4. maaliskuuta 2018

Just hyvä mies.

Luin hetki sitten mun kollegan Meren, Mom is the new black -bloggaajan älyttömän kauniin tekstin hänen miehestään ja herkistyin itsekin syvemmin ajattelemaan tuota mun rakasta miestäni, jonka kanssa jääkaappia jaetaan.

 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas

Siltä se ihan oikeasti välillä tuntuu. Me jaetaan jääkaappi sekä sänky ja kommunikoidaan hyvin lyhyin tekstiviestein. Sujuvasti myös käsimerkein hämärässä, lastenhuoneen ovella. Me tsekataan kalenterista kerran kuussa et oisko meillä ees yhtään yhteistä vapaapäivää tässä kuussa, ja juhlitaan sopimalla saunailta kahden viikon päähän. Toivoen ettei tule muutoksia, yleensä tulee aina jotain. Ellei joku ole kipeä, on jompikumpi sittenkin työvuorossa. Toinen tekee arkisin päivätyötä ja toinen vähän sitä sun tätä. Siinä on se yhteinen aika aika kortilla. Se aika mitä me ollaan kotona, halutaan tottakai olla yhdessä perheenä.

Me ollaan oltu kimpassa kohta kahdeksan erittäin värikästä vuotta, kihloissa pian kuusi ja naimisissa melkein kolme. Jokainen vuosi noista on ollut toistaan parempi. Osaan on kuulunut suurta surua sekä menetystä, mutta aina just hieman enemmän sitä hyvää ja kaunista. Vastoinkäymisistä ollaan molemmat opittu ja hän on aina ollut siinä mun vierellä se ensimmäinen joka saa mut aina tuntemaan itseni riittäväksi. Hän sanoo aina oikeat sanat ja kuuntelee keskeyttämättä mun mitä ihmeellisimpiä murheita. Hän uskoo ja luottaa muhun enemmän mitä mä itse ikinä tulen tekemään. Hän nostaa mut aina ylös oli se syy mikä tahansa. Ja mä yritän tehdä hänelle ihan samoin. 


 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas


Ollaan ostettu, myyty, ostettu myyty ja asetuttu vihdoin aloillemme. Ollaan yhdessä saatu kaksi upeaa lasta, joista me yritetään kimpassa samoilla pelisäännöillä ja ajatusmaailmalla kasvattaa hyviä ihmisiä. On ihanaa kun on joku sellainen, joka jakaa sun kanssa ne samat arvot ja sä tiedät sen. Sun ei tarvitse kysyä kaikkea erikseen, kun sä tiedät että hän on samaa mieltä niistä suurista linjoista joilla on väliä.

Hän ei kyseenalaista tai aliarvioi, vaan kannustaa ja rohkaisee.

Hän ei osaa ostaa hyviä lahjoja ilman apua, mutta hän saattaa siivota kodin sillä aikaa kun mä olen koiran kanssa lenkillä. Hän ei osta lapsille kauppareissulla vaatteita, mutta hän vie ne kalastamaan. Hän ei osta mulle kukkia muuten vaan, mutta hän laittaa joka aamu mun auton lämppärin päälle ja lataa kahvinkeittimen. Hän ei lähetä mulle siirappisia tekstiviestejä, mutta soittaa ainakin kerran päivässä. Hän myös koodaa mun blogin kuntoon minuutissa, kun itse sitä tuskailisin vähintään puoli vuotta. Hän ostaa mulle kaappiin punaviiniä kysymättä ja aurajuustoa yllärinä.
Hän ei tartu mun tekemiin hölmöyksiin tai virheisiin heti, vaan antaa pölyn ensin laskeutua. Sen taidon ja kärsivällisyyden myös minä tahtoisin oppia.

Meidän elämä oli vielä viisi vuotta sitten melko erilaista. Oli me, koira ja meidän työt. Nyt siinä on noiden lisäksi valtavasti vastuuta niin rahallisesti kuin henkisestikin. Välillä sitä pysähtyy miettimään että mitä tässä on tapahtunut? Missä välissä? Silloin on ihan maailman parasta tulla kotiin illalla töistä ja olla ihan hiljaa omassa eteisessä ja kuunnella kun isä ja lapset leikkivät yläkerrassa. Pienten jalkojen töminä, lelujen räminä ja iloinen nauru kuuluvat ulos saakka kun mä tulen töistä kotiin. Joka kerta, jos mulla on ollut huono tai raskas päivä se menee ohi ihan just sillä samalla sekunnilla kun mä näen ja kuulen nuo tyypit yhdessä. Tä on meidän arkea just nyt. Ei oo todellakaan pelkkää juhlaa, mutta voin ihan rehellisesti sanoa etten mä sitä juhlaa edes kaipaa. Ehkä kaipaan välillä lisää aikaa, mutta loppupeleissä parasta on arki. Sen pitää olla hauskaa, sillä se loppupeleissä on suurin osa sun elämää. Teidän arki. Lasten lapsuus.


 kuva:Arto Arvilahti/Kuvakas


Me ollaan molemmat temperamenttisia ja toimitaan useasti hetken mielijohteesta heti nyt -periaatteella. Me kinastellaan ja nauretaan, välillä väännetään mut aina sovitaan. Kunnioitetaan toisiamme, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. En vois kuvitellakaan mitään muuta kuin just meidät. Mä olen itse melko vaikea tapaus ihmisenä, ja valehtelematta pohtinut useammankin kerran et miten toi tyyppi on vaan aina tuossa. Ei se lähde kulumallakaan. Me kyllä jaksetaan nää vähän hevimmätkin hetket ja vuodet helposti, ihan vaan koska me ollaan me.
Onhan tää elämä välillä vähän raskasta, rahaa ei koskaan ole tarpeeksi mutta me tullaan toimeen ja ollaan perusterveitä. Työvuorot on aina vähän huonoja, mut hei meillä on molemmilla työpaikat. Lapset kiukuttelee ja uhmaa, mut hei meillä on lapset jotka tekee niin.

Kun me tavattiin, oltiin me molemmat just erottu tahoillamme eikä kumpikaan todellakaan hakenut mitään muuta kuin hauskanpitoa. Huoletonta ja stressivapaata. ”Tää on vaan tälläinen kesäjuttu.” Tuollaisen huikeen kesäheilan voi ihan totta löytää viidennen lasillisen jälkeen jopa Amarillon tiskiltä. Ei oo mikään vitsi. 


kännykuva vuodelta -11


Joku joskus kysyi multa et mitä mä haluisin et mun pojista tulis isoina? Mä vastasin että työssäkäyviä hyviä ihmisiä. Jos mä saisin vastata uudestaan, mä vastaisin et mä haluisin kaikkein eniten, et niistä tulis isänsä kaltaisia. Silloin mä voisin ylpeänä sanoa, et job well done.


kuva: Annukka Viitanen photography


Mä olen ylpeä, kiitollinen ja siunattu et saan olla osa näin upeeta joukkuetta ja toivoisin, että ihan kaikki sais kokea olevansa näin rakastettu, mitä mä olen. 
Mikä on sun perheessä ja/tai puolisossa se kaikkein paras juttu? 

Seuraathan meitä jo facebookissa ja instagramissa?  Ellet, niin klikkaa itsesi ihmeessä mukaan. (Luvassa lämpöä ja aurinkoa ihan pian.)

Ida

20 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Ja ihanaa, että sullakin on hyvä mies!
    Mun miehessä yks parhaista puolista on se, etten voi osallistua keskusteluihin joissa ruoditaan kun mies ei osallistu kotitöihin ja/tai lastenhoitoon. Tuo tekee osansa ja välillä enempikin, pyytämättä 😊❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! <3 tuo on kyllä kova. Mun mies valehelematta imuroikin paremmin mitä minä. -mut vessaa hän ei osaa pestä ”oikein”. :D

      Poista
  2. Aivan ihana kirjoitus. <3 Miten kauniisti ja aidosti puhut miehestäsi, teidän polusta ja valinnoista. Ihan kyyneleet tuli silmiin. Teidän lapset saavat kasvaa ihanassa rakastavassa kodissa, missä on myös aikuisten välistä rakkautta. Sillä pääsee elämässä jo pitkälle.

    Meidän perheessä parasta on rakkaus ja yhteiset arvot. Elämme omalla boheemilla tavallamme murun kanssa. Toisaalta samalla tavoittelemme määrätietoisesti unelmiamme toinen toisiamme tukien. On huimaa huomata, miten keskellä ruuhkavuosien hulinaa on pakahtua onnesta. On ne ihanat lapset ja muru, joka katsoo minua rakastaen päivästä toiseen. Olemme kulkeneet polun, jossa olemme saaneet kasvaa, kohdata kipumme ja tukea toinen toisiamme. Toivottavasti saadaan köpötellä vielä rollaattoreiden kanssa vanhoina ja ryppyisinä rinta rinnan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja kuniista sanoista, et uskokaan kuinka paljon niitä arvostan. <3

      Omassa työssäni välillä törmään just noihin vanhoihin aviopareihin, jotka ovat kuin kultaa. Mä niin toivon että mekin oltais joskus sellaisia.

      Poista
  3. Voi mitä ihania kuvia <3 meillä mies on kärsivällinen jopa siihen saakka, että mua alkaa ärsyttämään �� mutta mikään ei kerro rakkaudesta (lapsiarjessa) yhtä paljon, kun pienet teot kuten kämpän siivoaminen tai kauppareissulta karkkipatukan tuominen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nä on vanhoja (melkein kolme vuotta vanhoja) kuvia meidän yllätysvihkiäisistä.
      Ne otti mun valokuvaaja ystävä Arto. <3

      Poista
  4. Aivan ihana postaus! Ja täällä myös toinen, jonka kesäheila on roikkunut mukana jo 18 vuotta. Eli kyllä, se rakkaus voi löytyä aika yllättäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisen hyvä ja sinnikäs kesäheila sielläkin siis. 🙈

      Poista
  5. Noista teidän hääkuvista tuli mieleen, et ootko postannut teidän hääjuhlasta? Muistelen joskus nähneeni jossain jonkun pikkukuvan sun puvusta tai sen yläosasta oikeastaan, mut en mitään sen enempää :D Niin ihanasti ja Iidamaisesti kirjoitettu, muistihan sun mieskin lukea tän? (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Nukutettiin” just poikia hurmaavat kaks tuntia. Veikkaanpa et ehti lukea. <3

      En oo sen koommin itse juhlasta kirjoittanut, siitä missä mulla oli musta mekko?
      Mutta vihkiäisistä kyllä.
      Mehän juhlittiin 1v hääjuhlia, koska meidät vihittiin kuopuksen ristiäisissä.

      Poista
  6. Olipa ihana ja täydellä sydämellä kirjoitettu teksti! <3

    VastaaPoista
  7. Voi Ida...miks pitää itkettää vanhaa ihmistä ;) <3

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus! <3 On kyllä maailman arvokkain asia saada jakaa perhe-elämää hyvän miehen kanssa. Sen kun tietää, ettei se ole itsestäänselvyys...

    Minussa ja miehessä parasta on se, että ollaan myös kasvettu yhdessä aikuisiksi. Vaikka ollaan kuin yö ja päivä, on meillä ihan omat jutut ja maailman paras tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Kun sen onnen saa, pitää sitä arvostaa ja muistaa näyttää sekä kertoa se.

      Poista
  9. Kaunis kirjoitus! Paljon onnellisia vuosia teille lisää!
    Baaritiskiltäkin löytyy näköjään ihan huippuja yksilöitä! Minä löysin omani baarijonosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Kyllä sieltä baaritiskiltä mjutakin hyvää saa kuin alkoholia. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤