7. elokuuta 2018

älä häpee et oot ylpee

"Äiti. Sinä olet kyllä todella taitava kun olet osannut tehdä näin upeat kädet."
 -Sanoi neljävuotias ja ihasteli käsivarsiaan. Ovathan ne nyt aivan upeat.

"Auttoiko isi sinua ollenkaan vai teitkö nämä ihan itse? On kyllä hienot." 
Vastasin sen olevan salaisuus ja se onnekseni riitti vastaukseksi tällä erää, sillä seuraava ääni jonka kuulin oli pieni flunssainen kuorsaus mun kainalossa.

Mutta ollaanhan me vanhemmat aika taitavia, sellaisia oman elämämme taiteilijoita että oksat pois. Tuo minun mestaripiirrokseni sai mut ajattelemaan, että jos sitä olisi aina kaikesta tekemästään yhtä ylpeä ja onnellinen mitä omista lapsista, olisi tämä maailma melkoisen paljon onnellisempi paikka.



Kuvittele tilannetta aamukakalla. Peiliin katsoessa kun peset käsiä vinkkaisit silmää että wau miten upee. Parempaa et olisi voinut ikinä saada aikaiseksi.
Sulavasti kakasta tuli mieleeni tilanne parin päivän takaa jossa mut huudettiin pyyhkimään ja näin tehdessä huomasin  tavaran alla olevan pillimehun. Luonnollisesti kukaan ei tiennyt miten se pillimehu oli sinne ripulikakan alle pynttyyn joutunut, mutta yhdessä epäilimme isin sen sinne laittaneen. Samalla kun hän oli kastellut uudet aurinkolasini käsidesillä. 

Ajattele tilannetta kun sun lapset huutaa takapenkillä pissahätää, nälkää, kylmää ja kuumaa että vitsit miten upeeta että sulla on noin kirkasääniset lapset. Hitto miten hienosti valmistetut.

Kun ne kinaa, hakkaa, potkii ja valittaa ajattelet vaan nokka pystyssä et mä oon niin hyvä näissä mun duuneissa että osasin tehdä tyyppejä jotka jo lapsena tietävät mitä haluavat ja tekevät sen eteen mitä tahansa. 

Kun ne ei illalla nukahda millään, eikä ketään ainakaan väsytä sano ääneen miten hienon työn sä olet tehnyt kun teidän arki on niin mahtavaa ja upeeta, ettei kukaan halua edes nukkua kun on niin pirun kivaa.



Mä sanoisin että ero itsekkyyden ja itserakkauden välillä on ihan valtava. Itsekäs ihminen ajattelee ensin itseään ja sen jälkeen muita jos jaksaa. Itseään rakastava ihminen taas arvostaa itseään ja antaa sen todellakin näkyä. Lapset osaa kadehdittavan hyvin tuon jälkimmäisen ilman pienintäkään häpeäntunnetta. Niin makeesti että meidän pitäis mennä vähän vastaan ja ottaa enemmän oppia tuosta asenteesta. Olla ylpeitä ilman tunnetta että hitto mikä itsekäs ämmä.
Toivotaan ettei kukaan lapsi koskaan unohtais tuota tapaa, vaan uskaltaisi aina olla yhtä aidosti ylpeä itsestään ja antaa sen näkyä. 

Kun sä rakastat itseäsi ja asioiota joita sä olet saanut aikaan, on sun paljon helpompi hymyillä ja nauttia elämästä. Olla ylpeä niistä sun tekemistä käsivarsista ja tavasta miten just sä keität mailman parasta aamupuuroa ja osaat pyyhkiä peput parhaalla mahdollisella tavalla teidän perheessä ikinä. Paljon paremmin mitä naapurin muija, jolla on paljon siistimpi piha mitä sulla. 

Ida

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea vähän enemmän instagramin puolelle tästä, ja facebookkiin tästä. 




14 kommenttia:

  1. Voisikin olla hyvä keino yrittää kääntää positiiviseksi nekin asiat, jotka eivät heti sillä hetkellä siltä tuntuisikaan :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä minä olen ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan ja tietenkin kädentaitoni on sellainen josta olen ylpeä. Kyllä, kun katson lopputulosta, jonka olen tehnyt roskakasasta niin joka kerta olen, että vau mitä tuosta kasasta tulikaan ja ihan omin käsin. Kaikkien pitäisi olla ylpeitä omista saavutuksistaan, mielenterveyskin pysyisi hyvänä.

    VastaaPoista
  3. Lapsilla on kyllä kadehdittavan aito suhtautuminen tuohon pohtimaasi asiaan. Itsellä ainakin olisi paljon parannettavaa siinä, että muistaisi olla ylpeä saavutuksistaan - myös niistä ihan arkipäiväisistä pikkujutuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon ihan samaa mieltä. niin pienellä saa valtavasti aikaan. <3

      Poista
  4. Ihana ajattelutapa ja hynyilytti lukea tää teksti.
    Puhut asiaa. Positiivisella ajattelutapa on hyvä ja luo hyviä asioita ympärille.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja sä oot valtavan kaunis! :)

    VastaaPoista
  6. Olipa ihana teksti! :D Meillä on paljon opittavaa lapsilta, niinhän se on.

    Terkuin, Jyllannin suomineito

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! lapset on niin pyytteettömän viisaita ja aitoja <3

      Poista
  7. Ihana teksti! :D Paljon olen viime vuosina oppinut itsestäni - myös olemaan hiukan tyytyväisempi. Vielä on kuitenkin opeteltavaa jäljellä. :)

    VastaaPoista
  8. Ihana kirjoitus ja oot ihan oikeassa! Elämästä nauttii niin paljon enemmän, kun osaa nauttia just siitä hetkestä mikä nyt on ja siitä kuinka ihania lapset on ja miten kivaa kun niiden kaa voi viettää aikaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤