Kaksplus.fi

22. helmikuuta 2017

Aikuisten ystäväkirja.

Meillä on Kaksplussalla aika huikee remmi eukkoja kirjoittamassa jos jonkinmoista blogia. Toki kaikilla on ainakin se yksi yhteneväisyys, nimittäin vanhemmuus. Oona heitti haasteen muille, jakamalla aikuisten ystäväkirja -postauksen.
Nyt vihdoin ajattelin sen itsekin näpytellä. Hauska ajatus, ja teille lukijoillekin muutama ehkä jopa yllättävä  fakta minusta. 

Nimeni on Ida Wilhelmina

Jotkut tosin kutsuvat minua 
Litra-Leppänen on aika kova.


Olen syntynyt vuonna
1988, eli olen siis mielestäni Aina 22.


Lapsuuskotini langallinen numero: 
En muista, mutta muistan äitini silloisen työpaikan puhelinnumeron! 02-3373888. Tuli muutaman kerran soitettua. "Saanko ottaa jäätelöä?"


Pienenä olin varma, että minusta tulee isona:
Maalari. Halusin vain maalata.


Mutta isona minusta tulikin:
Ravintola-alan sekatyöläinen.



Täydellinen puoliso olisi minusta: Nuorempana haaveilin ruskeista silmistä ja rokkarinrentusta. Sain sen rokkarin sinisillä silmillä. Nykyään arvostan enemmän läsnäolevaa isää, rehellistä rakkautta ja uskomatonta (välillä stnan raivostuttavaa) huumorintajua, sekä mun mielestä oikeita elämänarvoja.

its a selfie!


 


Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Tekisin enemmän itse ihan alusta alkaen. Veisin lapsia enemmän aktiviteetteihin ja silittäisin lakanoita.
Harrastan nyt: Erilaisten (fantasia)kakkujen näpertämistä.


Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä:
Jotain kasarirokkia! Eikai, ei aina. Ekana varmaan laittaisin Goo Goo Dollsin Iriksen. Se oli meidän hääbiisi, eikä sen parempaa vaan ole.

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Salkkarit. Tietenkin. vaikkei siinä nyt mitään noloa olekaan.

 Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Varmaankin kana-korma. Tai itsetehty leipä? Tai ehkä ne kakut!


Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Luen/näen/kuulen jotain surullista joka liittyy lapsiin. Olkoon se sitten faktaa tai fiktiota.


Lapsuuteni lempilelu:
Paha mennä veikkaamaan. Ehkä nuket, barbit tai ponit?


Lempilelu nykyään:
Sokerikuorrutteet.


Salainen paheeni:
Juustot. Olisin varmasti paljon pienempi jos juustoja ei ois keksitty. Sillä mitä rasvaisempi, sitä parempi.


Eikun se ihan oikea salainen paheeni:
Ei mulla mitään salaisia ole. Ihan avoimia vaan. Punaviini nyt on takuuvarma tie mun sydämeen. Mut en mä mikään alkkis ole!

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut:
"Ei ole multa pois jos muilla on enemmän."

Kiitos Oona. Tää oli hauska kevennys. Tehkää tekin! Erityisesti haluaisin että Tehtävänimikkeenä Laura tekis tän.

Ida

3 kommenttia:

Kiitos kommentistasi. ❤