28. heinäkuuta 2018

Kuka on Murupullien blogin takana?

Kuka mä olen? Siinä vasta kysymys. Blogin siirtyessä Lifielle ajattelin, että olisiko nyt  aika esittäytyä ihan oikeasti. Ehkäpä, nyt vajaan kolmen vuoden bloggaamisen jälkeen.

Mä olen raisiolaistunut ikiturkulainen joka saavutti viime keväänä kolmenkympin ikärajan. Ikä ei ole mulle koskaan ollut mitenkään merkittävä juttu, ja koen ettei mun elämä vanhentuessa ole juuri muuttunut. Tässä tekstissä fiiliksiä synttäreistä joita vietettiin perheen kesken arabiemiraateissa.




Mä olen intohimoinen leipuri. Se juontaa juurensa mun koulutukseen joka on ravilntolakokki ja hotelli- ja ravintola-alan esimies. Alan töitä en ole koskaan tehnyt keittiön puolella, mutta ravintolan- ja baarin salin puolella vietinkin elämästäni puolet kunnes irtisanoin itseni ja lähdin tavoittelemaan jotain ihan muuta. Tässä postauksessa enemmän aiheesta kun mutsi otti loparit ja jäi tyhjän päälle.




Ihmisenä itse kuvailisin itseäni hieman epävarmana mutta kuitenkin rohkeana, laiskana, mutta  aikaansaavana. Aitona mutta varovaisena. Kiitollisena sekä omistautuvana.

Epävarman musta tekee muut ihmiset. Mä nautin suunnattomasti mun blogista ja sosiaalisesta mediasta, mutta on sillä ne huonotkin puolensa. Aina löytyy ihmisiä joista et pidä, ja ihmisiä jotka tekevät mitä tahansa sen näyttämiseksi. Mua on myös kiusattu kakarana koulussa joka auttamatta tekee ihmisestä itsestään epävarman. Mä olen aina ollut pullukka, isonenäinen ja sellainen elämän  ikuinen kakkonen.

Rohkean musta tekee fakta, etten anna muiden mielipiteiden  vaikuttaa mun omaan. Mä pidän mielipiteeni ja seison niiden takana kuin kallio. Mä uskallan tehdä suuria siirtoja sydämen osoittamaan suuntaan enkä aina ajattele järjellä ja se on mun mielestä ihan fine.

Laiskan musta tekee liikunta. Mä en oikeasti liiku muuta kuin hyödyksi. (Paitsi jooga, sitä mä rakastan!) Mä en juokse, en hikoile salilla enkä jumppaa tv:n edessä mutta aikaansaavan musta tekee se, että mä teen koko ajan jotain, vaikkei se olekaan jumppaa. Mä ulkoilen, leikin, siivoan, kokkaan ja nautin koko ajan mun elämästä mun perheen kanssa.



Aidon musta tekee herkkyys. Mä olen just se tyyppi joka katselee kattoa pidätellessään kyyneleitä kun telkkarista tulee surullinen mainos ja kun ystävä kävelee alttarilla kohti tulevaa aviomiestään. Se tyyppi joka itkee joulujuhlissa ennen kuin lapset edes näkyvät lavalla. Se hölmö nainen joka vollottaa nähdessään kevään ensimmäiset kukat ja oravanpoikaset.

Varovaisen musta tekee mun sinisilmäisyys. Mä ajattelen ja uskon kaikista aina sitä parasta, ja se valitettavasti on muutamaan otteeseen palauttanut mut karusti maan pinnalle pilvilinnoista, ja se taas on opettanut mut olemaan varpaillaan ja miettimään sanojani aina kolmeen kertaan.

Kiitollinen mä olen ennenkaikkea mun lapsista. Mulla on kaksi  kaunista poikaa pienellä ikäerolla, joka on kieltämättä syönyt virtaa mutta antanut aina seitsemän kertaa enemmän. Mun lapsilla on luonnetta, ääntä ja tahtoa. Ties mistä ne perineet. Mun ensimmäinen raskaus päätyi keskeytyneeseen keskenmenoon joka huomattiin ensimmäisessä ultrassa viikolla 12. Sen jälkeen kesti melkein vuoden, että esikoinen ilmoitti tulostaan. Hän syntyi rv42, 53h synnytyksen jälkeen hätäsektiolla, ja pikkuveli minun tahdostani elektiivisella sektiolla rv39.




Luka



Omistautuvan musta tekee mun perhe. Mä tekisin niiden eteen ja puolesta mitä tahansa, milloin tahansa, ihan niinkuin jokainen vanhempi tekisi. Mulla on ihana aviomies jonka kanssa me ollaan syöty samasta jääkaapista kahdeksan vuotta, oltu kahleissa kuusi ja naimisissa kolme.
Myös mun työ on sellainen josta mä olen ylpeä ja teen sitä sydämellä. Edellisessä työpaikassa mä olin reilut kahdeksan vuotta, ja toivon tämän nykyisenkin kantavan hedelmää pidemmälle aikavälille.



isä ja lapset


Mä olen todella utelias. Malttamaton ja innostun nollasta sataan ihan yhtä nopeasti kuin petyn. Jos mä keksin asian mitä mä haluan, mä haluan sen heti enkä huomenna. Siinä mun mies on kultaa,  hän aina jaksaa vähän hidastaa mun tahtia.
Mä olen todella huono käsittelemään pettymyksiä ja arvostelua ja se onkin yksi asia jonka kanssa teen aika kovaa duunia, koska eihän sitä voi aina onnistua eihän?
Mä olen kova puhumaan ja tykkään siitä aika paljon. Mut saa hyvin harvoin hiljaiseksi enkä tunnista itsessäni ujouden piirteitä.

Mä rakastan kahvia, suklaata ja aurajuustoa. Mä arvostan kotimaisuutta, kasvisruokaa, omavaraisuutta ja taitoa tehdä asioita itse. Mä inhoan kateutta, vesimelonia, maitoa sekä hitautta.




Mä olen rehellisesti myös aika itsekäs ja tiukka. Itsekkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä mä sen piirteen itsessäni useasti tunnistan ja yritän kompensoida sitä olemalla auttavainen ja ajattelevainen muita kohtaan. Ehkä se ei näin ole niin paha? Tiukkuuden näen hyvänä asiana. Meillä on lapsilla ja koiralla rajat, jotka he tietävät ja koen että elämä niin elukalla kuin lapsilla on näin turvallisempaa ja jopa helpompaa.


Ettei mun esittelypostauksesta tule liian pitkää, (mä tykkään puhua itsesestäni.) toivoisin sulta kommenttia jos tahtoisit tietää minusta vielä enemmän, mitä se olisi? Tässä on alla muutamia luetuimpia tekstejä, joista saat uutena lukijana musta ehkä sen realistisimman kuvan.




*Ihan hyvä on tarpeeksi.
*Pitääkö jokaisen ravintolan olla lapsiystävällinen?
*Taivaallisen Oreo-kakun ohje
*Hei me naitiin ristiäisissä!

Mä olen kova instagram storyn käyttäjä, joten tule ihmeessä mukaan kurkistamaan vähän pintaa syvemmälle meidän arkeen tästä linkistä.

Löydät meidät myös facebookista, jonne tulee aina ensimmäisenä uudet postaukset ja muuta mukavaa liittyen blogiin, perheeseen, ekologisuuteen huumoria missään nimessä unohtamatta.


Ida


7 kommenttia:

  1. Joltisenkin tovin sun blogia seuranneena, ihan hirveitä yllätyksiä ei tullut. Oikeastaan juuri tuollainen, tekstin mukainen kuva on kirjoittajasta jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, ihan todella kiva kuulla <3 salaa toivoin että joku laittaisi että tälläisen kuvan on saanutkin, eikä mitään muuta.
      Sait siis hymyn huulille, kiitos!

      Poista
  2. Aivan loistava postaus, josta saa kyllä hyvän kuvan kuka siellä ruudun toisella puolella on :)

    VastaaPoista
  3. Kiva teksti, vaikutat hyvältä tyypiltä kaikin puolin!

    VastaaPoista
  4. Ihana kuvaus sinusta <3 Kiva lukea millaisia ihmisiä siellä tekstien takana on, näistä saa aina selkeämmän kuvan bloggaajasta :)

    http://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤