8. toukokuuta 2018

Työttömän lapset päiväkodissa -tekopyhän mutsin tunnustukset

On ihanaa olla nainen, sillä nainenhan saa vaihtaa mielipiteensä lennossa ja vielä useamman kerran jos tarve sitä vaatii. Välillä ne omatkin mielipiteet vaan on niin mustavalkoisia eikä niitä osaa ajatella toiselta kantilta, kunnes se osuu omalle kohdalle.

Olit ehkä raskausaikana sitä mieltä että vauva nukkuu aina omassa sängyssään, imetät ainakin kaksi vuotta ja kasvatat itse porkkanat soseita varten. Sitten hän syntyi ja huomaat kolmen vuoden päästä että hän on nukkunut omassa sängyssään ehkä kymmenen kertaa, imetys ei onnistunut fysiologisista syistä ja oikeastaan koliikista kärsivä lapsi (ja vanhemmat) turvautuivat koko vauva-ajan purkkiruokaan. Koska hei, tilanteet ja ihmiset muuttuu. Ei elämä menekään ihan just niin miten sä suunnittelit sun vaaleanpunaisessa leikekirjassa teinityttönä?

Itsekin katson elämän vuoristoradan ala- ja ylämäkiä nyt  täysin eri kanteilta kun irtisanouduin vanhasta oravanpyörästä ja lähdin etsimään itseäni ja tavoitteitani ihan muualta.

Olen aina ollut urapainoitteinen aikuinen ja vanhempi. Minua harmitti hakiessani pojille päiväkotipaikkoja se, ettei me saatukaan niitä sormia napsauttamalla sieltä mistä me ne oltaisiin haluttu. Mua harmitti myös se, että mä tiesin niissä meidän lähipäiväkodeissa olevan lapsia, joiden vanhemmat tai vanhempi oli kotona syystä tai toisesta. Ja siitä syystä meidän työssäkäyvien vanhempien lapsia oltiin sijoittamassa eri hoitopaikkoihin täysin eripuolelle meidän asuinkuntaa toisistaan, koska meillä oli auto. Ja me voidaan ajaa.

Tuossa kohtaa me tehtiin päätös että me hoidetaan poikien hoito täysin itse ilman isovanhempien apua, jolloin meillä oli oikeus vuorohoitoon, ja näin pojat pääsivät samaan taloon sisälle. Itsekästä? Ehkä, mutta haluan mun poikien olevan kimpassa kun he eivät ole perheensä kanssa, ne on samaa tiimiä.

Olin mustavalkoinen, kun ajattelin että on kohtuutonta heitellä työssäkäyvien lapsia ympäriinsä kun työttömien tai vanhempainvapaalla olevien lapsia on hoidossa, eihän heillä ole minnekään kiire? Ne lapsethan ovat vain virikehoidossa?

Jäin huhtikuun lopulla työttömäksi työnhakijaksi ja teimme päätöksen että pojat, kolme- ja neljä ja puolivuotiaat, jäävät osa-aikaisiksi päivähoitoon jakaen paikkansa joidenkin toisten samanlaisten lasten kanssa. Ihan paras päätös sitten irtisanoutumiseni.



Miten tekopyhää nainen!

Niin on. Mä en osannut lainkaan ajatella asiaa tältä kantilta kun mun oma- tai mun lasten etu oli vaakalaudalla. Kyllähän minä tiesin että aina on jokin syy kaikelle mitä ei ehkä muut tiedä. Mutta silti se oma ajatusmaailma laiskoista kotiäideistä tai työttömistä työnhakijoista joiden lapset ovat päivähoidossa valtasi mun mielen. Mites on, menikö jauhot suuhun kun huomasit että sun omat lapset on päiväkodissa kun sä olet kotona?
Taisi tiedättekö hieman mennä. Mulla on edelleen ihan uskomattoman huono omatunto kun mä vien mun lapset kahtena päivänä viikossa päiväkotiin. Mä ajattelen liikaa mitä muut siitä ajattelee, vaikka mä tiedän et se vaan on parempi näin.

Mä haen töitä aktiivisesti. Lähetän hakemuksia ja käyn haastatteluissa. Mä otan kaikki keikkaduunit vastaan mitkä pystyn. Teen kaupallisia blogitöitä ja jälleenmyyn luonnonkosmetiikkaa. Mä teen nuo kaikki edellämainitut niinä kahtena päivänä viikossa kun mun lapset on ihan mahtavassa hoidossa ihan huikeassa päiväkodissa upeiden aikuisten ympäröimänä. Viitenä muuna päivänä viikossa mä omistaudun mun lapsille täysin ja olen läsnä, ja avaan tietokoneen vasta kun lapset nukkuvat, jos avaan.

Pojat viihtyvät hoitopaikassaan ja mä pelkään että me menetettäisiin poikien paikat ja haku alkaisi taas ihan alusta jos saisinkin työpaikan joka alkaisikin jo viikon kuluttua. Koskaan ei tiedä.

Mitä mieltä sinä olet, onko itsekästä varata paikkoja lapsilleen vai onko se ihan inhimillistä ajatella metriä kauemmas nykyhetkestä?


Tervetuloa kurkistamaan hieman pintaa syvemmälle meidän arkea instagramin puolelle, ja facebookkiin. 

Ida

14 kommenttia:

  1. En mä kyllä näkisi, että teidän lapset ovat virikehoidossa, kun sä painat töitä tai työnhakua kotona.
    Edelleen, vaikka omalle kohdalle sattuisikin samanlainen tilanne, eli olisin työttömänä kotona ja lapsi olisi sen pari päivää viikossa päivähoidossa, ajattelisin yhtä mustavalkoisesti; jos kotona on vanhempi, joka on kykenevä hoitamaan lasta/lapsiaan, eikä ole aikomustakaan hakea töitä/mennä töihin (eli tilanne ei ole väliaikainen), lapsi ei päiväkotiin kuulu. Piste.

    Mun poika meni 1,5-vuotiaana päiväkotiin, koska oli pakko mennä töihin. Heti ensimmäisestä varsinaisesta hoitopäivästä 10 tuntia per päivä, koska ei ollut vaihtoehtoja.
    Mua niiin surkutti. Kuka laittaa oman lapsensa sinne vapaaehtoisesti? Miksi eivät halua olla lastensa kanssa kotona, kun vielä voivat - kyllä ne siellä hoidossa, eskarissa ja koulussa ehtii olla mielin määrin myöhemminkin. Lapselle voi hankkia virikkeitä niin monella muulla tapaa.
    Ne äidit, jotka ovat kotona, joiden lapsi/lapset olivat hoidossa 5 päivää viikossa ja 8 tuntia päivässä, ja jotka valittavat, kun nykyään lapset eivät voi olla kuin mahdollisesti kolmena päivänä viikossa, 8 tuntia päivässä, ja kun ei sitten enää riitä se oma aika rajallisen hoitoajan vuoksi... Saa mun ihokarvat niin pystyyn ja veren kiehumaan. Kuten nytkin, kun asiaa ajattelen... Ei pysy juttu enää mitenkään kasassa :D

    Toi teidän homma on kaukana siitä ja siitä on aivan turha tuntea yhtään mitään huonoa omaatuntoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis kommentistasi, ajattelen aivan samalla tavalla kuin sinä lause lauseelta.

      Poista
  2. Ensimmäisen kommentin kirjoittanut saattaa olla myös eri mieltä sitten kun lapsia on enemmän ja todellisuus iskee vastaan kasvoja �� kyllä jokainen olisi ensimmäisen kanssa kotona vaikka maailman tappiin asti eikä laittaa raukkaa johonkin selviytymään. Sitten kun on oikeasti vaikka erityislapsia pari, valvonut 10v putkeen ja mieli ja kroppa sekaisin niin sitten onkin ihan ookoo pitää niitä leikki-ikäisiä päiväkodissa (minne ne lapset pyytää ja haluaa). Ei ole vaikea päättää miten tekee ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta ettei mielenterveysasioita tai erityslasta voi suunnitella etukäteen. Jos niitä tulee, sitten niitä tulee ja sit eletään niiden painolla ja tehdään ratkaisuja jotka palvelee kaikkia kokonaisvaltaisesti.

      Poista
  3. Vanhemmilla on myös vastuu laskelmoida tarkkaan omat resurssinsa, kun lapsien hankkimista mietitään. Apua saa pyytää, mutta jos ehdointahdoin ajaa itsensä tilanteeseen, jossa tietää tarvitsevansa apua ja silti tehdään vaan lisää ja lisää lapsia ’koska vauvat on niin ihania’, ei sillon kannata valittaa tai heittäytyä uhriksi.
    Tilanteet muuttuu aina. Aina joutuu jossain kohtaa nielemään oman ylpeytensä, mutta itsensä tahallinen rasittaminen on typerää. Siinä ei voita ketään. Ei aikuiset, eivätkä varsinkaan lapset.
    Kun se todellisuus iskee vasten kasvoja, ei silloinkaan voi vaan heivata lapsia hoitoon ja jäädä kotiin lepäämään. Silloin haetaan töitä, mennään opiskelemaan. U name it. Itse olen ensimmäisen kommentin laittajan kanssa täysin samaa mieltä. Toisen kommentoijan en niinkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös sitä mieltä, että lapsia ei tule tehdä summamutikassa vain lisää ilman, että tietää riittääkö omat voima- ja taloidelliset varat.
      Rakastan minäkin vauvoja ja jopa raskaanaolemista, mutten missään nimessä haluaisi tähän elämäntilanteeseen lisää lapsia, sillä tiedän etten selviäisi.

      Poista
  4. Meidän neiti on hoidossa myös useimpina mun koulutuksen etäpäivinä, jolloin oon kotona.. koska aina niitä etätehtäviä ei ehdi eikä jaksa tehdä koulupäivinä kahvitauoilla. Ja koska kotonakin on tehtävää. Ja koska mun oma aika ompeluiden, neulomisien ja muiden omien harrastusten parissa tekee musta paremman äidin. Tai vaikka sit kattoisin boksilta sen kuukausi sitten tallentamani dokkarin tai elokuvan, jota en muuten ehtisi katsomaan..

    VastaaPoista
  5. Kuinka ihanaa on käydä kaupassa ja vaikka hakemassa posti paketti yksin ilman lasta ja ihanaa siivota kunnolla ilman että kokoajan joku tarvii jotain tai putoaa kaatuu tai sotkee kun hetkeksi käännät selkäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ihanaa, mutta silti nuo edellämainitut seikat pelkästään eivät ole mun mielestä oikeutettuja syitä viedä lapsia hoitoon.

      Poista
  6. Niitä omia resurssejaanhan ei välttämättä pysty etukäteen laskelmoimaan. Tukiverkostot saattavat yhtäkkiä romahtaa, isovanhemnjsta saattaa tulla ne toiset hoidettavat. Ihmiset perustavat uusioperheitä, joihin liittyy monesti tuplamäärä lapsia,ehkä oikeustaisteluja. Lapsien kanssa saattaa puhjeta ongelmia ihan koska tahansa. Melko kapeakatseinen ja lokeroiva ajatus siitä, miten vain ajattelemattomat ihmuset tekevät vain lisää lapsia koska vauvat ovat ihania. Tuollainen kommentointi heijastaa juuri sellaista ajatusmaailmaa, jonka ehkä myöhemmin joutuu pyörtämään, sitten se ymmärrys alkaa ehkä riittämään. Sehän oli juurikin koko hyvän postauksen sanoma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Kukaan ei "tilaa" erityisvauvaa tai toisen vanhemman menettäämistä, näin karkeasti sanottuna, mutta silti lapsia ei tulisi tehdä tähän maailmaan jos ei omat taloudelliset- ja henkisetvoimavarat kanna.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  7. Mulla ei kyllä todellakaan riittäisi henkiset resurssit siihen, että hakisin tavoitteellisesti töitä JA olisin samalla täysipainoisesti kotiäiti. Toki tuo toimisi, jos olisi tukiverkkoa isovanhemmista tms. Paloin ihan täysin loppuun, kun luin pääsykokeisiin ja hoidin samalla kotona kahta lasta. Kannattaa miettiä myös omia voimavaroja!

    VastaaPoista
  8. Täytyy myös muistaa, että lapselle on tärkeää olla päivähoidossa, koska saa sieltä "vertaistukea" kasvuun ja kehitykseen.

    Eli minusta on fiksua viedä lapsi päivähoitoon, vaikka itse olisi kotona, ihan sitä lasta ja lapsen kasvua ja kehitystä ajatellen.

    Olen itse työssäkäyvä ihminen, kuten myös mies, paljon painamme niitä 13h päiviä, mies pidempiäkin (onneksi teemme niitä eri aikaan ettei lapsi kuitenkaan hoidossa ole kuin "normaalin työpäivän".

    Meillä on kuitenkin erityislapsi, jonka kasvussa ja kehityksessä se päiväkoti ja muut lapset huomaa paremmin kuin hyvin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤