14. toukokuuta 2018

Neljäs viikko työttömänä -vai onko?

Neljäs viikkoni työttömänä alkoi uskomattoman hyvin. Se alkoi päivänä jolloin  ulkona oli 27 astetta lämmintä, meri oli tyyni ja sain nauttia siitä täysin ilman kiirettä minnekään mun poikien kanssa uimarannalla hölmöillen. Se päivä sai myös ansaitsemansa päätöksen täydellisen rentouttavassa, taivaallisessa ilmajoogassa.

Mitä siinä välissä tapahtui? No siinä välissä kävin neljännessä työhaastattelussa koko työttömyyteni aikana, ja lähdin haastattelusta  punaisista liukuovista avoimin mielin,  leveä hymy kasvoillani, aurinkolasit päässä ja tukka nutturalla kevein askelin kohti uutta uraa ja elämänvaihetta.

Se voi siis olla mahdollista. Se voi onnistua ihan just niin hienosti kuin sä itse toivot kunhan sinä itse, ja sun puoliso ja perhe uskoo suhun vielä vähän enemmän kuin sinä itse, ja sanoo sen useasti. Asenteella että minähän menen vaikka läpi harmaan kiven, ja saan työn jonka minä haluan.
Useasti, kun päähänsä saa jonkun ainakin omasta mielestä hyvän ajatuksen, sen haluaa toteuttaa nyt.  Heti ei riitä, vaan nyt. Tästä samasta syystä, minä malttamaton sielu, irtisanoin itseni  tyhjän päälle ilman sen suuurempaa suunnitelmaa tulevasta.  Kärsivällisyys ei todellakaan ole minun hyveeni, vaan se on  asia, jota harjoittelen jatkuvasti muun muassa mun lasten kanssa, -ja siellä joogassa.

Tähän reiluun kolmeen viikkoon työttömänä tottakai kuului suuria pettymyksiä ja suolaisia kyyneleitä. Siihen kuului useita sähköposteja sekä puheluita, joissa kaikissa oli yhteinen lause: "Kiitos mielenkiinnostanne yritystämme kohtaan, mutta tällä kertaa valinta ei osunut sinuun."

Fiilis oli useasti pettynyt, epävarma, ahdistunut ja täysin epäonnistunut. Mutta kuitenkin tiesin aina (kun mieheni sen minulle sanoi, toistuvasti) ettei ne ollut vaan minun paikkojani, vaan se mun juttu vielä odottaa tuolla jossain nurkan takana. Ja niinhän se odotti.
Mielenkiintoinen työ, jossa mun rakkaus leivontaan, ruokaan ja ruuanlaittoon pääsee vihdoin oikeuksiinsa unohtamatta sitä yhtä asiaa jossa minä työntekijänä koen olevani erityisen hyvä, asiakaspalvelua. 

Jos sinä mietit, että uskallanko? Mä vastaan sulle, että mitä sä menetät jos kokeilet? Elämä on aivan liian lyhyt vietettäväksi tilanteessa tai paikassa jossa sinä et viihdy. Sun oma elämä ei parane valittamalla, vaan teoilla ja asenteella. Leuka pystyyn, vatsa sisään ja rinta kohti taivasta. Koska sinä ansaitset parempaa. 

Mä tein monen mielestä uhkarohkeasti, hieman jopa tyhmästi ajatellen lapsia ja meidän taloudellista tilannetta, mutta tiedättekö mitä? Me ollaan naurettu, leikitty, nautittu ja keskusteltu kokonaisena perheenä tämän vajaan kuukauden aikana enemmän mitä koko alkuvuonna yhteensä. Se on jotain, mitä ura tai raha ei voi antaa.
Sekuntiakaan en ole katunut, päinvastoin. Ehdottomasti oikea päätös, ei pelkästään itseni, vaan koko meidän perheen kannalta. Just nyt on ihanaa olla minä, se hullun rohkea, itsepäinen ja pirun kovaääninen muija.

Nyt vaan toivon, että oon hyvä mun uudessa työssä, ansaitsen paikkani ja ennen kaikkea, saan pitää sen. Vilkutan heipat yötöille, pyhätunneille ja humalaisille ukoille. 
Uusi työ Turun keskustassa suomalaisen perheyrityksen myymälässä alkaa jo tällä viikolla. Ehdin olla työttömänä melkein kuukauden, sellaisen kesäloman verran. 

P.S. Joko luit mun rakkaan aviomiehen blogitekstin, jonka hän kirjoitti minulle äitienpäivälahjaksi. Tässä linkki siihen, se on uskomattoman kaunis. Se on teksti, jonne minä tulen palaamaan aina, kun tunnen itseni riittämättömäksi. <3

Uskomattoman aurinkoista viikkoa, 
Ida

5 kommenttia:

  1. Sä oot niin huippu että tiesin ettet kauaa ole työttömänä!<3 onnea vielä täälläkin, ihan mahtavaa!<3

    VastaaPoista
  2. Toivon että mietit jatkossa (tosin kun et enää ole työtön niin ei tarvitse) vähän, miltä toi kuulostaa sellaisen korvaan joka on ollut paljon kauemmin työttömänä kuin KOLME VIIKKOA. Suolaisia kyyneleitä ja sähköposteja, kyllä, mutta puoli vuotta jo. Joillakin vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on joku, jolla menee huonommin. Se on valitettavaa. Mutta jos näin joka asiasta ajattelee ja aiheita suodattaa, eipä jäisi paljoakaan kirjotettavaa. Varmasti vaikea iloita toisen puolesta, mutta ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.

      Poista
    2. En tarkoittanut ettei saisi kirjoittaa. Tarkoitin sitä että mielestäni oli nyt vähän ylidramatisoitu kun kyseessä oli tosiaan vain se kolme viikkoa.

      Poista
    3. Moi Jenni!
      Saattoi tosiaan kuullostaa vähän överiltä valitukselta, mutta mulle se oli tosi pitkä aika.
      Mä en ole ikinä ollut päivääkään työttömänä, joten jo tuo aika tuntui minulle pitkältä elää epätietoisuudessa.
      Tarkoitus ei kuitenkaan ollut olla vähättelevä pitkäaikaistyöttömiä kohtaan. 😞

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤