Kaksplus.fi

9. heinäkuuta 2016

Kun se mutsi kilahti, taas.

Edellinen blogipostaus on nyt poistettu, koska sähköpostiini tulvi sellaisia kommentteja joita en pahimmalle vihamiehellenikään soisi. Aluksi ajattelin etten tekstiä poista, saatika muokkaa sanamuotoja sillä haluan seistä sanojeni takana.

Korinna Saarinen Photography


Koska ihmisiä kuitenkin kiinnostaa, kirjoitin tekstissä, että purin lastani takaisin. Se on väärin, tiedän sen. En ole ylpeä, mutten myöskään olisi pystynyt odottamaan, että pikkuveli osaisi itse puolustautua, niinkuin joku minulle vinkkasi.

Lukan puremista oli jatkunut noin puolivuotta, mutta oikein kovaa sellaista muutaman kuukauden. Hän ei ymmärtänyt, ettei veljen pohkeesta vaan voi samalla tavalla haukata palasta kuin omenasta. Mutta nyt hän tietää, että kun hampaat osuvat ihoon, se tuntuu. Eikä ole sen jälkeen näin toiminut.
Puremahaavat voivat olla myös vaarallisia, ja ne useasti meilläkin vaativat kunnon puhdistamista ja laastareita. Ne eivät olleet enää mitään pikkupipejä.

Kirjoitin, että purin. Purra on ehkä hieman väärä sanamuoto, mutta mielestäni puremista on kaikki paitsi nuoleminen. Jos hampaasi osuvat ihoon, se on minun silmiini puremista. Kyseistä tapahtumaa ei siis missääntapauksessa voisi verrata  hampaiden upottamista ribsiriviin.

Lapseni pelästyi sitä, että äiti ihan oikeasti teki niin. Eikä vain sanonut että tekisi niin. Hän ei siis itkustanut sitä, että häntä olisi sattunut. Hän tuli samantien syliini ja minä pyysin anteeksi. Ja kerroin, että se sattuu Viliä aikapaljon enemmän, kun sinä puret. Poika nyökkäsi, eikä ole veljeään sen jälkeen verille, eikä onnekseni muutenkaan purrut.

En todellakaan halua että lapseni minua pelkäisi, niinkuin joku minulle kirjoitti. En missään tapauksessa.
Enkä todellakaan ajatellut että se, että näykkäisen lastani takaisin olisi verrattavissa lastenpahoinpitelyyn.
Meillä ei myöskään väkivaltaa saatika kostoa pidetä missääntapauksessa kasvatusmetodina. Uskon, että tästä saattoi saada myös sellaisen kuvan.

Toisaalta olen helpottunut, ja samalla niin kovin pettynyt itseeni, mutta tästä sain aivan valtavan hyviä kommentteja anteeksi pyytämisestä. Kiintymysvanhempien facebooksivulla asiasta oltiin puhuttu melko räiskyvästi, mutta muutama heistä kommentoikin asiaa blogiin ihan omalla nimellään ihan asiallisesti. Kiitos siitä.

Minulla on aina ollut mielikuva, että anteeksi on pyydettävä oli mikä oli, mutta nyt sain uuden näkökulman tähänkin asiaan. En ollut aikaisemmin rehellisesti sanottuna edes ajatellut anteeksi pyytämistä lapsenkannalta, sillä minut on aina pakotettu pyytämään anteeksi. Olen siis kotoa oppinut, että anteeksi pyydetään kun väärin tehdään. 
Mutta ehdottomasti otan Annun vinkistä vaarin, ja otan tämän asian todellakin kunnolla työnalle.


Tässä muutama helmi, joka kyllä sai itseään ihan hyvänä äitinä pitävän tihrustamaan, ja menettämään yöunensä.
Luotan kuitenkin omaan  arviointikykyyni äitinä, enkä koe saaneeni nyt aikaan valtavia ja korjaamattomia traumoja. Tiedän että tein väärin, mutta uskon myös, että jokainen meistä tekee virheitä, mutta harva ne oikeasti myöntää. Minä myönsin, ja sain aikaan someraivon. Ehkä ihan aiheestakin, sillä lapsiinkohdistuva väkivalta on ihan ehdottoman väärin. Tietenkin. On hyvä, että asiasta puhutaan, enkä halua missään tapauksessa sellaiseen ihmisiä kannustaa.

"Näin niitä kouluampujia syntyy, kun epävarmat ja huonot vanhemmat opettavat lapsilleen että väkivalta on ratkaisu."

"Se alkaa tuollaisesta pienestä, mutta nälkä kasvaa syödessä ja lopulta vielä tapat omat lapsesi."

"Toivottavasti jokainen lukija tekee sinusta lastensuojeluilmoituksen, ja lapsesi huostaanotetaan. paremmin ne kasvattaisi kuka tahansa muu kuin sinä."

Mikset kirjottaisi kommenttia omalla nimelläsi, jos olet noin julmasti valmis sanomaan?

Kommentteja oli paljon. Siellä oli myös positiivisia kommentteja, ja pari kymmentä sellaista, jossa äiti tunnusti tehneensä aivan samoin miten minä tein. En kuitenkaan tällä hakenut hyväksyntää sille mitä minä itse tein, enkä missään tapauksessa kannusta moiseen toimintaan. Uskon kuitenkin, että jokaisella tervejärkisellä äidillä on tilannetajua ja maalaisjärkeä.

Poistin tekstin koska en halua lomallani, ja kaksi viikkoa ennen meidän hääjuhlia lukea sähköposteja, jossa vihjataan minun olevan tuleva lastentappaja.

Meillä alkaa huomenna kesäloma, jonka ajattelin pitää myös pienenä blogilomana. Snäppi :leppane, instagram: mutsijamurupullatblogi ja facebook pysyy varmasti aktiivisena, mutta blogi saakoon nyt vähän laskeutua.



Ihanaa kesää, Ida

14 kommenttia:

  1. Ei voi kyllä muuta sanoa kun että hyvänen aika.. Luulenpa, että porukka on hieman ylireagoinut! Ennenvanhaa ruoskittiin lapsia pyllylle kellarissa ja ei niistäkään mitään kouluampujia tai lapsentappajia tullut. Yksi pureminen josta vielä mainitsit ettei ollut raju voi aiheuttaa SOME:ssa tällaisen myrskyn. Itselläni ollut aika raaka lapsuus, kaikkea kauheuksia olen nähnyt kokenut ja tuntenut ja tässä mä olen, mielestäni ystävällinen ja hyväsydäminen ihminen. T.SARAH

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän sinua! Olen myös työni kautta törmännyt pureviin lapsiin ja tietystikään en ole voinut ketään vanhempaa kehoittaa puremaan lastaan, mutta olen ehkä saattanut hienoisesti vihjaista kuinka olen kuullut sen joillakin toimineen.. :)

    VastaaPoista
  3. Onpa todella ikävää, että olit saanut vihamielisiä viestejä. Kommentoin jo siihen edelliseen, nyt poistamaasi, blogikirjoitukseen, että toimit mielestäni lastasi purressasi väärin - niin kuin nyt itsekin toteat. Uskon kuitenkin, että toimit väärin parempien keinojen eli osaamisen puutteessa. Kaikki me teemme virheitä vanhemmuudessamme. Myös "hyvät äidit" voivat joskus toimia väärin, se on inhimillistä. Rohkeaa on myöntää mokanneenaa ja pysähtyä pohtimaan, miksi omat oikeat toimintakeinot eivät riittäneet ja miten voisi jatkossa pärjätä paremmin. Tässä suhteessa saitkin edellisen postauksesi kommentteihin paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Vaikka ymmärrän kun hyvin, että poistit aiemman postauksesi, on vähän sääli, että paikoitellen hedelmällinen keskustelu poistui mukana.

    Ehkä tämä on aihe, johon voisit palata blogissasi joskus myöhemmin paremmalle ajalla (hääkiireiden jälkeen jne.), kun olet ehtinyt pohtia asiaa. Minusta hyvää vanhemmuutta on nimenomaan uskallus oppia virheistään. Olisi mielenkiintoista lukea, mitä ajattelet tästä tapauksesta ja siitä oppimastasi esimerkiksi kuukauden päästä.

    Oikein mukavia häitä ja pitkää pinnaa lasten kanssa jatkoon. Itselläni usein auttaa tilanteissa, joissa lapsen kanssa alkaa keittää pienen aikalisän ottaminen esimerkiksi niin, että siirrän lapsen hoitovastuun hetkeksi lapsen isälle ja vedän itse henkeä. Sitten jaksaa taas olla aikuinen eikä takaisin pureva taapero.

    VastaaPoista
  4. Ei hitto mitä kommentteja sä oot saanu! Mulle nousi kyyneleet silmiin noista muutamastakin, saati kun niitä on vissiin tullut paljon enemmän! Joo, ei aikuinen saisi purra lasta, mutta ei se nyt ihan niin hirveä teko ole (varsinkin kun siitä nyt näytti olevan apua). Tämä nettimaailma on niin pirun julma, koska täällä voit sanoa kasvottomana ihan mitä vaan. Sä oot ihana ja rohkea äiti! <3

    VastaaPoista
  5. Silleen niitä kouluampujia syntyy kun annetaan lapselle kaikki valta ja saa tehdä mitä haluaa. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että teit aivan oikein. Toiselle lapselle riittää pelkkä sanominen, toiselle on pakko näyttää miltä se puraisu tuntuu pienessä mittakaavassa �� usein henkinen "väkivalta" on kovempaa ja niistä saattaa jäädä kovatkin arvet kun taas veikkaan että te voitte joskus Lukan kanssa nauraa tuolle sun puraisulle
    Tässä mun mielipide. Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAMAA MIELTÄ Helinä Hirvensalon kanssa.

      Poista
  6. En lukenut sitä kirjoitusta jonka poistit, mutta tämän tekstin perusteella nuo saamasi kommentit ovat olleet aika ylitseampuvia.. Huhhuh! Ihanaa lomaa <3

    VastaaPoista
  7. Eikä nyt mua harmittaa etten ehtinyt ekaa tekstiä lukemaan! Meillä on ongelmana että tyttö lyö ja sen kitkemiseen kaipaan oikeesti vertaistukea, miten sen lapsen saisi tajuamaan että se lyöminen oikeasti sattuu.... aika teatterilla oon tekoitkua vääntänyt ja nyt ollaan päästy siihen pisteeseen että neiti puhaltaa myös äidin pipeihin. Lyöminen silti jatkuu. :( ihanaa lomaa teille ja nauttikaa hääjuhlastanne :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä törmäsin hiljattain tällaiseen tekstiin, josta sain vähän uudenlaista perspektiiviä:
      http://www.janetlansbury.com/2012/09/biting-hitting-kicking-and-other-challenging-toddler-behavior/

      Poista
  8. No huhhuh mitä tekstiä olet saanut ihmisiltä. Uskomatonta... kyllä kouluampujat syntyy ihan erilailla, on äitejä jotka eivät ole henkisesti läsnä lastensa elämässä eivätkä puutu kiusaamiseen ollenkaan. Se on minusta pahempi, kuin pieni näykkäisy jolla osoitetaan nimenomaan se ettei pureminen tunnu toisesta mukavalta, jos kaikki keinot on vieläpä kokeiltu.

    VastaaPoista
  9. Hmmmm.. Luin edellisen tekstin, ja tämän tekstin. En tiedä, mitä oikein uskaltaa kommentoida, jos ei halua lasuja niskaan. Sanottakoon vain, että tiedän, mitä on lapselle totaalinen hermostuminen ja epätoivo keinojen suhteen ja se, että itseä ei vaan saa hillittyä, vaikka kuinka sitä toivoisi. Olen syntinen minäkin :-/ Liitän tähän muutamia omia tekstejä, jotka käsittelevät samantyylisiä juttuja kuin tämä sinun. Jospa saisit vertaistukea niistä.

    http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2014/02/mie-romahan.html

    http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2015/08/katumusten-yo.html

    http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2014/04/hajoamispisteen-mantrat.html

    Teit väärin. Minä olen tehnyt väärin. Silti Ida, laitan tähän sydämen, ja sinä tiedät, mitä se tarkoittaa. <3

    VastaaPoista
  10. En ehtinyt lukea aiempaa tekstiä, mutta siis. Mielestäni kasvatuksessa ei saa käyttää minkäänlaista väkivaltaa, mutta jos demonstratiivisesti puree (siis satuttamatta) lasta, joka jatkuvasti puree pikkusisarustaan, osoittaakseen lapselle, miltä se tuntuu, niin en näe siinä mitään väärää, etenkin kun lapsi lopetti sen jälkeen. Mielestäni Keijo Tahkokalliokin joskus kertoi tehneensä saman lapselleen (kyse oli ehkä nipistämisestä?). Mitään tukkapöllyjä tai luunappeja en missään nimessä hyväksy, mutta tuo on mielestäni ok jos se ei ole pikaistuksissa eikä rangaistusmielessä tehty teko, vaan tarkoitus on osoittaa lapselle, joka ei sitä muuten tajua ja jolle se on pakko saada perille, miltä se tuntuu. Parastahan olisi saada asiat läpi lempeästi, mutta kun ei se aina onnistu. En ole tehnyt tuota, mutta väärin olen tehnyt aivan varmasti.

    VastaaPoista
  11. Kiitos rehellisestä tekstistä! <3 kukaan ei ole täydellinen, tuskin edes nämä kommentoijat jotka noin kärkkäästi kirjoittivatkaan!
    En hyväksy lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta tuo keino on se "viimeinen oljenkorsi" kun ei enää oikeasti keksi muuta! Ja jos purija ei itse ole ollut puremisen kohteena niin ei hän ymmärrä kuinka paljon se oikeasti sattuu! Toivotaan että pureminen nyt loppuu!
    Kiitos regellisestä tekstistä! Tsemppiä! <3 blogisi on hyvää luettavaa! <3

    VastaaPoista
  12. Minäkään en kannata väkivaltaa, mutta miten lapsi sitten tietää, että se sattuu, jos ei koskaan joudu itse kokemaan samaa. Minusta teit oikein, kun hellästi näykkäsit.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤