30. huhtikuuta 2018

Toinen viikko työttömänä takana. -ajatuksia aviomiehen silmin

Mihin kiire katosi?


Minulle on aina ollut tärkeintä se, että minulla on työpaikka. Joskus nuorempana jopa siihen pisteeseen asti, että jatko-opiskelut jäivät ajatuksen tasolle, koska halusin ehdottomasti olla kiinni työelämässä. Olen ollut onnekas ja saanut työskennellä käytännössä koko aikuisikäni. Ynnäilin tuossa joku aika takaperin sitä, kuinka monta päivää olen ollut työtön sen jälkeen kun täytin 18 (12 vuotta sitten) ja tulin siihen tulokseen että melko tarkalleen 3 kuukautta. Vaikkakin olen tehnyt pitkän uran nykyisellä työnantajallani, olen ennen sitä ehtinyt tehdä mitä moninaisimpia hommia, aina lossikuskista puutarhahommiin. Minulla ei käytännössä koskaan ole ollut mitään väliä mitä töitä teen, kunhan niitä on. Myös vaimollani on hyvin samanlainen historia. Hän astui työelämään vielä minuakin aikaisemmin, jo 16-vuotiaana, jonka jälkeen hän on käytännössä aina ollut töissä. Hänen uransa on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa, mutta ehkä suurin ero ”normitöihin” on se, että hän on ollut suuren osan kaikista aikuisikänsä viikonlopuista ja arkipyhistä töissä, toisin kuin me tavalliset tallaajat. Uskon että juuri tuo edellä mainittu seikka on se, mikä ajoi vaimoni irtisanoutumaan omasta työstään. Nyt, kun elämään kuuluu muutakin kuin mies ja koira ja eletään todellisia ruuhkavuosia, ymmärrän, että hän haluaa tasaisuutta edes yhdelle sektorille elämässään. Tiedän myös, että vaimoni haluaa haastaa itseään, eikä hänen edellisessä työssään siihen ollut mahdollisuutta.





Olemme reilut puoli vuotta käyneet passiivisesti keskustelua siitä mahdollisuudesta, että hän lähtisi pois tutusta ja turvallisesta kohti täysin tuntematonta. Nyt viime viikkoina sävy vaihtui passiivisesta aktiiviseksi ja aloimme toden teolla miettiä miten tästä selvitään, jos hän irtisanoutuu. On tehty perinteikästä pros/cons-listaa, on mietitty tunteella ja järjellä. Lopputulos on ollut kuitenkin poikkeuksetta sama. Kyllä me tästä selvitään. Vaikka rahaa tulee tilille vähemmän, on yhteistä aikaa enemmän. Se on jotain mitä millään rahalla ei saa kompensoitua, varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä. Voidaan käytännössä ensimmäistä kertaa lasten aikana suunnitella kunnolla mitä milloinkin tehdään. Ei tarvitse tehdä ”läpystä vaihtoa” kotipihalla niin, ettei auto edes sammu välillä. Myös yh-viikonloput vähintäänkin vähenevät. Sitähän saattaisi jopa löytyä aikaa sekä lasten että omiin harrastuksiin? Kuulostaako tämä kauhealta? Ei minunkaan mielestä. Kuulostaako tämä itsekkäältä? Ei minunkaan mielestä. Entä typerältä? Uhkarohkealta? Älyttömältä? Pelottavalta? Kerro ihmeessä mielipiteesi kommentteihin. Minun mielestäni tämä on yksi parhaita, joskin vaikeimpia päätöksiä mitä vaimoni on joutunut tekemään. Se vaati käsittämättömän määrän rohkeutta ja uskoa itseensä.

-Jussi

Jos mietit että mitä ihmettä, näissä edellisissä teksteissä mun irtisanoutumisesta, ja ekasta viikosta työttömänä. 

Tervetuloa seuraamaan meidän arkea hieman enemmän pinnan alle myös instagramiin ja facebookkiin. <3

12 kommenttia:

  1. Vakituisesta työpaikasta irtisanoutuminen ja jääminen ns.tyhjän päälle on pelottavaa eikä siihen kaikki kykene, joten hatunnosto sinulle - annat hyvää esimerkkiä myös muille, jotka kituuttavat työssä jossa eivät viihdy!

    VastaaPoista
  2. #couplegoals #familygoals 😍 ihanaa että Jussi oot ollut koko ajan rohkeasti Idan tukena ja ottanut hetkellisesti koko taloudellisenvastuun itelles, että teillä kaikilla olis parempi tulevaisuus yhdessä 😍 ei oo helppo päätös jäädä tyhjänpäälle vakityöstä, mut ei varmasti oo kaikista helpointa myöskään antaa toiselle lupaa tehdä niin. Rohkeita ootte molemmat! 💪🏼

    VastaaPoista
  3. Rohkea veto heittäytyä ns. tyhjän päälle. Mutta kyllä elämä kantaa.

    Aika yhdessä lasten kanssa on jotain, mitä ei voi millään rahalla korvata.

    Antoisaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Nostan sulle Ida hattua että olet uskaltanut, moni ei uskaltaisi. Mutta ei varmastikaan asia kaduta! Onneksi sen mitä häviää, voittaa lasten kanssa <3

    VastaaPoista
  5. Tuo kuulostaa minusta aivan ihanalle! Tämä on varmasti todella ainutlaatuista laatuaikaa lapsille <3

    VastaaPoista
  6. Ihana Jussi! Toi on tosi tärkeetä, että toinen tukee kaikessa. Miehes on muuten muutaman tapaamisen perusteella ihan huipputyyppi! (Meiän miehet on työkavereita. :D)

    Kyllä mulla lastensaannin jälkeen työt on jääny totaalisen taka-alalle. Ja nyt on entistä tärkeämpää työn ja työpaikan olevan mieluisia. Arjenpyöritys on sellasta sirkusta ollu välillä, että oli kanssa pakko pysähtyä ja keskittyä niihin tärkeimpiin.

    -Ida
    https://naissanelioissa.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei moi kaima!
      Oiskin hei kiva tavata jos nuo miehetkin tuntevat ja lapsiakin löytyy 😎

      Ja kiitos, hän on vallan hurmaava persoona.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤