noista kuukausista, mutta se voidaan perua koska tahansa. Eli voin milloin tahansa  ilmoittaa ettei se toteudukaan, jos työllistyn. Mutta ellen ilmoita keskeytyksestä ennen toukokuuta on se meille maksullista ovat pojat siellä tai eivät. Haettiin myös siirtoa vuorohoidosta lähemmäs päivähoitoryhmään sitten ensisyksylle.

Fiilikset ensimmäisenä viikkona työttömänä?

Eniten helpottunut ja heti sen jälkeen jännittynyt.
Mulla on sellainen olo kuin olisin äitiyslomalla ilman vauvaa (-ja rahaa.) Nukutaan pitkään, ulkoillaan kahdesti päivässä, kokkaillaan, leivotaan, leikitään ja hassutellaan.
Työhaastatteluja on tälle viikolle sovittuna kaksi. Molempia odotan erittäin innoissani, ja toivon toisen tärppäävän ja työn olevan just se mun juttu.

Kiitokset kaikille vielä lukuisista viesteistä, ne todellakin lämmittävät sydäntä ja pitävät mut järjissäni että tää todellakin oli se oikea ratkaisu tehdä.
Jos sä olet ihan että mitä ihmettä sä nainen höpötät, tästä linkistä pääset lukemaan mun edellisen postauksen, jossa kerron miksi mä irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta tyhjän päälle.

Jos sua kiinnostaa miten meidän arki täällä menee, klikkaa itses ihmeessä mukaan Murupullien instagramiin ja kurkkaa ikkunasta vähän syvemmälle, sinne on pian tulossa aika makee arvonta.
Facebookista taas näet helpoiten uusimman postauksen.

Ida






17. huhtikuuta 2018

Äiti joka heitti pois rakentamansa idyllin. Se otti loparit.

Tiedätkö sen fiiliksen kun sulla on ihan kiva vakkariduuni, suuri asuntolaina, ihanat lapset, maailman paras mies ja hurmaava  koira. Ihanat ystävät ja hullu suku. Omakotitalo, auto ja kaunis mutta vallattomaksi muuttunut hoitamaton piha. Mulla oli ne kaikki kunnes yks päivä mä sain tarpeekseni.

Yks päivä mä sanoin ne sanat puhelimeen kädet täristen ja kyyneliä pidätellen. Minä haluan irtisanoa itseni. Ne sanat tuntuivat vaikeilta, aivan kuin vieraalta kieleltä. Reilun kahdeksan vuoden jälkeen samassa työpaikassa oli mun aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita, kunnianhimoa ja päämäärätietoisia tavoitteita.



Kuka idiootti lähtee vakityöstä tyhjän päälle? Minä. 

Musta tuntui alkuun henkisesti tosi pahalta mutta hetken kuluttua jo paljon kevyemmältä mitä aikoihin. Huomasin kuumehuuruissani hymyileväni ilman syytä pitkästä aikaa. Sen jälkeen iski paniikki ja pieni epätoivo. Olenko minä hullu? Kuka idiootti lähtee vakityöstä tyhjän päälle? Minä. Mä uskon ja toivon että kyllä hyvälle tyypille jotain töitä löytyy. Ellei, niin sitten katsellaan ajatuksella hieman enemmän koulutustarjontaa. Olenhan mä vielä ihan hyvänikäinen. En nuori, mutten missään nimessä mikään vanha.
Ei sitä koskaan tiedä. Mutta sen minä tiedän, että yksikään työ ei ole sinua varten, jos sinä et siitä nauti. Eihän se palvele ketään. Ei työntekijää, ei työnantajaa eikä sitä palvelunostajaa.
Mä en halua tulla sellaiseksi keski-ikäiseksi elämäänsä kyllästyneeksi tarjoilijaksi jolla on aina naama nurin. Mä haluan mieluummin olla nainen joka nauraa ja hymyilee perheensä kanssa, eikä kiukuttele jatkuvasti. Työn tulee olla mielekästä, siitä pitää saada virtaa ja kokea olevansa siinä hyvä sekä arvostettu.

Olisiko nyt  aika elää taas hieman enemmän itselleen kun lapset kasvavat? Aika ajatella itsekkäästi mitä minä haluan? Olla kunnianhimoinen muunkin kuin kasvatuksen suhteen? Pitää omasta mielenterveydestä ja kehosta huolta eikä vain kahdesta pienestä. Ehkä.
Rehellisesti? Minulla ei vielä ole pienintäkään ajatusta että mitä se olisi, mutta uskon sen kyllä keksiväni kunhan ajatukset hieman tasaantuvat. Alkaisiko sitä tässä kohtaa sittenkin kotiäidiksi?
Tuskin nyt sentään, mutta haluaisin ehdottomasti työn, jota voisin tehdä arkipäisin ja inhimillisiin aikoihin verrattuna ravintola-alaan, jossa olen työskennellyt viimeiset viisitoista vuotta. Mä haluan harrastaa jotain ja että mun lapsilla ois myös mahdollisuus siihen. Se on kovin vaikeaa epäsäännöllisillä työajoilla, sillä koen hölmöksi maksaa kalliita maksuja ja todeta, että pääsen paikalle joka kolmas kerta jos tuuri käy. Haluan odottaa perjantaita, saunapäivää ja kokonaisia kahta päivää koko perheen kesken kotona.
Mä haluan rakentaa yhteisiä muistoja kun pojat ovat vielä pieniä sen sijaan että muisteltaisiin niitä läpystä vaihtoja ja aikaa, kun äidillä ja isillä oli koko ajan kiire. Rahalla saa ja hevosella pääsee on ihan totta, mutta on muutama kultaakin kalliimpi  asia mitä minä en takaisin saa edes rahalla, ja se on meidän lasten lapsuus, yhteinen aika  ja muistot noista molemmista.




Aikansa kutakin

Mä haluan vastuuta, haasteita, päämääriä ja tavoitteita. Ravintola-ala ei sitä mulle enää pysty antamaan, sillä minä en itse ole valmis joustamaan siitä miten minä sen kaiken haluaisin. Mun toiveet ja tavoitteet eivät vaan enää kohtaa ravintola-alan työhön reilulla tavalla muita ajatellen.

Alalta ja ennenkaikkea voikkareilta mä olen saanut monia elinikäisiä ystäviä, sellaisia täyden kympin hulluja kultakimpaleita. Sellaisia joita mä ikävöin jo vaikken ole vielä edes lopettanut. Ravintola-alan ihmiset on aitoja, rehellisiä ja suoria. Just sellaisia piirteitä täynnä joita mä arvostan kaikkein eniten.
Ne on sellaisia tyyppejä jotka tietää mitä mä tarkoitan kun mä sanon, että parempi nyt kuin viikko ennen juhannusta?

Se voi olla että kohta kaupataan facekirppiksellä mun omaisuutta, tai sitten mä tuun kertomaan teille uudesta työstä. -Toivon toki tuota jälkimmäistä. Mutta jos mä en saakaan töitä? Jos mä en enää kelpaakaan työmarkkinoilla? Mitäs mä sitten teen? En ole ikinä ollut työttömänä, joten en todellakaan tiedä. Ehkä näitä olisi pitänyt ajatella ennen kuin toimii?

Tämä olkoon samaan hengenvetoon myös avoin työnhaku, eli ota mut hei töihin jos haluat aidon, rehellisen ja pirun hyvän asiakaspalvelijan sun tiimiin, inhimillisin työajoin ja hyvällä palkalla -tietenkin.

Kun kerroin päätöksestäni muille sain anopiltani kauniin viestin, voiko paremmin edes sanoa pelonsekaisissa tunnemyrsyssä pyörivälle naiselle?

"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Joskus vaan täytyy läimäyttää se ovi kiinni, jotta näkisi sen avoimen oven. Se on rohkeutta ja se palkitaan."







Ida

15. huhtikuuta 2018

Liikunnasta lapselle elämäntapa -ihan leikillä!

*Kaupallinen yhteistyö, Kiddex Oy & Plan Toys

Mä olen se suorittaja äiti jonka pitää aina välillä muistutella itseään, että ne lapset oikeasti kaipaavat vapaapäivinä lähinnä vaan mun seuraa eikä valtavasti aktiviteetteja joihin uppoaa sujuvasti kymppejä päivässä. Sen kertaluontoisen kuluttamisen sijaan mä olen ehdottomasti sen kannalla, että sun kannattaa tehdä sun kodista sellainen paikka missä te kaikki viihdytte. Kotona sä olet läsnä ja lähellä etkä uppoudu muihin kuin sun lapsiin. En mä sitä, on maksulliset leikkipaikatkin ihan kivoja, mutta mua kauhistuttaa miten paljon sinne uppoaa rahaa ihan nelihenkiseltäkin perheeltä. Neljä tai viisi täyden kattauksen sisäleikkipuistopäivää kun jätät väliin, saat sä tehtyä sun lapsille ikuista puuhaa teidän omaan kotiin.



"Murupullat ovat ylpeitä Kiddexin brändilähettiläitä"

Ehdottomasti, sillä ekologiset ja luonnonmukaiset lelut sekä tarvikkeet ovat sydäntäni lähellä ja arvostan ajatusta kestävistä leluista ihan suunnattoman paljon.  Ehkä vielä joskus annan osan noista jopa lapsenlapselleni -kahden tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Ensimmäisenä esittelyssä on tasapainolauta. 

Tasapainolaudan piilevä juju on päämäärätietoinen leikin ohessa tapahtuva "kokovartalotreeni". Kun lapsi aloittaa tasapainoilun köyden avulla on hän aikamoinen voittaja huomatessaan, että hän voi jättää köyden pois leikistä. Mikä sen parempaa kuin onnistumisen tunne?

Tasapainolauta kehittää myös lapsen luontaista mielikuvitusta, sillä laudan kanssa keksit monta leikkiä. Se on surffi- ja lumilauta, se on tukki joessa, se on meillä ollut myös pulkka sekä poliisiauto. You name it.



Kenelle tuo on sopiva lelu? 


Kaikille yli kolmevuotiaille, sillä köyden vuoksi sitä ei suositella ihan pienemmille. Toki aikuisten valvovien silmien alla antaisin myös pienempien sillä keinua.

Tasapainolauta on valmistettu kumipuusta.  Kun kumipuu ei enää tuota lateksia se kaadetaan ja siitä valmistetaan uskomattoman kestäviä tuotteita. Se on siis kaikinpuolin  ekologisesti valmistettu ja kestää kovaakin käyttöä.

Tasapinolaudan mitat ovat 29.5cm x 1.2cm x 53.2cm.

Tuo vaatimattomannäköinen lauta kestää uskomattomat 200kg. Ihmettelin aluksi laudan muotoilua sekä sitä miten ohut se on. Ajattelin, ettei se vaan  voi kestää minua. Pienen taustatutkimuksen jälkeen löysin tiedon, jossa sen luvattiin kestävän jopa 200 kilon painon. Et ihan just ja just myös minutkin.

Lelu kehittää silmän ja kropan yhteistyötä, motorisia taitoja sekä ehdottomasti lapsen tasapainoa. Meidän pojilla se myös on kehittänyt pitkäjänteisyyttä, sillä temperamenttiset pikkupojat ovat ainakin meidän perheessä kovia luovuttamaan ellei heti onnistu. Miten voimaannuttavaa se on vanhemmastakin huomata se oman lapsen hyvä olo, kun oppii ja onnistuu ihan itse.



Mistä tuon voi ostaa ja monellako eurolla?

Tasapainolautaa myyvät Kiddexin jälleenmyyjät, jotka löydät täältä. Tuotteeseen pääset helpoiten tutustumaan tulevilla lapsimessuilla Kiddexin pisteellä, jossa on lapsille oma leikkipaikka. Sieltä ostamalla säästät myös postituskuluissa.  Ellei sinulla vielä ole lippuja kevään kivoimmille messuille, arvotaan Murupullien instagramissa vielä lippunippu mahdollisesti just sulle ja ystävällesi.
Laudan suositushinta liikkuu 75euron paikkeilla.

Tasapainon harjoittelu on meidän perheessä nyt kevään korvilla kova sana, sillä potkupyörät on parasta just nyt jos sisäleikkejä ei lasketa. 

Sinua saattaisi kiinnostaa myös edelliset tekstini Ekologisin monitoimijakkara? se on kumipuuta! Sekä ajatukseni siitä mitä lapsi oikeasti haluaa tehdä vapaapäivänä.



Arvostatko sinä lastesi leluissa ja käyttötavaroissa kestävyyttä ja sen alkuperää?

-Kun kumipuuplantaasi ei enää tuota lateksia, se kaadetaan. PlanToys hyödyntää kokonaisuudessaan tämän materiaalin. 
-Myrkytyksen sijaan puuaines on käsitelty lämmöllä epäpuhtauksien, muunmuassa puussa elävien hyönteisten poistamiseksi.
-PlanToys käyttää ainoastaan  myrkytöntä liimaa  ja kaikki värit ovat kasvivärejä tai vesipohjaista myrkytöntä mustetta.
-Laadukas ja kestävä PlanWood valmistetaan jauhamalla kumipuu juuresta oksiin saakka.
-Myös katalogeissa ja muissa printtimateriaaleissa on käytetty kierrätyspaperia. Ekologisuus on huomioitu jopa pakkausmateriaaleissa. 

Jos vastasit mielessäsi kyllä, olet oikeassa paikassa. Kevään vaihtuessa pikkuhiljaa kesään arvotaan täällä blogissa yksi mun Plan Toysin lempparileluista, jää siis ihmeessä seuraamaan.

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea myös instagramin puolelle jossa alkoi tänään messulippuarvonta!
Ja jos haluat pysyä ajantasalla uusista mielenkiintoisista teksteistä, suosittelen liittymään joukkoon myös facebookissa.  (Sielläkin on käynnissä arvonta.)





Ida

11. huhtikuuta 2018

kuusi pientä askelta kohti ekologisempaa elämää

Tänä päivänä puhutaan paljon eettisestä, luonnonmukaisesta, kestävästä ja ekologisesta elämäntyylistä. Mutta mitä tarkoittaa ekologinen? Se tarkoittaa sitä että sinä välität siitä mitä sun ympärillä ja sun lasten tulevaisuudessa  tapahtuu. Ekologisesti elävä kunnioittaa luontoa, haluaa sille hyvää ja arvostaa sitä ja sen tuotantoa omilla teoillaan.

Sana ekologia on käsitteenä laajentunut tarkoittamaan ennemminkin elämäntapaa, aatesuuntaa tai muuta kestävään kehitykseen tähtäävää toimintaa kuin tiukasti biotieteisiin kuuluvaa tieteenalaa. Sana luonnontalous rinnastetaan usein ekologiaan, sillä ekologia tutkii luonnon taloutta, ja se on suuri luonnontieteiden haara itse biologiassa.



Ekologisesti elävä on viherpiipertäjä?

Hän lajittelee jätteet, käyttää luonnossa hajoavia tuotteita, hän suosii lähituotettua ruokaa sekä luomua,  ei laita hedelmiä tai vihanneksia muovipussiin -ainakaan erillisiin, hän polkee polkupyörällä ja käyttää julkisia, hän suosii luonnonkosmetiikkaa ja biohajoavia tuotteita arkisissa asioissaan.

Mun mielestä tuo ihminen ei kuulosta piipertäjältä, vaan ihmiseltä joka ajattelee hieman pidemmälle.

Tässä sinulle kuusi minulle tärkeää pientä asiaa jotka muuttamalla sinäkin saat elämästäsi hieman ekologisemman ja kauaskatseisemman mitä se ehkä nyt on. 


1. Kierrätä jätteet. 

Ota selvää taloyhtiösi mahdollisuuksista kierrättää ja ellei niitä ole kyseenalaista ne. Me asumme omakotitalossa, eikä meillä ole omaa lokeroastiaa (vielä.) 
Aloita kevyesti keräämällä kaikki muovi erilliseen pussiin tai astiaan viikon ajan. Se määrä on ainakin lapsiperheessä hurja, ja ehkä se määrä saa sut innostumaan sen keräämisestä entistä enemmän. Me kerätään muovi erikseen ja jo sillä me ollaan saatu pidettyä meidän roska-astian kansi kiinni vielä tyhjennyspäivänäkin. Vielä vuosi sitten me hypittiin sen päällä iltaisin, että kansi menee kiinni.
Lajittelen vielä erikseen lasin, metallin ja kevään lämmittäessä  meidän itsetekemän pihakompostin lajittelemme myös biojätteet. 
mä vien meidän lajitellut jätteet noin kerran viikossa päväkotireissulla kierrätyspisteelle. Se ei oikeasti ole paha rasti. Tästä linkistä pääset etsimään sinun lähimmän kierrätyspisteesi.  Laitan täydet astiat vain auton takaluukkuun ja yritän muistaa pysähtyä.


2. Suunnittele ostoksesi.

Jo tekemällä viikon ruokalistan ja suunnittelemalla kauppareissun sen varaan säästät niin rahaa kuin luontoa. Sä et joudu heittämään niitä ruokia pois, kun sulla on jo niille suunnitelma. 
Itse muistan ajan kun vain ostin. Ostin mitä teki mieli ja tein niistä sitten jotain. Rehellisesti melkein puolet meni roskiin. Se ei ole "köyhää" ostaa niitä punaisen lapun päiväystuotteita, vaan äärimmäisen fiksua ja ekologista. Ne menevät roskiin, ellei niitä käytetä ja useasti niissä on vielä päivä pari käyttöikää.



3. Vaihda kertakäyttökamat kestoihin.

Tämä kohta on hirmu helppo eikä vaadi kuin hieman ajatusta. Muutamina esimerkkeinä pahvinen kahvikuppi pestävään, keittiöpyyhkeet (tiskirätit) pestäviin, kuukautissiteet tai -tamponit kuukuppiin, lasten pussihedelmät itsetäytettäviin, suodatipussit pestäviin, muovipussit kestokasseihin ja sanoma- ja aikakausilehdet nettiversioihin.
Pitääkö lapsen syntymäpäiville aina tilata kaikki kertakäyttöisenä, koska teema? 

4. Suosi suomalaista

Harmittavan usein se suurin kuluerä on kuljetus. Suomalaisten lempparihedelmä (myös minun) on banaani. Usein ne pakataan raakoina jotta ne näyttävät mahdollisimman hyviltä sun silmissä täällä tuhansien kilometrien päässä. Mitä kauempaa tuote tulee, sitä enemmän se vaatii pakkaamista sekä varastointia ja ne taas kuormittavat ympäristöä. Tämä pätee kaikkiin elintarvikkeisiin ihan lihasta porkkanaan.
Suosimalla suomalaista satokautta tuet kotimaista tuotantoa. Mutta eihän täällä talvella mikään kasva? Suosimalla satokauden mukaista syömistä myös tuontihedelmien osalta, suosit hedelmiä joiden kasvattamiseen on käytetty vähemmän energiaa, vaikka lämpöä ja valoa kuin satokauden ulkopuolisiin hedelmiin joita yritetään keinotekoisesti kasvattaa vaikka luonto olisi toista mieltä.
Tästä linkki satokausikalenteriin joka mun mielestä tulis löytyä jo joka kodista. 
Jos lähiruoka lämmittää sun sydäntä, ota selvää paikallisesta Reko-lähiruokaringistäsi.

Suomalaiset vaatteet on niin kalliita. Ei hei ne kaikki ole! Myös Tokmannilta saat avainlippumerkattuja vaatteita. Myönnän, että osa mun suosimista merkeistä on huomattavasti kalliimpia mitä ketjuliikkeiden vastaavat, mutta ovat ne myös mua palvelleet aika monta vuotta. Tätä en voi sanoa noista ketjuliikkeiden vaatteista joita minäkin omistan edelleen. Kotimaiset, pääsääntöisesti luomupuuvillasta valmistetut kestävät pesua ja kulutusta paremmin sekä samalla kannatan kotimaista työtä. 




5. Kierrätä vaatteet

Myy kirpputorilla ja osta sieltä mahdollisuuksien mukaan. Itse tienasin myymällä kirpputoreilla kahdessa viikossa 600€. Siitä saatiin melko hyvä pohja meidän matkakassaan. Se on ihan karu fakta, että pikkulasten vaatteet eivät hyvässä kohtelussa mene juuri miksikään, mutta vähän vanhempien lasten leikit jo kuluttavatkin sitä vaatetta ihan eri tavalla. Ne vaatteet menee meillä sitten tuunattavaksi tai kiertoon jollain muulla tapaa. Lemppari collegesta saat vaikka lapsille kivat hernepussit ja se sun pitämä kuosi säilyy teidän arjessa ja mahdllisesti muistona myös lapsille.

6. Vaihda pesuaineet saippuoiksi

Vaatteita kuluttaa ihan yhtälailla sen pesu kuin käyttö. Tiesitkö, että huuhteluaine sulkee vaatteen kuidut niin, ettei se oikeastaan enää puhdistu kunnolla, mutta pinta tuntuu sun käsiin pehmeältä?
Se on mun mielestä huijausta. Täysin turha aine, jolla viedään tuoksuihin hurmaantuneilta kuluttajilta euroja tililtä. Jos vaate ei puhdistu, ei se myöskään kestä. 
Tiesitkö että osa pyykinpesuaineista sisältää ainesosia jotka eivät hajoa luontoon? Pesuaineissa olevat fosfaatit rehevöittävät vesistöjä, joten niitä täytyy välttää ainakin paikoissa joissa jätevesiä ei puhdisteta. 
Pesuaineita on kahdenlaisia - saippuoita ja synteettisiä pesuaineita. Synteettinen pesuaine on tehty sekoite joka liuottaa likaa. Se vaatii oikeanlämpöisen veden toimiakseen kunnolla. Saippua taas on luonnontuotteista tehty. Saippuan tensidi (=pesevä ainesosa) on natriumsuola kun pesuaineessa se on ketju hiili- ja vetyatomeja. Saippua on oikeinkäytettynä oikein toimiva ja luontoon takuuvarmasti hajoava pesuaine. 
Pyykinpesuun lämmin suositus Marseillesaippualle. Tässä linkki blogipostaukseen jossa kerron siitä ja sen teosta ja tunnistamisesta enemmän. Tästä linkistä taas löydät ohjeen itsetehtyyn pyykkietikkaan, jos pidät huuhteluaineen tunnusta muttet siitä mitä se tekee sun vaatteille. 
Myös pyykinpesuaineita on hyvä vaihtaa välillä. Sen vuoksi mulla on aina kaapissa pesupähkinöitä. Tästä linkistä pääset tutustumaan niihin paremmin ja niiden tehoon sekä historiaan. 

Hiuksetkin voi pestä saippualla. Jos käytät niiden pesuun saippuaa, ei niitä tarvitse pestä yhtä useasti mitä shamppoolla pestessä. Tämä on kuivalle päänahalle ehdoton plussa.  Tässä tekstissä enemmän mun kokemuksia palasaippuasta hiustenpesussa. 




Luonnonkosmetiikka. 

Se on mulle aika uusi juttu mutta pikkuhiljaa mun pieni mustavalkoinen marimekon meikkipussi vaihtuu niihin. Lämmin suositus, sillä pigmentit on ihan huikeita. Huomasin muuten Ruohonjuuren instagramista heidän valikoimissaan olevan starttipaketin, ihan mahtava ajatus just sulle joka ehkä mietit miten siihen tutustuisi. 

Kohti kestävämpää elämää?

Minkälaisia ajatuksia tämä herätti sinussa? Lähtisitkö ehkä sinäkin mukaan nappaamalla edes yhden mun listaamista vinkeistä teidän arkeenne, vai onko sulla mahdollisesti jo joku noista täydessä toiminnassa?
Minun mielestä jo se, että miettii valintojaan tekee ihmisestä ekologisesti ajattelevan. Jo se, että sinua kiinnostaa teot ja niiden seuraukset on todella hieno ja suuri asia. Tietämättään hirmu moni ihminen käyttäytyy jo ekologisesti, sillä siitä tulee huomaamatta ihan elämäntapa. Jos sua hymyilyttää kevään ensivihreät ja kukkivat kukat olet sä oikeilla riveillä lukemassa just nyt. Ihana kun olet.

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea myös instagramin puolelle, ja jos haluat pysyä ajantasalla uusista teksteistä, suosittelen liittymään joukkoon myös facebookissa. 
Jaathan tekstin myös ystävillesi ja haasta heidät mukaan kohti kestävämpää elämää. 

Ida



7. huhtikuuta 2018

Pikkurahalla pientä luksusta ihan tavalliseen vessaan

Ihan kuin hotellissa olisi, kuka nyt ei siitä pitäisi? 


Eikö olisikin ihanaa jos joskus kotona olisi kuin ueamman tähden hotellissa? Aamiainen valmiina ja heti  saatavilla just silloin kun sinä sen haluat. Tuorepuristetun mehun maun saisit valita itse samalla kun mietit kuinka monen minuutin munan sitä tänään suuhunsa laittaisi.
Sillä välin kun sä vilvoittelet uima-altaalla, haahuilet museoissa, patikoit tai uit turkoosissa meressä käy joku siistimässä sun huoneen ja laittaa jääkaappiin lisää kylmää vettä. Hän petaa sun sängyn ja laskostaa verhot kauniisti, että just sun on mukava astua taas takaisin huoneeseen rennoin mielin.






Mä ihastun aina kaikkein eniten hotellien kylpyhuoneisiin. Saan niistä ihan valtavasti virtaa ideoida, jos joskus saisi itsekin vähän valita mikälainen se oma unelmien kylpyhuone olisi. 
Siiitä se idea sitten lähti. Miksei minulla ole pumppupullossa kosteusvoidetta? Miten helppoa se on ottaa siitä aamuin illoin kuivalle iholle kun se on jo siinä esillä kauniissa pullossa. 
En tiedä sinusta, mutta minulla se usein jää ajatuksen tasolle se kosteuttaminen, sillä onhan se pullo siellä alakaapissa saakka.



Mitä niihin pulloihin laitoin?


Ostin Ikeasta parin euron pumppupullot ja täytin ne mun lempituotteilla joita käytän aika paljon. 

Pullo 1.
Oliiviöljysaippuasta tehtyä nestesaippuaa käsienpesuun. Käytän samaa kamaa myös pyykin- ja astioiden pesuun. Ihan taivaallista tavaraa näin herkkäihoiselle kuin minä. 

Pullo 2.
Kosteuttavaa yleisvoidetta. Laitan kosteusvoidetta aamuin illoin vähintään käsiin ja sääriin. Myös kasvoihin, mutta sillä on sitten ihan oma purkkinsa. Kosteusvoiteen käytöstä me ollaan mun miehen kanssa kaks täysin eri tyyppiä. Hän on sitä mieltä ettei hänen ihonsa kaipaa sitä, kun ei siihen  sitä koskaan olla laitetukaan. Mä taas koen että mun iho ansaitsee sen. 

Pullo 3. 
Käsihuuhde tai tuttavallisemmin käsidesi. Käsidesin käytöstä ollaan montaa mieltä, ja itsekin olen sitä mieltä että ne kuuluu pääsääntöisesti sairaaloihin ja muihin useiden ihmisten läpikävelemiin laitoksiin. Itse olen tottunut käsidesin käyttöön sillä työskentelen alalla, jossa rahaa liikkuu mun käsissä jatkuvasti. Hyi että miten likaisia hei ne on!
Ja onhan  mulla  se kuivan koppurainen iho jonka vuoksi käytän mieluummin näkymättömään likaan glyserolia sisältävää käsihuuhdetta sen sijaan, että läträisin jatkuvasti vedellä. Ja säästää se vettäkin.
Poikien kanssa ollaan sovittu, että käsidesiä sopii käyttää pisureissujen jälkeen, sillä ainakin meidän pojat ovat sellaisia pissavelhoja etteivät koske mihinkään sen tehdessään.
Isommilla asioilla, ennen ruokaa ja kotiin saapuessa pestään sitten kunnolla saippualla.




Mä pidän hirveästi myös siitä, että satsaamalla muutamalla eurolla lasipulloihin voin mä huoletta ostaa kotiin niitä hieman rumempia, suurempia ja huomattavasti edullisempia pakkauksia ja täyttää mun kauniita lasipulloja tarpeen mukaan. Vähennän huomaamatta muovin kulutusta, sillä isot pakkaukset saa yleensä  kätevissä täyttöpusseissa. 

P.S. Käsidesi ei tehoa vatsatauteihin eikä edes influenssaan. Noiden pahuuksien yllättäessä pitää vaan nostaa veden lämpötilaa ja vaahdottaa sitä saippuaa minkä jaksaa ja toivoa parasta. (Ja vaihtaa pyyhkeitä kuin sukkia.)

Kietomalla rautalankavartisia tekokukkia rumiin lasipurkkeihin saat erittäin kauniin purkin vaikka hiusharjalle. Toinen kuvissa näkyvä kasvi on mun lemppari,  Aloe Vera. Vera on kova mimmi, hän pärjää valottomassa vessassa vallan mainiosti, ja pahan paikan tullen siitä saa oivan avun vaikka palovammaan tai iho-ongelmiin. 





Mitä sinä arvostat eniten kylpyhuoneessasi? Käytätkö sinä käsidesiä? Entä rasvaatko sinä ihoasi päivittäin?

Ida

5. huhtikuuta 2018

Mitä lapsi haluaa tehdä vapaapäivänä?

Tämä on teille kaikille ahkerille arjen sankareille. Teille työssäkäyville supervanhemmille jotka odottavat sitä vapaapäivää omien rakkaiden kanssa kuin kuuta nousevaa. Tämä on myös ihan yhtä lailla teille yksin- ja yhteishuoltajille  jotka odotatte sitä omaa rakasta kotiin pakahtuen ikävästä.
Itsekin olen sellainen. En ehkä aina niin kovin super omasta mielestäni, mutta sellainen semi suorittaja ainakin.  Tämä on meille kaikille ihan tavallisille vanhemmille.

Kun on siitä omasta rakkaasta lapsesta erossa, tulee se tarve ja kaipuu miellyttää omaa lasta entistä voimakkaammaksi kuin kotona lapsen kanssa ollessa. Itse ainakin tunnistan tehneeni pitkää työviikkoa kun suunnittelen jo hyvissä ajoin mitä mä sen maailman parhaan tyypin kanssa tekisin tulevana vapaapäivänä. Tunnistatko sinä? Itse havahduin melko rankkaan uupumukseen viime syksynä, ja sen jälkeen olen poiminut arjesta kaiken mahdollisen joka sitä jollain tapaa helpottaa. Vähemmän suorittamista ja stressiä, ja enemmän kiireetöntä sekä helppoa. 

Kuopus keskittyy.


Sitten se tulee se kauan odotettu vapaapäivä ja nukutaan ehkä hieman pidempään. Syödään yhdessä aamiaista sen päiväkodin puuron sijaan ja katsellaan lastenohjelmia sohvalla yöpuvuissa pitkälle aamupäivään.

"No mitäs te haluaisitte tänään vapaapäivänä tehdä?"


Innostunut vihdoin vapaalla oleva vanhempi miettii, että mentäiskö Hop Loppiin, uimaan, ehkä kauppakeskukseen jätskille tai isoon puistoon pyöräretkelle? Tai sittenkin koiran kanssa pitkälle metsälenkille eväiden kanssa tai vaikka museoon kiertelemään ja kaupungille syömään? Leffassakin menisi se uusi Pixarin pätkä. Jotain pitää tehdä, tai ainakin mennä jonnekin. Kotona tulee tylsää.
Kaupassa pitää ainaki käydä, pestä pyykit ja siivota koti.

Kysy sun lapselta mitä hän haluaa tehdä vapaapäivänään. Aina kun mä kysyn omiltani on vastaus lähes sama.


"Me halutaan vaan leikkiä äidin ja isin kanssa kotona."


Oh so simple! Mä rakastan sitä miten vaatimatonta ja mutkatonta pienten lasten elämä voikaan olla. Simppeliä ja aitoa. 
Tottakai ne haluavat olla mun kanssa, leikkiä ja hassutella kiireisen viikon jälkeen ihan satasella eikä lähteä varta vasten vilkkaaseen leikkipaikkaan tai uima-halliin. 

Kun lapsilla on vapaapäivä ne haluavat vain olla. Olla ja leikkiä. Pelata, hassutella ja auttaa vanhempia pienissä askareissa. Olla äidin tai isin  kanssa. Tulla huomatuksi ja halituksi. 

Miten väärässä minä olinkaan kun kuvittelin pikkulasten kaipaavan enemmän aktiviteetteja. Aktiviteetit syövät yleensä ihan huomaamatta rahaa. Sitä taas ei koskaan ole liikaa, ainakaan meillä.
Viikko on ollut kiireinen hoidossa niin tottakai ne pienet tyypit kaipaavat ihan yhtä lailla kuin minäkin sitä rentoa yhdessäoloa ja hellyyttä. Sen oman porukan läsnäoloa.


Esikoinen hassuttelee.


Millainen on teidän vapaapäivä? Onko se hassuttelua kotosalla vai tiukkaa aikataulua kaupasta toiseen tai ehkä jotain siitä välistä? Mitä se sitten onkaan, mä haastan just sut ottamaan sen seuraavan vapaapäivän vielä hieman rennommin jos mahdollista. Kaada ne Legot lattialle ja rakenna maailman huikein junarata. Ole vielä hieman enemmän läsnä, heitä puhelin nurkkaan  ja rakenna olohuoneeseen linna tyynyistä ja lukekaa siellä vaikka satuja. Tehkää yhdessä pullaa, ruokaa tai nyppikää vaikka rikkaruohoja. Sillä tekemisellä ei ole mitään väliä, kunhan teette sen yhdessä.

Tervetuloa seuraamaan meitä myös facebookissa ja kurkistamaan lähemmin meidän arkea instagramissa. 

Piditkö tekstistäni, tai koskettiko se just sua? Nöyrä ja kaunis kiitos, jos viitsit jakaa sen myös ystäviesi luettavaksi.

Ida


2. huhtikuuta 2018

Kun lomakohde ihastuttaa ja vihastuttaa

Meillä on takana aivan ihana loma. Aurinkoinen, rauhallinen, hidas, avartava, lämmin ja hieman jopa yllättävä. Tässä linkki edeltävään tekstiini, jossa keskityttiin enemmän niihin positiivisiin asioihin ja uskomattomiin maisemiin. Jos se jäi sulta välistä, suosittelen että sä tsekkaat sen ensin, ja palaat sen jälkeen tänne sillä nyt mennään vähän pintaa syvemmälle.



Me matkustettiin monen paheksumaan maahan, Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin.
Arabiemiraatit on pääosin autiomaan peittämä valtio Arabian niemimaan koillisosassa Persianlahden rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Oman ja Saudi-Arabia.  Arabiemiraatit muodostuu seitsemästä emiirikunnasta: Abu Dhabi, Ajman, Dubai, Fujaira, Ras al-Khaima, Sharjah sekä Umm al-Qaiwain. 
Jokaisessa emiirikunnassa on käytössä lait sekä käytännöt, jotka emiirikunnan sheikki sanelee. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että joissain emiraateissa säännöt ovat tiukempia kuin joissain  jotka ovatkin enemmän  länsimaalaistuneet. Vanhoillisemmassa emiraatissa saatat saada sakot liian paljastavasta asusta, kun taas jossain se on jo ihan arkipäivää.
Peruskohteliaisuus tulee aina muistaa matkustaessa, niin välttyy konflikteilta.

Emiirikuntien johtajat, ne sheikit muodostavat maan hallituksen ja valitsevat joukostaan joka viides vuosi presidentin. Valtio on siis meihin verrattuna melko epädemokraattinen. Maassa vallitsee hyvin selkeä ja radikaali kastijako. Yhtenä esimerkkinä se, että mitä pienempi rekisterinumero sun autossa on, sitä enemmän sulla on massia sillä kaiken saa rahalla. Yksinumeroinen rekisterikilpi ajoneuvossa on vain Sheikeillä, ja normitallaajalla rekkarissa on muistaakseni kuusi  numeroa. 
Huhutaan, että jos jokainen ihminen maailmassa kuluttaisi samalla tavalla mitä Arabiemiraattilainen, tarvittaisiin me neljä maapalloa lisää. Melko karua eikö totta?

Palkka on naurettava ja työ vaarallista.


Maan pinta-ala on noin 83 600 neliökilometriä. Väkiluvuksi on arvioitu noin viisi ja puoli miljoonaa, joista suurin osa on kansalaisuutta  vailla olevia vierastyöläisiä. Paikallisia maassa arvioidaan asuvan noin 20% väkiluvusta.
Useasti puhutaan kyseisestä maasta tehdyistä dokumenteista ja niistä maahanmuuttaneista duunareista joilta viedään passit saapuessa töihin. Palkka on naurettava ja työ vaarallista. Eletään lähes katuojassa kun ei kehdata kertoa kotiin että ei sitä rahaa nyt oikein tulekaan ja lähetetään kaikki mitä tulee perheelle sinne rapakon taa. Itse pärjää vähemmällä, mutta perhe. Muistan lukeneeni siirtolaistyöntekijän palkan olevan noin 150€ kuussa. (Ei ole faktatietoa, vaan täyttä muistelua.)

Me nähtiin reissussa kolme emiraattia, enkä nähnyt yhtäkään surullista kasvoa koko matkan aikana. 
En kiellä sitä ettei sitä vääryyttä maassa olisi, mutta mulle jäi vahva fiilis että kaikki ikään kuin tyytyisivät osiinsa. Vai oliko se vain se mitä mä halusin nähdä? Oli kultaa, kiiltoa ja kauniita naisia, mutta yhtä paljon oli paljaita varpaita futiskentällä nauraen ystävien kanssa yömyöhään.




En rehellisesti usko että me oltaisiin valittu tätä aurinkolomakohdetta toiseen otteeseen ellei mulla olisi omaa lehmää ojassa, eli siskoa ja ystävää emiraateissa töissä. Siskolla ja hänen miehellään on erinomaiset työt, kiva palkka, mukava asunto duunipaikan vieressä, riittävästi aikaa harrastukselle ja omaan kehitykseen, takuu aurinko - oiva apu psoriakselle. Ja kyllä, omat passit ihan omassa hallussa.

Tästä syystä me päästiin myös näkemään hieman sitä paikallista touhua ja asumista. Mua kauhistutti se kulutus. Osta kolme vesipulloa, ne pakataan kolmeen muovipussiin. Kierrätystä ei ole. Taloissa on roskakuilu, jonne menee kaikki. Ihan kaikki. Ehkä laiskanmuijan unelma, mutta kyllä mua nauratti mun itsetekemä biokomposti. Onko sillä mitään merkitystä kun noin lähellä käyttäydytään noin?
Postilaatikoita ei ole kuin muutama. Laskut tulee sähköpostiin tai joskus oven alta. Käteinen on kova sana.







Kaiken saat kotiinkuljetettuna puhelinsoitolla. Asukkailla on niin sanottu "kotikauppa" jonne soitetaan jos jotain unohtui tai tarvitsee nopeasti. Tai jos ei vaan jaksa. Se ei maksa mitään paitsi toki sen tuotteen, mutta tippiä on hyvä muistaa antaa.
Katsottiin yhtenä iltana (yönä) leffaa ja tilattiin hetken mielijohteesta KFC:stä ruokaa  mutta unohdettiin limut. Ei hei hätää, pikasoitto alakerran kauppaan ja viiden minuutin kuluttua meillä oli kylmät kolat kädessä. Ihan naurettavaa, mutta toisaalta niin hienoa palvelua.



Emiraatteja pidetään  ristiriitaisena lomakohteena


Muunmuassa näiden syiden takia  emiraatteja pidetään niin ristiriitaisena lomakohteena. Alusta saakka rakennettua luksusta, hiekan päällä. Maa elää öljyllä ja maakaasulla saaduilla tuloilla, joita tukee jatkuvasti kasvava turismi.
Mitä hyvää siellä sit on? Miksi se vetää niitä turisteja? No siellä on se aurinko, puhdas valkoinen hiekka ja läpikuultava turkoosi meri.
Mua ilahdutti myös suuresti ihmisten ystävällisyys ja asenne lapsia kohtaan. Ne saa ja niiden kuuluu näkyä ja ennenkaikkea kuulua. Lapset tulee aina ensin.
Uskomaton infrastruktuuri. Esimerkkinä  Burj Khalifa ja Palmusaaret. 
Hintataso. Vain alkoholi on todella kallista mutta lasten kanssa reissatessa se ei meitä hetkauttanut lainkaan. Dubaissa oli kallista, mutta Sharjassa sekä Ajmanissa hintataso oli jo varsin maltillinen.





Jos sinä haluat elää ja käyttäytyä mahdollisimman ekologisesti,

 miksi sinä matkustat Dubaihin? 


Tätä minä olen miettinyt useampaan otteeseen.
Mitä mieltä sinä olet, olisiko parempi että jengi vaan lopettaisi matkustamisen Arabiemiraatteihin, vai voisiko kasvava turismi tietää parempia palkkoja ja perusoikeuksia vierastyöläisille?
Tiedän, että maailmassa on paljon ikäviämpiäkin paikkoja, mutta en ymmärrä sitä miksi ihmiset haluavat matkustaa paikkaan jonka valtava vierastyövoiman alipalkattu käyttö ja naisten yleinen väheksyminen on kaikkien tiedossa.
Ehkä pilvilinnoissa asuvan aina jotain hyvää kaikesta hakevan toiveajattelua, mutta mä uskon, että turismin kasvaessa kasvaisi myös työpaikat, joka taas takaisi enemmän rahaa niille tekijöille. Mitä mieltä sinä olet? Vai ruokkiiko raha ahneutta vain lisää?

Kaiken ongelmallisuutensa ohella maa myös  tarjoaa  asianmukaisen mahdollisuuden  tulla toimeen, työskennellä, ja vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa sellaisille ihmisille joille kotimaa ei sitä jostain syystä pysty tarjoamaan. Kaikki vierastyövoima emiraateissa ei ole orjatyövoimaa. En halua kaunistella maahanmuuttaneiden lasten ja alipalkattujen työpanosta maassa, mutta haluan että sinä tiedät siellä olevan muitakin. Sellaisia ihan tavallisia elämäänsä erittäin  onnellisia ihmisiä, esimerkiksi mun sisko ja hänen miehensä sekä heidän lukuisat kansainväliset ystävänsä.
Minulla ei ole huonoa omaatuntoa meidän matkustamisesta, mutta haluan silti itsekin pohtia omaa käyttäytymistäni useammalta kantilta.



Ida