31. tammikuuta 2018

Asioita joista vois ottaa lapsilta enemmän mallia.

Ainahan me aikuiset kasvatetaan ja opetetaan meidän lapsia parhaamme mukaan, mutta oon tässä vanhemmuuden melko kuoppaisella polulla todennut useamman kerran, että kyllä noi mini Einsteinit opettaa mua ihan yhtä paljon -ellei jopa enemmän  mitä mä niitä.

Pääse sen yli ja jatka kuin mitään ei olisi koskaan edes tapahtunut.
Joskus voi tulla pissat housuun tai se isompi, mut hei ihan sama. Onneks on pesukone ja joku joka jeesaa. Vahinkoja sattuu ihan kaikille.

Aikuiselle kun käy vahinko, sitä ekana katsoo et ei hitto näkikö nyt joku kun mä kaadoin nää kahvit mun paidalle tai liukastuin pihalla. Ihan yhtä hyvin vois vaan naurahtaa et oho, pitääpäs tänäänkin pestä pyykkiä.
Todella moni (raskaana ollessaan) pissaa alleen tai sänkyyn ihan vaan jos naurahtaa. Voi ei miten noloa. Mut niin normaalia! Tekstiiliä se vaan on.  Jokainen ihminen kompastuu tai koheltaa joskus, jotkut vaan vähän enemmän mitä muut.






Kerro mikä harmittaa, jos harmittaa.
Kaikenikäisiä lapsia suututtaa ja usein suututtaakin. Aiheet on välillä täysin absurdeja, mutta kun ne sanoo ääneen ei enää ehkä harmitakaan niin paljon.
Meidän kuopusta harmitti yks päivä suunnattomasti se, että on isoveljeään loogisesti hieman lyhyempi. Mut hei ei pieni hätää, sinä kyllä kasvat kokoajan. "Kasvanko?" Ja juttu oli sillä ohi.
Esikoista taas harmitti eräänä pimeänä aamuna, kun aurinko ei ollut ehtinyt vielä herätä kun hän nousi ylös sängystään. Ihan heti en olisi syytä keksinyt, ellei hän kertoisi, kaikkea.

Kyllä minuakin harmittaa useasti ihan pienetkin jutut, mutta ne tuntuu niin mitättömiltä ettei niitä kehtaa edes ääneen sanoa. Mutta kokeileppa kerran kaks, oot paljon paremmalla tuulella jos sanot jollekin vaikka töissä et hei sori, harmittaa vaan vähän kun rikoin aamulla muumimukin. Se jotenkin kummasti vaan auttaa kun sen saa sanottua jollekin ääneen. Olkoon se sitten pientä tai suurta.

Tervehdi, esittäydy ja tutustu!
Miten helppoa? "Moi mä oon Ida, voinko mä leikkiä teidän kanssa?" Ja siitä sitten tunti tai kolme ihan frendeinä leikkipuistossa. Ehkä teidän rohkeuden kautta teidän vanhemmat kehtaa (uskaltaa) jutella toisilleen ja sopii huomiseksikin leikkitreffit samaan puistoon. Win-win situation.

Ei varmaan tulis mieleenkään mennä kahvilassa jonkun kivannäköisen tyypin viereen istumaan ja sanoa, että: "Moi mä oon Ida ja huomasin et säkin istut yksin ja näytät kivalta, niin ajattelin kysyä sopiiko liittyä seuraan?" Tai jos uskaltaisitkin oisit aika kreisi tapaus, ja varmaan yrittäisit iskeä sitä sun kohdetta härskisti päivänvalossa.






Kehu ja anna palautetta.
Vauuu mikä auto! Äiti katso mikä työmies. Onpa tädillä kaunis mekko. Me ollaan useasti kehuttu kaupassa romaninaisia, jotka ovat kuin oikeita prinsessoja mekkoineen. Suora palaute tulee myös hyvästä (ja huonosta) ruuasta. Kauniista hiuksista ja hyvistä leikeistä. "On kivaa kun sinä leikit minun kanssani junaleikkiä." Isi tekee aina maailman parasta munakasta, ja tekee muuten tosi mielelläänkin kun noin hyvää palautetta saa kerta toisensa jälkeen.

Melko harvoin sitä tulee kehuttua kenenkään työpanosta saatika ulkonäköä. Todella harvoin, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitäkin. Palautteen saajalle tulee varmasti hyvä mieli sekä sulle, kun sait jollekin hyvän mielen. Se myös rohkaisee tekemään niin eteenpäin. Mä luin jostain syksyllä että jonkun tuntemattoman pyytteetön kehu tai muu positiivinen palaute saattaa olla sen henkilön ainut hyvä juttu moneen viikkoon. Siitä mä sain pontta avaamaan entistä enemmän suutani, jos mulla jotain hyvää sanottavaa on.

Sano että sä rakastat.
"Äiti olet rakas." Koira on rakas, veli on rakkain, isi tosi rakas ja isovanhemmat ne vasta rakkaita on. Joulupukkikin on rakas.

Itsehän mä kerron myös mun lapsille monta kertaa päivässä miten rakkaita ne mulle on ja kuinka mahdottoman tärkeitä he mulle kaikinpuolin ovat. Mutta siihen se sitten jääkin. Kyllä mun mies sen tietää, muttei hän sitä usein kuule. Tai mun vanhemmat, ystävät ja sukulaiset. Rakastan ihan hirveästi mutten mä sitä niille juur ikinä sano. Useasti mä mietin, että mitä jos nyt  sattuisi jotain enkä ole kertonut kunka tärkeä hänkin mulle on,  ja sit mä laitan vähintään viestin. Paluuviestissä on useasti nauruhymiö ja kysymys et onko kaikki ihan ok?






Mitä sä oot oppinut tai oivaltanut sun lapsilta mitä et ehkä ennen niin ajatellut, vai ajattelitko?
Ida

14 kommenttia:

  1. Ihana postaus!♥ Lapsilta voi kyllä oppia hirveesti & lapset on aina niin ihanan aitoja!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitos <3 ja niinhän ne ovat. Niin aitoja ja avoimia mieliä.

      Poista
  2. Suloinen kirjoitus. Minä olen oppinut lasteni kanssa vähän kärsivällisemmäksi ja avoimemmaksi. Meidän aikuisten pitäisi vain uskaltaa sanoa, mikä mieltä painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan uskaltaa ja olla enemmän. 🙌🏻 Kiitos kommentistasi Marja.

      Poista
  3. Leeviltä oon oppinut vaikka mitä, ainakin kärsivällisemmäksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä minäkin oon kyllä oppinut, mut vielä pitäis saada sitä kärsivällisyyttä kyllä lisää...

      Poista
  4. Kiva postaus! Lapsilta olen oppinut ilon pienistäkin asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Iloita voi niin pienestä, esimerkiksi tänään siitä kun sai puhaltaa kynttilän sammuksiin ja laittaa saunan päälle. :)

      Poista
  5. Ihania ajatuksia ja täysin totta kaikki! Lapset on niin upeita kaikessa aitoudessaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ne just on. Aitoja ja ihania ja niin ihanan avoimia kaikelle. <3

      Poista
  6. Tosi kiva postaus! :) Joo lapsilta voi oppia paljon esim. mulle halaaminen on ollut melko vaikeaa nuorempana. Lapseni monta kertaa pyytää halaamaan, niin oon sitä kautta oppinut sen verran, että ystävien halaamaanenkin on nykyään jo melko luontevaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei totta! Tuota en olekaan ennen ajatellut sillä halaaminen on mulle ohan perusjuttu. Mut hyvä pointti! :)

      Poista
  7. Pitäisi kyllä paljon useammin kertoa ääneen, jos jokin harmittaa. Petrattavaa riittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäis, eikä vaan hautoa ja muhia sitä ajatusta ja näin vain suurentaa koko hommaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤