3. kesäkuuta 2018

Mä en tykkää sun lapsesta.

Tarviiko sun pitää kaikista lapsista ihan vain sen takia, että  sinä olet vanhempi sellaiselle?

Saatko sä sanoa ettet sä pidä kaikista lapsista, koska sä olet äiti tai isä?

Mä en aina pidä kaikkien lapsien käytöksestä. 

Onko se sama asia, kuin sanoisin etten pidä kaikista lapsista? En edes kaikkien mun ystävien tai tuttavien lapsista. Ja mä olen sanonut sen myös ääneen.
Mä en aina voi sietää edes mun omien lasten käytöstä, ja silti minä rakastan niitä maailman eniten silloinkin, kun mun hermoja ei ole enää jäljellä ja lukitsen itseni vessaan ja huijaan olevani kakkosella, että saan edes hetken lisäaikaa tilanteen rauhoittamiselle.

Mulle rakas ihminen on pahoittanut aikoinaan aiheesta mielensä, koska minä olen joskus videolla  sanonut, että en kestä kaikkien mun ystävien lapsien käytöstä. Ja eihän sitä nyt sovi sanoa, että en mä sun lasta tarkoittanut vaan tuon. Ei missään nimessä. Ja se, etten mä pidä kaikkien käytöksestä ei automaattisesti tarkoita sitä, että mä pitäisin omia lapsiani enkeleinä ja muiden vallattomina demoneina. Ei missään nimessä. Kyllä te tiedätte jotka olette omani tavanneet.


IHANA kuva! Todellisuudessa isoveli oli just vetämässä pienempää pataan.
Korinna  photography 2016


Omat prioriteetit lapsen kasvatuksessa


Mun mielestä se on ihan ok. Ei sun tarvitse pitää kaikista lapsista eikä aikuisista. Kaikilla on ne omat prioriteetit lapsen kasvatuksessa eikä kaikille ne samat asiat välttämättä ole siellä kärkipäässä mitä sulla.
Totta kai mua ahdistaa ne asiat joita minä lasteni kasvatuksessa pidän tosi tärkeinä asioina, jos just ne on jollekin toiselle yhdentekeviä, kun taas toisinpäin itse en pidä jotain tiettyä asiaa tärkeänä mitä joku muu taas selkeästi painottaa lastensa kasvatuksessa.

Jotkut eivät kestä narinaa tai kitinää, ja toinen taas on tottunut siihen äänensävyyn.
Toiselle tärkeimmät on kiitos, anteeksi ja ole hyvä kun taas toinen on onnellinen että lapsi kommunikoi edes tavalla tai toisella, sillä sekään ei kaikille ole itsestäänselvää.
Toinen ei kestä huutoa kun taas toinen ei kuule jos piipitetään.

Paikoittain pirun ärsyttävä.


Lapsissa on valtavasti luonne-eroja. Ei se ole sen lapsen vika jos on syntyään jo kilpailuhenkinen, ja pitää saada kaikki itse heti ja ekana mulle. Mun esikoinen on just sellainen. Paikoittain pirun ärsyttävä.  Minä minä minä minä, mulle ensin minä minä. Annan tiedättekö tahallani sille toiselle ensin joka ei vingu jatkuvasti että minä.
Se, ettet sinä välitä kaikkien lasten käytöksestä ei tarkoita sitä, ettet sinä ymmärtäisi ja arvostaisi sen  lapsen kiukuttelua, uhmaa tai tapoja toimia tai puhua. Ne on vaan  asioita, jotka just silloin ärsyttävät myös sinua. Kyllä aikuistakin ihmistä saa välillä vit*ttaa, kunhan ottaa sen kuin aikuinen ihminen, eikä kolmevuotias.

Mutta saako  sanoa ettei pidä kaikista lapsista? Ei tietenkään. Ellei joku sitä kysy. Miksi joku sitä kysyisi? Miksi sä sanoisit ettet sä tykkää jonkun lapsesta ellei se sitä kysy? Itse myönnän olleeni hieman tahditon sanoissani ja pyydän sitä anteeksi, minä kyllä tykkään lapsista yleisesti ihan hirveästi, mutta en rehellisesti ihan kaikesta mitä niihin liittyy, ja miten ne (myös minun omani) käyttäytyvät. Ja pidän sitä aivan idioottina, että  sanoin sen ääneen.

Loukkaantuisitko sinä jos joku sanoisi sinun lapsestasi, ettei pidä hänestä tai jostain tavasta jota hän tekee tietyllä tapaa? Niin minäkin, ja varmasti nostaisin pienen muurin kyseisen henkilön ympärille samantien.

Saako lapseton ihminen sanoa ettei pidä lapsista? Toki. 

Onko se itsekeskeistä sanoa pitävänsä lähinnä vain omistaan? On.

Olet varmasti törmännyt joskus ihmiseen, joka sanoo, että:
"njääh, en mä oikeen muiden lapsista tykkää paitsi mun omista." 
Mun  mielestä se jos joku on röyhkeää ja itsekeskeistä. Se jos joku on sellainen ajatusmaailma mitä mä en ikinä haluaisi että ainakaan minun lapseni oppisivat.
"Ei ne muut oo mitään,  minä olen parempi." 
Terve itsetunto ja itsensä kunnioittaminen on täysin eri asia, mutta itseään automaattisesti muita parempana tai arvokkaampana ihmisenä pitäminen on mun ajatusmaailmaan vaan ihan uskomattoman rumaa, ja se antaa elämälle aivan väärät lähtökohdat.

Mun erään toisen rakkaan ystävän läheinen kohtelee perheen esikoista just näin. Hän kertoo aina ja useasti miten erityinen ja ihmeellinen tuo tyttö on. Se on väärin. Sanoo kuka mitä tahansa on ihan jokainen lapsi ihmeellinen ja erityinen, ihan ilman vertailua naapurin lapseen. Myös ne kakkoset ja kolmoset, se on aivan sama monesko se lapsi on, on hän aivan yhtä ihmeellinen ja tärkeä kuin se esikoinenkin. (Vaikkei kukaan muistakaan niiden synttäreitä ja vaatteetkin on aina sisarusten vanhoja.) Ne on silti ihan mahdottoman rakkaita kaikki. 

Ja sit taas oltiin parhaita ystäviä maailmassa.
Korinna  phtography 2016

*Valokuvat kahden vuoden takaa kun V täytti vuoden. Korinna  photography. 

Ihanaa alkanutta viikkoa,
Ida

12 kommenttia:

  1. Meidän tytöt on melkoisen erilaisia. Esikoinen on suht rauhallinen keijukainen, kuopus tuhatta ja sataa menevä sähikäinen. Molemmat on rakkaita ja molempia kehutaan. Toisinaan ihan eri asioista, mutta niinhän se onkin! Kaikissa on ihania puolia ja kaikki me ollaan erilaisia, mutta hyviä just sellasina.

    - Ida

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nöin se on. Se hermoja riipivä ja pinnoja kiristävä on ihan yhtä rakas kuin se kiltti ja tottelevainen tapaus. ❤️🙏🏼

      Poista
    2. Pienempi on itsepäisempi ja nyt iski vielä 3v. uhma. Mutta sen lisäks esikoinen täyttää 7 ja sillä on joku esiteiniys iskeny päälle. Eli molemmat on välillä ihan mahdottomia ja tappelee välillä keskenään ihan älyttömästi! ��

      Mä sanon usein, että vaikka pieni on itsepäinen, ni se on niin syötävän söpö, että se tulee sillä saamaan paljon anteeksi. ��❤

      - Ida

      Poista
  2. Mun mielestä kaikki lapsen on jees ja joo ne käyttäytyy toisinaan huonosti. Niinku omatkin,mutta lapsia ne vaan on. Omien lasten käytökseen voi aina puuttua toisten ei :)

    Kellekään en kyllä vois sanoo etten tykkää sun lapsesta ja oon aika varma että joku pitää mun esikkoa rasittavaa. Se on mulle ihan fine ei sen tartte raskasta tai tykkää mun pojasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jut näin. Ne on lapsia, ois aika kummallista jos eivät ikinä ärsyttäisi ketään.

      Poista
  3. Mut entäs jos tykkää kyllä muiden lapsista muttei omistaan. :D

    VastaaPoista
  4. Jos jokin jonkun lapsen käytöksessä ärsyttää, niin mietin yleensä mistä käytös johtuu sekä sitä, miksi asia erityisesti ärsyttää minua.

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus! Aivan kuten aikuisillakin, myös lapsilla on luonne-eroja. Luonne-erot näkyy. Aivan kuten aikuinen-aikuinen, myös aikuinen-lapsi -suhteet, luonteet saattavat erota, jolloin toisen piirteet voivat suorastaan ärsyttää. Oleellista on kai, että silti kohtelee kaikkia, niin aikuisia kuin lapsia tasa-arvoisesti ja ylipäänsä hyvin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että joskus sitä miettii, mistä lapset ovat oppineet tietyt asiat, jotka minua ärsyttää. Toisaalta onko se minun asia, miten toiset lapsensa kasvattavat. Kunhan omani kasvatan arvojeni mukaisesti :)

    http://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Kyllä nyt oli hyvä teksti. Mä en yoduasn siedä omien lapsien huonoa käytöstä. Ja joskus se menee niin yli ettei ne tottele yhtään. Myös jos toisen lapsi alkaa käyttäytyä samalla tavalla typerästi kun mun lapsi niin pistää miettii missä vika kun vanhempi lapsi ottaa mallia pienemmästä. 🤔

    VastaaPoista
  7. Hieno ja ajatuksia herättävä teksti. Kuvakin on ihana. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤