Kaksplus.fi

15. marraskuuta 2016

Virustauti lasten kanssa vai ilman? Ilman, kiitos.

Jos sun ystävä jolla ei ole lapsia valittaa sulle, lapsen tai useamman  äidille miten kamalan kova flunssa sillä oli, sopiiko nauraa? Edes vähän itsekseen hymähdellä? Tai vaikka vähän heittää huolettomasti vettä myllyyn ja kysyä, että saitko nyt varmasti levättyä tarpeeksi? Todellakin. Ja kyllä, lasten hankkiminen oli oma valintani.

Muutama vuosi sitten kun tulin kipeäksi, se oli ensinnäkin jonkinsortin ihme. Enhän minä herranjestas  sairasta ikinä. Mutta ai stna miten kipeenä sitä sitten olikin kun sen kerran sairasti. Siinä sitä hytistiin kuumetaudissa peiton alla teetä lipittäen. Oivoivoi. Ja oma äiti toi töidensä jälkeen kaksvitoselle jaffaa ja buranaa. Mutta hei onneksi oli silloin jo netflix. Mutta kyllä senkin sisällöstä ja metelöivistä naapureista aina valittamisen aihetta sai. Helposti.
Töistä piti olla pois ehkä päivä tai maximissaan kaksi, jos ihan halusi ottaa varman päälle ja ottaa yhden kuumeettoman päivän siihen alle. Melko rankkaa.

Sitten syntyi esikoinen. Ensimmäinen talvi meni ilman sen suurempia räkätauteja kuin ihmeen kaupalla, hän kun syntyi marraskuun lopulla, siihen pahimpaan viima-aikaan. Itse uskon että edes sillä lyhyellä imetyksellä ja lähes kolmen kuukauden sylittelyllä oli osuutta asiaan. Meillä oli sellainen superpaksu vauvakupla, jonne vain harvat ja valitut olivat tervetulleita. Ja auta armias ellei se kyläilijä itse tajunnut  pestä käsiään välittömästi kun meille sisään astui. "Ai sulla oli nuhaa viimeviikolla? Joo älkää sitten meille tulko vielä."
Nyt jo vähän naurattaa oma hysteerisyys, mutta säästyttiinpäs sen suuremmilta taudeilta koko eka vuos. Saavutus kai tuokin?

Beibi numero kaksi syntyikin sitä seuraavana vuonna toukokuun lopulla. Kevät aurinko antoi juuri tietä kesäversiolle, eikä ulkona tarvinnut juuri hupparia paksumpaa. Muistan jopa lähteneeni (silloin jo kesäkuun puolella) mekossa ja balleriinoissa kotiin. (p.s. hel*etin huono ajatus! vähintään jotkut shortsit sinne mekon alle sitten, jos tiedät mitä tarkoitan....)
Silloin ei tosiaan eletty niin justiinsa, lähinnä biitsiltä hiekkalaatikolle ja takaisin. Aivan ihana kesä. Eikä me kyllä sairasteltukaan.
Kunnes tuli talvi. "Ei me mitään rokottteita, me ollaan aina oltu niin kovin terveitä." Jep jep.
No me saatiinkin sitten se ilkikurinen adenovirus.
Ja sen jälkitauteina korva- ja nielutulehdukset kaikilla ja puolivuotiaalla keuhkokuume. Bingo. Sen vajaan kuukauden aikana päätin, että olen ensimmäisenä ensivuonna jonossa kun influenssarokotteista edes puhutaan. Eihän ne tietenkään kaikkia viruksia estä, mutta edes hei vähän. Se antaa todellakin toivoa sen jälkeen kun olet kipeänä hoitanut kipeitä lapsia reippaat kolme viikkoa.

No nyt tuli se ensivuosi kun mun piti olla koko jengin kanssa jonottamassa niitä influenssarokotteita. 
Saatiin sitten sitä ennen jo joku pöpö.  Päiväkodista uskoisin. Luka oli ensin kipeä, sitten Vili ja äiti ja nyt näyttää iskäkin jo aika pahalta. Perusnäppärä virustauti joka vie äänen, antaa kuumeen, hakkaavan yskän ja viiltävän kurkkukivun.
Ja ette usko kuinka paljon mä kaipaan just nyt sitä aikaa, kun mun ainoa ongelma sairastaessa oli se, että Netflixissä ei ollut kaikkia kausia jotain mun lempisarjaa just silloin saatavilla. Mikä vääryys.
Nyt mä en uskalla katsoa sieltä kuin Masha ja Karhun halloween extraa, (<-- Ihan paras!) sillä kaikesta muusta nään kuumehöyryissäni painajaisia vähintään viikon.

Nyt mä pelaan näillä: 
-Kumpi on kipeämpi isi vai äiti?
-Kumpi on töistä pois, isi vai äiti? 
-Voiko sisaruksen viedä päiväkotiin jos se on jo terve,
  ja sairastaa sen kipeän kanssa kotona?  
-Koska lapsen voi viedä päiväkotiin? 
-Kuumeeton päivä? 
-Saikkarilaput kaikille? 
-Työnantajat on varmasti jo aivan kypsiä.
-Päiväkodissa mua pidetään varmaan idioottina, kun kysyn jokaista asiaa erikseen.

Äitiys. Niin paljon se antaa. (Ja ottaa.)
 
Oman kuumeen korkeus on täysi mysteeri, mutta lasten lämmöt tiedät tasan tarkkaan vaikka keskellä yötä. Itse et syö mitään, mutta lapsille keität vaikka mehukeittoa päällä seisten.
Loppupeleissä sun ajatus on kuitenkin se, että sä olisit itse kipeenä  vaikka koko vuoden, jos sun lapset ois terveitä. Se on ihan kamalaa kun omaa lasta sattuu. Meilläkin kyse on vain jostain mitättömästä pikku viruksesta, mikä ei ole mitään verrattuna ihan oikeisiin sairauksiin. Mutta vaikka tää onkin vain pikkuvirus, mä en silti pode huonoa omaatuntoa vaikka joudunkin olla poikkeuksellisen paljon pois työkuvioista, sillä enhän mä sinne nyt mitään sankarin viittaa lähde metsästämään. Tartuttamaan kaikkia muitakin tähän pöpöön? Sehän vasta oiskin oikea voitto-voitto tilanne. Tottakai mä pahoittelen tilannetta, mutta mun onneksi sieltä toivotetaan mulle ja meidän perheelle vain pikaista paranemista. Siitä todella tulee hyvä mieli, sillä kukaan ei ole mielellään kipeän lapsen kanssa kotona. Ei varmasti kukaan. Siinä ei todellakaan levätä netflixiä selaillen.

Vili ja äidin käsi. <3


Kuullostaako tutulta? 
Suurimmat tsempit kaikille räkänaamoille flunssakauteen täältä raision metiköstä. 
Ida


ps. Muista seuraa meitä myös facessa ja instagramissa,
sekä snäpissa nimimerkillä leppane!

4 kommenttia:

  1. Voi ei, pikaista paranemista sinne ❤️

    VastaaPoista
  2. Kyllä kuulostaa. Meillä sairasteltiin kanssa oikein urakalla tänä syksynä, kun tytöllä oli yhtä aikaa korva-ja silmätulehdus ja keuhkokuume. Itsekin kuumeilin päiviä ja sitten alkoi järkyttävä jyskytys päässä johon ei auttanut buranakaan ja lapsen kontrollikäynnillä huikkasin hoitajalle että tää pääkipu ei anna armoa. Noh, ei sitä ees ite tiedostanut olevansa kipeänä kun piti huolta toisesta kantaa, sillä luulin että kuumetta ei enää ollut, sanoinkin oikein itsevarmasti: "no ei mulla kuumetta ainakaan enää ole, tuntuu vaan että kallo halkeaa", mutta olipas sittenkin 38,5 ja tulehdusarvot yli 100. Äitiyden tuskallisimpia asioita on se, kun lapsi sairastaa. Toivottavasti teillä menee kerralla sairastelu ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tää! :( ja jos sulla ois ollu noi olot aikana ennen lasta/lapsia olisit varmasti ollut oikeasti ihan loppu. Mutta ei nyt äitinä ole aikaa hei itse sairastaa! ;)
      Toivottavasti se oli eka ja vika taiti teille, ainakin tällä kaudella.. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤