Kaksplus.fi

26. kesäkuuta 2017

Ootsä ehdoton?


Mä olen tässä lähiaikoina miettinyt pääni puhki ihmisten ehdottomuutta. Tai lähinnä vanhempien. Tai oikeastaan äitien. 
Mä tahtoisin tietää, että olenko mä ihan yksin mun ajatusteni kanssa, vai onko meitä ehkä (salaa) muitakin. Tässä siis muutama huomio. Ja extrahuomio sille, että mä olen itse näissä monessa mukana, en vaan välttämättä kehtaa myöntää että missä, mutta kyllä te arvaatte. Eli pointti ei ole toisten lynkkaus ja oman sädekehän kiillotus.
Ja muistetaan rakkaat ystävät se, että tämä on huumorilla kirjoitettu, muistaen ne erityiset ja erikokoiset ja muuten vaan erilaiset. 





Raskaus. 
Parempi ehkä vaan maata sängyssä 9kk, ettei vaan satu mitään. Kannattaa myös käydä ultrassa kerran viikossa. Vaikka valehdella, ellei ole omaa rahaa.  Mitään ei kannata syödä, tai sit ainakin ekana tarkistaa äityleiltä, että voiko sitä simaa nyt maistaa, tai ottaa yhden joulupiparin. Homejuuston ajatus on jo syntiä, ja huikka miehen saunaoluesta huuto lastensuojelulle.
TAI koittaa vaikka elää (suht)normaalia elämää. Toki raitista ja hieman enemmän sitä maalaisjärkeä kunnioittaen.

Synnytys.
Luomuna. Kotona. Ehkä saunassa ellei pääse ammeeseen. Tiukka aikataulutettu suunnitelma takataskussa, meikit naamassa ja kuohari kylmässä.
TAI avoimin mielin, tilanteen mukaan ja vauvan tilannetta kuunnellen?

Imetys.
Ainakin kolme vuotta. Täysimetystä vähintään puolivuotta.
TAI jos hillomunkki käy, niin niin pitkään mitä se lapsi itse haluaa? Tai sit ei ollenkaan jos ei siltä tunnu. Tai vaikka vain öisin? Ehkä vain aamuisin/iltaisin? Tai sitten nannia. 

Vaipat.
Kestovaipat. Pelkkiä imuja ja taskuja kaapit täyteen, ja isovanhemmat ekokouluun.
TAI himassa kestoja, ja muualla kertiksiä? Onks se sit niin justiinsa?

Ruokailu.
Sormiruokailu. Mielellään eskariin saakka haarukat piilossa. Oppii sitten reagoimaan ja refleksit on kunnossa. Ja lapsentahtisesti.
Soseet. Itse poimin, itse höyrytin ja itse syötin.
TAI sekä että ja kaupan purkit vielä kylkeen? Monipuolisuus, sehän se avainsana oli?

  -11kk lapsi on päiväkodissa, ja äiti saa raivokohtauksen kun sille on annettu samaa ruokaa mitä muille. Herranjestas, nakkikastiketta. Siinä on suolaa. Nyt on munuaiset pilalla. Mutta kahden viikon päästä se olis kyllä ollut ihan ok. olisko?

Nukkuminen.
Perhepeti. Mielellään kaikki viisi lasta ja vanhemmat samassa 120 sentissä.
Pinnasänky. Heti vaan synnäriltä omaan sänkyyn kert sellainen on ostettukin.
TAI vireystason mukaan vaikka sillon sitä ja tuolloin tätä?

Koko. 
Herranjestas!  Onneks oli hätäsektio, olisit muuten revennyt leuasta takaraivoon. ONPA VALTAVA!
TAI 
Vooooi miten pikkuinen. Eihän tuo näytä edes oikealta vauvalta kun on niin pieni. Ethän sä oo edes synnyttäny (kummassakaan tapauksessa^) kun tuommoinenhan vaan putkahtaa toosasta ku humpsista vaan.

Miksi lapsen syntyessä pitää ilmoittaa ekana ne strategiset mitat? Mitä ne muille kuuluu? Miksi ekana kysytään kokoa? Ethän sä ketään kolmekymppistäkään onnittele syntymäpäivänään kysyen et no mitkäs on ne miehen/naisen mitat? 
Kaikille vinkkinä, että sano vain että onpas hän kaunis. (Vaikka mieles tekis voivotella että onpas turvonnut, pieni tai suuri.)

Siis mitä? Ai käyttää jo x-kokoa? Siis nyt jo? Meidän Pirrehän käyttää nyt vasta x-kokoa ja on hei samanikäinen. 
-Toinen oli syntyessään viisi kiloa ja toinen kaksi-. Kumpikohan on puolivuotiaana isompi. Jännä juttu.

Sisarukset.
Ei! on epäreilua esikoiselle tehdä sisaruksia, ja riistää se vauvanpaikka perheessä.
Tietenkin! Mitä enemmän ja nopeammin sitä parempi. Koko kylä kasvattaa mentaliteetilla pallo täyteen.
TAI jokainen sen mukaan mitä luoja suo. (Tai oma tahto.)

-Tai ne kyselyt siitä, että tuleeko teille vielä vauvaa, ja koska? Ai ei tule? No miksei? Tai herranjestas, TAASKO sinä olet raskaana? Eikai sinun nyt koko planeettaa yksin tarvitse täyttää.  Ja vittumainen viiitsivitsi -nauru päälle.

Päiväkoti.
Ei! Itse olen lapseni tehnyt, joten itse ne haluan hoitaakin. Kotona. Tietenkin. Itse.
Toki. Heti kun seuraava syntyy niin hoitoon vaan ja tukia nostamaan. Mielellään mahdollinen avioero niin sekään ei sitten mitään maksa.
TAI ihan miten itse haluaa. Ilman toisten syyllistämistä tai paheksuntaa, tai tarpeellisuutta kertoa miten sekin tulisi tehdä.

-Ai vuoropäiväkoti? No se vasta paskaa lapsia ajatellen on. Se vaihtuvuus ja aikatauluttomuus. Kyllä kunnon lapsi tarvitsee tiukat rytmit. Tai sen kotihoidon eskariin saakka. Jomman kumman. Vähintään.

Harrastukset.
Äiti valitsee, sillä äiti maksaa. Vähintään NHL-tavoitteena.
TAI jos vaikka odottais kunnes se lapsi näyttää/kertoo et kiinnostaako sitä nokkahuilu tai kilpajuoksu.

-Vaaditaan tuloksia, mutta opetetaan että yrittäminen riittää. Riittääkö se että yrittää parhaansa? Sopiiko olla keskinkertainen asioissa, jos äiti haluaa voittajan?

Lapsi ei ikinä opi uimaan, ellet vie sitä kolmikuisena vauvauintiin, jatka perheuinnilla ja siitä sitten eteenpäin. Sama juju jumpissa ja muskareissa. -Ja kassa kilisee.

Mutta jos ei yhtään painosta, ei kaikki jaksa yrittääkään. Voittoon tarvitaan kannustusta. Onko kannustus samaa kuin painostus? Tuntuuko se siltä ulkopuolisen silmin?

Koulu.
Mielellään Steiner. Ihan vaan koska historia ja kuulopuheet. Ei ainakaan mikään kyläkoulu.
TAI mielenkiinnon mukaan joku painoitteinen luokka, tai sitten just se mihin kaveritkin menee. 

Vaatteet.
Luomua. Ekoa. Kotimaista. Kallista. Tarjouksesta. Kirppikseltä. Kaikki uutena. Kiinasta. Sisaruksilta. Mammalta.
TAI sekäettä all the above?

-Pelkkää merkkiä merkin perään, ja sit ihmetellään kun se oma mussukka haukkuu koulussa niitä jotka pukeutuvat cittarin printtivaatteisiin. MIKSI? Ehkä koska äiti ei antanut pukeutua niihin Elsa-mekkoihin. Tai toisinpäin. 
Tai maailmanloppu kun isi puki uudet Rodinit päiväkotiin ja nyt polvessa on reikä tai hihassa maalia. Teini hävitti uuden takin mikä maksoi enemmän mitä kehtaa edes myöntää.

Lapsi saa itse valita. Sillä kyllä kaksivuotias saa jo itse valita mitä laittaa päälle. Tai edes teini ei saa päättää muuta kuin sukat, koska äiti pukee.
Voisiko olla vaikka pari kolme vaihtoehtoa, tai ihan villinä korttina pue mitä itte tykkäät -päivä?

Ja jos lapsesi saa uusia vaatteita, on se sama kuin kiittämättömyys. Eikö kelpaa kirppiskamat hä? Ollaanpas sitä fiiniä.
Kyllä meidän lapsille vaan kelpaa. Se vasta ekoa onkin. 
Lastenvaatetus, tuo loppumaton suo.

Sokeri.
EI! Mitä ei osaa vaatia, ei sitä tarvitse.
Kyllä! Ihan sama jos on tyytyväinen automatkalla. (Takapenkki täynnä karkkipussien papereita.)

- Onko ehdoton kielto parempi mitä kohtuullisuuden opettaminen?




Mutta mikä on se pahin näistä kaikista?
Näistä kaikista kilpaileminen keskenään, ja ellei sekään riitä, niin otetaan ne lapset mukaan siihen. Sillä aina jonkun on söpömpi, paksumpi, fiksumpi, sirompi, taitavampi ja kaikinpuolin parempi. Ettei sekin vois vaan olla vähän sitä kaikkea. Se oma on aina paras, mutta ei ne muiden silti oo sen huonompia. Ei ne lapset, eikä ne tavat. Vai onko?

Ootko sä ehdoton? Myönnätkö? Vai oisko joku lisäys listaan kenties paikoillaan?

Ida

1 kommentti:

petra kirjoitti...

Hyvä herättelevä postaus! Välillä nauratti, mut tosiaa on tää äitiys aika vaativa laji. :)