Kaksplus.fi

20. tammikuuta 2017

Vapaa - vai oma-aika?

Eikö sulla ole ikinä vapaa-aikaa? Sä oot aina töissä, miten sä saat itsellesi vapaata?



Ihan ensimmäisenä mä haluaisin korjata sen, etten mä ole aina töissä. Ihan yhtä paljon mä teen töitä, miten ne kello 8:00-16:00 töitään paiskivat. Mulle ne työt vaan jakautuu myös iltoihin, ja viikonloppuihin. Ei ole muuten arkisin leikkipaikat piukassa, tai uimahallit täynnä. Silloin me niissä ollaan. Ei lauantaisin, ei sunnuntaisin. Paitsi tietenkin joskus. Ei hiihtolomalla, eikä muina pyhinä. Koska silloin äiti on töissä. Välillä se toki hankaloittaa ystävien tapaamista, ja illanviettoja, mutta me ollaan perheenä omalla tavallamme ihan totuttu siihen. Mä en myöskään millään jaksa uskoa, että mä itse jaksaisin tehdä työtä joka arkipäivä samaan kellonaikaan, samoilla kaavoilla, kaffetauoilla ja lounaalla.
Mä myös suunnattomasti nautin kiireettömistä aamuista, kun työt alkavat vasta klo: 11:00.  Mikä olisi sen parempaa kuin syödä koko jengin kanssa keskellä viikkoa pitkä aamiainen, juoda pannullinen kahvia, ehkä pestä koneellinen pyykkiä ja leikkiä lasten kanssa ennen, kuin kuskaa ne päiväkotiin. Voin kertoa, että se on ihan parasta! Ainakin, jos vertaan noita (meidän perusaamuja) meille harvinaisempiin aamuihin, jolloin herätän lapset klo:6:00, tappelen puoliunisille vaatteet päälle ja hampaat puhtaaksi. nakkaan ne autoon, ja heitän perään pussihedelmät ja kurvaan päiväkotiin, jossa poikien leikkikaverit suuremmaksi osaksi vielä nukkuvat.

Mä pidän mun ammatinvalinnasta, ja koen, että mä olen siinä vielä ihan kelpokin. Multa on useasti kysytty, että etkö sinä ole ajatellut alanvaihtoa, koska sulla on nuo lapsetkin. Lyhyesti, ei. En ole.
Toimipistettä mä kyllä olen vaihtanut, enää en ole öisin taikka iltamyöhään töissä, mutta sen kyllä valitettavasti huomaa myös tilipussissa, mutta sen erotuksen mä todellakin olen valmis pulittamaan.  Mun mielestä on ehkä maailman parasta, kun taaperot kömpii aamulla mun kainaloon, ja nukutaan yhdessä vielä vähän. Se on huippua! 

Ihmisiä on myös niin paljon, ja niin kovin erilaisia. Joillekin sopii se samanlainen rytmi päivästä toiseen, joillekin ei. Minäkin kunnioitan sitä, ilman niitä ihmisia olisi myös minun elämäni huomattavasti hankalampaa. Kunnioitathan sinäkin vuorotyöläisiä, ei ne sitä työtään omien lastensa kiusaksi tee. 

Toiseksi, mä haluaisin korostaa sanavalintaa "vapaa-aika". Mun mielestä mulla on aina silloin sitä vapaa-aikaa, kun en ole töissä. Mun vapaa-aikaa on ajomatka päiväkotiin, ilta lasten kanssa, yö kotona, aamu poikien kanssa ja taas ajomatka päiväkotiin. Siinä on aika monta tuntia mun mielestä vapaa-aikaa, eikö totta? Minkä ihmeen takia mä haluaisin viettää "vapaa-aikani" ilman mun lapsia? En just nyt keksi yhtäkään yhtä tärkeää syytä taikka tapaa kuin nuo kaksi.



Sitä omaa aikaa mä kyllä välillä kaipaan. Mutta mä myös myönnän kuuluvani siihen kategoriaan, joka potee niin kamalan helposti huonoa omaatuntoa siitä haluamastaan omasta ajasta. Ja hei ihan turhaan! Useasti siihen riittää puolituntia yksin saunassa, lenkki koiran kanssa tai ihan vain yksinäinen ruokakauppareissu. Ei sen välttämättä tarvitse olla sen kummallisempaa. Mutta tänään, tänään mulla oli kolmas kerta kolmen vuoden aikana kun mä olin ihan yksin meidän kotona ihan koko illan ilman mitään hyvää syytä. Kunhan vain olen. Ei tarvitse siivota, ei pyykätä, ei tehdä ruokaa, ei leipoa kakkua eikä edes jutella kenenkään kanssa. Mun suunnitelma oli käydä lenkillä, saunassa ja katsoa telkkaria.

Mutta miten se meni? Ei ihan niinkuin mä ajattelin. Mä olin ajatellut, etten ihan oikeasti tee mitään, sillä siivosinhan mä just eilen töiden jälkeen just sen takia, ettei tänään tarvitse.

Tulin kotiin, laitoin ihan äkkiä pyykinpesukoneen päälle ja saunan lämpenemään, ja lähdin koiran kanssa sinne lenkille. 
Tultiin koiran kanssa sisälle, ja annoin sille ruuan. Täytin ihan nopeasti astianpesukoneen, ja laitoin sen päälle. Siinä samalla laitoin kuivumassa olleet kattilat kaappiin, ihan ohimennen.
Sauna ei ole vielä ihan tarpeeksi kuuma, niin vaihdanpas vielä lakanat sillä välin. Onhan se nyt ihanaa mennä saunan jälkeen puhtaisiin lakanoihin! Mutta kun menin kodinhoitohuoneeseen, muistin samantien, että kuivausteline ja -kaappi on täynnä puhtaita vaatteita. Nopeasti vaan nippuun ja kaappiin, tässä samalla.
Ennen nukkumaanmenoa vielä koira iltapissalle, ja roskapussit kainaloon.

Onko se oikeasti näin vaikeaa vain olla, kerrankin kun saisi? Osaatko sinä?

2 kommenttia:

  1. Toi on niin tota 😆
    Ei osaa, pysty eikä kykene vaan olemaan! Aina joku juttu oottaa tekemistä ja niitä juttujahan riittää...
    Joku aika sitten makasin sohvalla iltakympin maissa varmaan puol tuntia ja tuijotin takkatulta. Ihan vaan olin. Mies kysy huolissaan, että ootko masentunut, kun oot ollu noin kauan paikallas 😂
    Onneksi osaan ne muut jutut antaa olla, kun touhuan pojan kanssa, se on niin parasta tekemistä ❤️
    Se kuuluisa oma aika on hyvin vähäistä, mutta siihen riittää juurikin se hetki saunassa tai ruokakaupassa tuoteselosteita hartaasti lukien, kun onkin jo ikävä takaisin rakkaiden lähelle 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Salla! Just näin. Kyllä mäkin pystyn olla ottamatta imuria esiin, jos leikinnpoikien kanssa, mutten silloin, kun makaan sohvalla ja näen silmäkulmasta kokoajan valtavia koirankarvapalloja. 😂🙈

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤