Kaksplus.fi

8. heinäkuuta 2017

Samalla viikolla Linnanmäelle lasten kanssa ja ilman! Kumpi reissu oli parempi?



Me ollaan naisten kanssa aloitettu tälläinen toivottavasti jokavuotinen aikuistenjuttu, ja tänävuonna oltiinkin "jo" toista kertaa, nimittäin ilman lapsia ihan koko päivä lintsillä!




Viikko tämän jälkeen me vietiin sinne myös ipanat! Ekaa kertaa!




Suosittelen kaikille pienten ja miksei isompienkin lasten vanhemmille. Tai oikeastaan ihan kaikille aikuisille, oli sitten niitä lapsia tai ei. Meillä oli ihan uskomattoman hauskaa. Niin paljon naurua, jännitystä, herkkuja ja hyvää seuraa. Aamusta iltaan, koko päivä rehellistä irtiottoa ystävien kanssa, ilman stressiä että joku juoksee karkuun, tippuu, oksentaa, suuttuu, katoaa, lyö tai pissaa alleen.

Me lähdettiin Turusta kohti Helsinkiä aamupäivästä, ja etsittiin parkkipaikka mahdollisimman läheltä itse kohdetta. Ajateltiin parkkimaksujen olevan huikeita, mutta sunnuntai pääsikin yllättämään onnelliset matkustajat maksuttomilla pysäköintipaikoillaan.




Mut vinkkinä! Voit ajaa auton myös messukeskuksen pysäköintitaloon. Se maksaa 12e/auto ja ajella ilmaisella linja-autolla, (joka ajaa nonstoppina) suoraan Linnanmäen pääoville.
Tämä vaihtoehto me valittiin kun oltiin lasten kanssa lintsillä. Enemmän tilaa säätää rattaiden kanssa, ja hei bussiauto! Parasta sitten törmäilyautojen.

Ekana me mentiin syömään (ja oluille.) Me valittiin se Diner siitä heti alusta, ja näin tarjoilijana mun on ihan pakko antaa miinusta kyllä siitä valinnasta. Palvelu oli huonoa, tai oikeastaan se ei ollut huonoa, sillä sitä ei oikeastaan ollut. Mulle ois riittänyt ihan tervehtiminen niin olisin ollut tyytyväinen. Ruoka oli ihan ok, mutta se ois varmasti ollut parempaa ellei se fiilis ois menny jo niistä nyrpeistä kasvoista. 



Kun me mentiin lasten kanssa, skipattiin me se ravintolamaailma heti, ja marssittiin toiseen päähän siihen Funky- kitcheniin. Sitä en voi kuin kehua! Palvelu oli todella ystävällistä, iloista sekä nopeaa. Lapset otettiin upeasti huomioon, ja meitä jopa kiitettiin käynnistä ja huudettiin heipat perään. -Ei kovin tuttua kun on liikkeellä neljän 1-4vuotiaan kera.



Rannekkeet käteen ja menoksi! Me mentiin kaikki hurjat ja hauskat laitteet, ihan pienillä jonotuksilla. Juteltiin ja juotiin kahvia. Naurettiin ja syötiin jätskiä. Oli ihana olla hetken aikaa ystävä, eikä äiti.
Aika kului kuin siivillä, kun oli niin hauskaa. 
Mä aina välillä mietin sitä miten mä olen huono ystävä. En mä ehdi. Mä teen kuukaudessa sen 115h töitä, niin "valitettavasti" mä haluan viettää mun vapaa-ajan mun lasten kanssa. Siihen ei kovin paljon jää sitä ystävä aikaa, jos meinaa pitää samalla kotia kunnossa ja joskus käydä kaupassakin, ja lenkittää koiraa.
Pitäisi ehdottomasti muutaman kuukauden välein nähdä edes joitain, ja tehdä jotain hullua!





Lasten kanssa me sovittiin pelisäännöt: Pidetään kiva päivä, ei tapella ja totellaan aikuisia. Kaikkien kanssa leikitään, eikä urpoilla. (-Ihan koko ajan kaikki eivät pitäneet kiinni säännöistä.)
Lintsillä on ihan uskomattoman paljon ilmaisia laitteita pienille. Meidän isommat olivat just sen 100cm, ja pääsivät just ja just ilman aikuista lasten laitteisiin. Pienimmätkin pääsivät meidän kanssa muutamiin. Se lapsen riemu. Ehkä parasta. Näin äitinä tihrustin melkein itkua mun nuoremman nauraessa kuin viimeistä päivää. Ihan huikeeta! Erityiskiitos pienten lasten laitteiden työntekijöille, ihania nuoria!



Me pelattiin naisten kanssa Lintsi-kisaa! Eli pelattiin toisiamme vastaan niissä perinteisissä peleissä joissa heitetään palloa, ammutaan tms. Se oli hauska! Voitin jopa pienen minionin, mutta annoin sen ystävälleni, sillä kotona siitä olisi tullut kahden kanssa taisto että kumman se on. 




Isommat lapset pääsivät hattarakouluun! Mikä ihana! He istuivat vaaleanpunaisille pulpeteille, ja "hattara-opettaja" kysyi heidän nimiään ja ikiä, ja että ovatkohan he ikinä aikaisemmin maistaneet saatika tehneet hattaraa? Sitten puettiin valkoiset takit ja suojalasit päälle, ja ruvettiin hommiin. 
Tottakai hetken kuluttua salissa ei tuoksunut enää vain  se sokerihattara, vaan jäätävä pska. Nuorimmainen otti siinä näppärästi myös huomiota itselleen. Ei tuntunut haittaavan menoa, vaan hattarakoululaiset vetivät ihan täysillä loppuun saakka.





Muutamiin laitteisiin tarvittiin laitelippu/ranneke, ja meillä olikin niitä nippu. Käytettiin ne kimppaan, ja vietettiin Lintsillä ihan koko päivä. Taktikoitiin ja napattiin illalla hodarit (törkeen hyviä ne gourmet-hodarit!) nassuun, ja lähdettiin ajelemaan kotiinpäin vasta klo21. Kaikki pienet nukahtivat autoon, ja me siirreettiin ne kaikki nukkuvina omiin sänkyihinsä, (kukaan ei herännyt!) ja mentiin vielä ulkosaunaan rentoutumaan äitien kesken puimaan päivän-, sekä perheen ja ystävien hienoutta.






Naisten kanssa me ei edes käyty "lasten alueilla" ihan tietoisesti. Miks me oltais käyty? Me nautittiin huolettomuudesta ja oltiin ihan rauhassa koko päivä. Lähdettiin ajelemaan kotiinpäin melko myöhään, ja juoruttiin koko automatka niin paljon, että yhtäkkiä oltiinkin jo kotona.





Kumpi oli parempi reissu? En pysty valitsemaan. Molemmat olivat niin hyviä. Aikuisten seura tuli todella tarpeeseen, mutta myös se lasten pyytteetön ilo ja riemu sai mut muistamaan minkä vuoksi me niitä töitä niin paljon tehdään.

Jos sä lähtisit nyt Linnanmäelle, kumman reissun sä tekisit mieluummin?
Sen mä sanon, että oli hyvä mennä ensin ilman lapsia. Tuli kartoitettua se alue tosi hyvin, ja käytyä kaikki ne laitteet läpi joihin itse haluaa, sillä sitten kun ne lapset on messissä, mennään just eikä melkein niiden lasten ehdoin.
 
Ja sen mä vielä lisään, että arvostakaa niitä ystäviä. Ne ei katoa ajan myötä, mutta se ystävyys saattaa muuttaa vähän muotoaan. Ennen juotiin lämmintä kaljaa vanhassa leikkipuistossa, ja nyt nautitaan hiljaisesta puusaunasta ja kylmästä valkkarista kun lapset nukkuu. Ihana elämä.
Kiitos kaunis ystävät että ootte just mun elämässä.

Lippupaketit saatu yhteistyön merkeissä Lintsiltä.

Ida

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Just käytiin Särkänniemessä lapsen kans ja mietin, oisko kaveriporukalla ollut kivempaa. Paljonhan ne ipanan käytös/fiilis kyllä vaikuttaa tunnelmaan ja usein 3-vuotisraivarit saa mut haaveileen MUTE-napista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis!

      Mä haaveilen myös vielä särkänniemi-reissusta, mut ehkä just kaveriporukalla lasten kanssa. Et ois oerhe tai kaks. Löytyis kaikille ikätoveri, ja jos joku aikuinen haluis mennä laitteeseen, sais varmasti kaverin. 👌🏻☺️

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤