4. joulukuuta 2018

Täystyrmäys lapsilta mutsin kestävään joulukalenteriin

Muistatteko postauksen, jossa kerroin ylpeänä ettei meille ainakaan mitään suklaakalentereja lapsille tule, hyi sentään karkkiako joka päivä? Eikä ainakaan mitään turhaa krääsää nurkkiin joilla kukaan jaksa kuitenkaan leikkiä kuin se pienen ohikiitävän hetken. Että meilläpäs arvostetaan yhteistä aikaa jota näin joulun alla tuntuu olevan ihan hurjan vähän. Noh, arvaas vaan kuinka se sitten loppujen lopuksi meni? Tässä linkki edellämainittuun tekstiin. 



No mehän tavallaan unohdettiin koko kalenteri, ja pojat löysivätkin paketoidun kirjan itse vähän vahingossa 2.12. illalla kun oltiin jo menossa nukumaan. Kerrottiin siinä sitten lapsille että vau, tonttu on tuonut teille yllätyslahjan. Paketista paljastui kirja jossa oli ihana omistuskirjoitus lapsille. Kiva ajatus, ainakin sen hetken kun he avasivat pakettia.

Selitettiin lapsille, että tonttu on tuonut teille yhteisen joulukalenterikirjan, ja nyt sitten voidaan lukea koko perheen satua ihan joka ilta jouluun saakka yhdessä, ja sitten kun on viimeisen sadun aika, tulee Joulupukki! Ihana IHANA idea yhteisestä iltasatuhetkestä romuttui kuitenkin kiukutteluun ihan tyhmästä kirjasta jota ei ainakaan kukaan koskaan halua kuunnella. Se on se Syylari Cityn Martti jota meillä pitäis lukea, tai toisen toiveen mukaan Kolme Pukkia. Hei hiton kolme pukkia. Mä osaisin sen sadun varmaan kolmen promillen humalassa tai unissanikin englanniksi ihan varmasti. Niin monta kertaa minä olen sen lukenut, joskus jopa kolme kertaa illassa. 
Mikä ihme siinä on, että sen iltasadun valitseminen on niin vaikeaa. Jos veli saa valita, niinkuin joka toinen ilta saa, määkii se toinen mussukka sängyssään koko sadun ajan valittavasti vinkuen ja  sitten taas seuraavana iltana toisinpäin. Jos taas vanhempi ajattelisi helpottavansa sitä saturumbaa ja mahdottoman ärsyttävää vinkumista näin joulukuussa kivalla tavalla, ei. Ei muuten toimi sekään. Mut ajatus ja yritys hyvä 10+ eikö totta?

Että miten meni niinkuin omasta mielestä aineeton, ekologinen ja kestävä joulukalenteri josta niin toivoin koko perheen ensimmäistä yhteistä perinnettä. No sehän meni aivan penkin alle. Ens kerralla ostan ne suklaakalenterit lähikaupasta ja saan satavarmat yläfemmat ja iloiset lapset, ja luen itsekseni sitä tonttukirjaa. Mutta oli hei ainakin kaunis ajatus, eikö totta?

Lapset eivät kuitenkaan ole osanneet kysellä muunlaisten kalentereiden perään, joten taidetaan mennä loppukuu sillä adventtikalenterilla, ja tonttu tuo jos tuuri käy nannapäivänä sitten herkut pikkupaketissa. 

Mites teillä on alkaneet joulukalenterihommat?

Ida

2 kommenttia:

  1. Turun sanomien kalenteri ja Muumi-kirjakalenteri toimii meillä ihan ok. TS avataan aamulla ennen tarhaa ja Muumit tarhan jälkeen. Ainoa ongelma on se, että kaikki Muumi-kalenterin kirjat pitää nyt lukea ennen nukkumaanmenoa, joten jouluaattona meillä luetaan varmaan sen 24 iltasatua.. oh well.

    VastaaPoista
  2. Meillä on tuo sama kirja ja menestys viime jouluna yhtä huono. Nyt pojat ovat 8v. ja 6v. ja kuuntelevat mielellään. Tosin saivat myös suklaakalenterit. ��

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤