23. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen viikko työttömänä. Miten menee?

Lapsiperheessä rahat on suurella osalla useasti melko kortilla, ja nyt on ensimmästä kertaa ihan oikeasti myös meillä. Miten saada riittämään kahden kuukauden palkka kolmelle-neljälle kuukaudelle?

Sydän lyö kovempaa mitä aikoihin, mutta täysin eri syistä mitä pari viikkoa sitten. Se ei pumppaa sen vuoksi että taas on kiire töihin ja ollaan jo myöhässä päiväkodista, vaan sen takia että mitäs sit tehtäisiin? Mistä sit säästetään? Mitä sitten jätetään pois? Mitä sitten myydään?



Meidän suunnitelma on tehdä hyvä suunnitelma. Itse mä tähän tilanteeseen meidät olen ajanut, joten itse mä myös tän hoidan kunnialla pää pystyssä loppuun saakka. Tottakai mun aviomiehen ja hänen tulojen, säästöjen ja tiukan kukkaronnyörin avuin. Samaa joukkuetta tässä  kun ollaan.
Koska irtisanouduin omasta halustani vakituisesta työsuhteesta, lankeaa mulle kolmen kuukauden karenssi kunnes saan liitolta päivärahaa. Tiesinhän minä tuon, mutta en tainnut ajatella sitä oikeasti ihan täysin loppuun saakka. Onhan se nyt ihan todella pitkä aika elää nollatuloilla jos on tottunut tiettyyn elämäntapaan ja -tyyliin. 

Mun suunnitelma on hakea vähintään kahteen työpaikkaan viikossa ja päästä ainakin joka toisesta hausta haastatteluun. Valttina käytän mun hullun rohkeaa ja vallan hurmaavaa luonnetta, ja sitä tosiasiaa että voin aloittaa vaikka heti. Toivon todella löytäväni työpaikan jossa viihdyn pitkään, mutta kesätyökin antaa mulle tarvitsemani lisäajan jos ei pidempiaikaista löydy. Määräaikaisen työsuhteen päätyttyä ei ole sitä kolmen kuukauden karenssia, vaan sitten saan edes jostain rahaa ellen työllisty ja saan mahdollisesti lisäaikaa miettiä mahdollisia opiskeluja tai alaa missä just mä olisin  se huippu. Oma tavoitteeni on olla uudessa työssä viimeistään kesäkuun alussa, mutta aina kaikki ei vaan mene niin kuin itse haluaa? Työstä toivon haasteita, tavoitteita, pysyvyyttä ja arvostusta. Onko nuo liikaa alanvaihtajalle vai pitääkö mihin tahansa tyytyä kun on työtön?

Työttömän lapset päiväkodissa?

Jos sä jäisit työttömäksi, pitäisitkö sinä lapsillesi päiväkotipaikan kaiken varalta? No en todellakaan, olisin mä vastannut ehkä vuosi sitten mutta nyt mä sanon että todellakin. Me haettiin pojille kesäkeskeytystä kesä-elokuulle, mutta pidettiin poikien hoitosopimus voimassa ja he "saavat olla" päiväkodissa 20h viikossa. Käytännössä he tulevat olemaan siellä kahtena tai kolmena päivänä viikossa siihen saakka kunnes mulla on työpaikka. Niinä hoitopäivinä mä haen aktiivisesti töitä, käyn työhaastatteluissa ja jos aikaa jää kirjoitan mun rakasta blogia, siivoan kotia sekä pihaa ja käyn ihan vaan ruokakaupassa. Ja niinä muina viitenä päivänä viikossa mä haluan olla ihan täysillä läsnä noille pojille. Mies jo vitsailee et luulis kämpän kiiltävän ja uunin laulavan.
Kesäkeskeytys päiväkodista tarkoittaa sitä, että pojat voivat olla pois päiväkodista menettämättä hoitopaikkojaan eikä me makseta noista kuukausista, mutta se voidaan perua koska tahansa. Eli voin milloin tahansa  ilmoittaa ettei se toteudukaan, jos työllistyn. Mutta ellen ilmoita keskeytyksestä ennen toukokuuta on se meille maksullista ovat pojat siellä tai eivät. Haettiin myös siirtoa vuorohoidosta lähemmäs päivähoitoryhmään sitten ensisyksylle.

Fiilikset ensimmäisenä viikkona työttömänä?

Eniten helpottunut ja heti sen jälkeen jännittynyt.
Mulla on sellainen olo kuin olisin äitiyslomalla ilman vauvaa (-ja rahaa.) Nukutaan pitkään, ulkoillaan kahdesti päivässä, kokkaillaan, leivotaan, leikitään ja hassutellaan.
Työhaastatteluja on tälle viikolle sovittuna kaksi. Molempia odotan erittäin innoissani, ja toivon toisen tärppäävän ja työn olevan just se mun juttu.

Kiitokset kaikille vielä lukuisista viesteistä, ne todellakin lämmittävät sydäntä ja pitävät mut järjissäni että tää todellakin oli se oikea ratkaisu tehdä.
Jos sä olet ihan että mitä ihmettä sä nainen höpötät, tästä linkistä pääset lukemaan mun edellisen postauksen, jossa kerron miksi mä irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta tyhjän päälle.

Jos sua kiinnostaa miten meidän arki täällä menee, klikkaa itses ihmeessä mukaan Murupullien instagramiin ja kurkkaa ikkunasta vähän syvemmälle, sinne on pian tulossa aika makee arvonta.
Facebookista taas näet helpoiten uusimman postauksen.

Ida






6 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla seuraan tätä siun "projektia " :) ja hei muuten kokkasin sitä soijabolognesea josta postasit joskus varmaan pari kk sitten -oli tosi hyvää! Yleensä soijakokkaillut maistuu ihan hieveeltä mut se oli hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa kuulla et pidit! 👌🏽
      Se on itseasiassa meidän pihistelyruokaa just nyt tässä tilanteessa. 🙈
      Mahtava kuulla et jotain kiinnostaa tää tilanne, ajattelin jo et teen vaan omaa päiväkirjaa tässä, joten kiitos ❤️

      Poista
  2. Kolme asiaa tulee mieleen.

    1. Koska tiedän itsekin miten asiat ravintoloissa menevät ja tunnet sieltä turusta helposti sen 30-200 alalla olevaa ja ollutta, joista varmaan yli puolet vaihtanut jo alaa itsekin, niin etkö kysynyt keneltäkään miten kannattaisi asiassa edetä?

    2. Tiesitkö, että pystyt hakemaan töitä jo käydessäsi töitä? Asia on varmasti mietityttänyt sua jo jonkin aikaa. Työnhaku voi osoittautua pitkälliseksi (aikaavieväksi) prosessiksi, varsinkin vaihtaessasi alaa. Lopulta tapahtuma tavoitteellesi on lyhyt: haastattelu ja nimi paperiin.

    3. Ravintola-ala toimii sen verran hektisesti että mikäli työnantajasi ei suostunut pyynnöstäsi antamaan nk. virallisia fuduja, olisi se voinut olla asiassa hiljaa ja todennäköisesti sitä ei olisi kukaan kysynyt, ts. olisit päässyt suoraan työttömyyskorvauksille. Jotka ei nekään suuret varmasti ole. Siksi erityisesti kohta kaksi.

    VastaaPoista
  3. Moi Kyyppari,

    Jep, tiedän että monia asioita voi tehdä sman aikaisesti, ja asiaa onkin mietitty ja töitä silmäily jo pidemmän aikaa.
    Mä kyitenkin arvostan mun entistä työnantajaa aika lailla, joten itse koin mukavammaksi lähteä ennen kesää, että he ehtivät etsiä mun tilalle jonkun muun.

    Ainut mitä en tiennyt tai tajunnut oli se että menetin mahiksen ”helppoon opiskeluun”, se jöi kieltämättä harmittamaan etten selvittänyt sitä ennen.
    Moni mun ystävistä jotka on ravintola-alan jättänyt on opiskellut itselleen täysin uuden alan.

    Usko pois, näitä on kyllä mietitty ja laskettu mutta kai se silti vähän pääsi yllättämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuulostaa siltä :D Niin kai se opiskelu on se, ei oikotie vaan pakollinen tie sitten ulos siitä.

      Kyllä ne tilalle olis löytänyt, ei sillä että sua dissaisin mut se ala on oikeesti aika haipakka toisinaan. Ovet käy muuallakin. Ja ei aina kannata ajatella muita, ainakaan tossa asiassa. Mut toivottavasti hyvii juttui löytyy!

      Niin sellainen vielä, et sitten saanut vkloppuja yhtään vapaaksi? Ainakin noilla vuosilla (=työnantajan arvostus) olisi luullut, tyyliin jopa enemmän kuin se säädetty joka viides. Jota ei tietysti kenelläkään lähtökohtaisesti ole.

      Poista
  4. Eiköhän sieltä jotain löydy kun pitää sen ko. alalla opitun nöyrän ja ahkeran asenteen vaikka duunin jättääkin. ;)

    Oli mulla enemmän kuin piti (lähes joka listassa yks), mutta haluan silti enemmän. En koe että voisin vaatia alalta lisää vastuuta ja tavoitteita itselleni ellen ole valmis olemaan paikalla kun tulosta tehdään, illalla ja viikonloppuisin.
    Ammatinvalinta kysymyksiä, oon sitä mieltä et on turha valittaa ellei tee asialle mitään. 👊🏼

    Mut kiitos kun kommentoit, tää pohdinta ja perustelu vaan tukee sitä et olen tehnyt oikeen valinnan.
    (En pidä itseäni todellakaan korvaamattomana, tiedän että alalle on kyllä tekijöitä, nyt on yks ”kyllästynyt” pois jaloista” 😅

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤