Kaksplus.fi

10. toukokuuta 2016

Hei me naitiin ristiäisissä.

Kesä se tekee tuloaan, ja samalla myös nuo ihanat kesäjuhlat, etenkin ne kaikkein upeimmat. Nimittäin hääjuhlat.
Häät puhuttavat aina, varmaan sen vuoksi koska ne ovat niin ihania, kauniita, kalliita, henkilökohtaisia mutta kuitenkin ihan vaan siinä kaikkien nähtävillä?



"Ai teidän häihin ei oo mun lapset tervetulleita, no en minäkään sitten kyllä tule!"

"Missä ne lapset sitten oppii käyttäytymään juhlissa ellei niitä edes kutsuta?"

"Kyllä minun lapset mutta ei teidän kakarat."

Sun häät, lapsilla vai ilman? Tässä meikäläisen semi raaka mielipide asiasta.

Me sovittiin Jussin kanssa jo ennen kuopuksen syntymää, että jos hän on edes puoliksi niin "helppo" vauva mitä isoveljensä oli, me mennään ristiäisissä naimisiin. Ja hei mikä munkki! hän oli, ja vielä vaatimattomampi mitä esikoinen. Eli voitiin luottaa siihen, että saadaan partyt kasaan ilman suurempia hulinoita.

Ensimmäiseksi me päätettiin päivä, ja sehän oli 25.7.2015. Päivä, jolloin me oltiin oltu kolme vuotta kihloissa. <3

Seuraavaksi soitettiin Raision seurakunnalle, ja tuurilla saimmekin aivan täydellisen miespapin kastamaan meidän poika, ja vihkimään meidät. Sovittiin myös, että hän siunaa siihen samaan syssyyn myös meidän omakotitalon, jonka pihalla tulevat "puutarhajuhlat" pidettäisiin.

Taustalla meidän koti.


Sormuskaupoille! Mulla on aina ollut selkeä mielipide minkälainen sormus mulle tulee. Mutta se muuttui täysin, kun Jussi osti yllärinä mun kihlasormuksen, joka oli sata kertaa upeampi mitä itse olin edes ajatellut. Siinä on viisi timanttia valkokultaisessa sormuksessa. Se on niin kaunis.
Sen kaveriksi löytyi Kultajousi Elegance -myymälästä 0.5 karaatin timanttisormus. Myöskin tottakai valkokultaisena. Ne on niin upeita yhdessä etten kestä.


Sitten me kutsuttiin kaikki läheisimmät sukulaiset,  kummit lapsineen, omat kummilapset perheineen ja lähimmät ystävät juhlimaan vauvan ristiäisiä. Muutama vähän ihmetteli kutsua, mutta kuitattiin kaikki kesän grillibileillä. Yhdelle ystävälleni kerroin asiasta etukäteen, koska oli pakko jonkun kanssa asiasta päästä höpisemään. Ja olihan se mukavaa että oli joku joka auttoi vaihtamaan mekon. :)

Pihaa siivottiin ja puunattiin niin vaan perusteellisesti, naapureilta lainattiin tuoleja ja pöytiä. Mutta kaikkein eniten toivottiin hyvää keliä. Ja Luojan kiitos se saatiinkin.



Ruuat me tehtiin itse, aikamoista säätöä se oli.. Mutta kaikki oli hyvää, ja mikä tärkeintä ruokaa oli riittävästi.

Vuohenjuustosalaattia
Lämminsavulohta
Mangobroileria
Lihapullia
Uusia perunoita
Tzatsikia
Leipää

Skumppaa, viiniä ja mehua.

Kakku, keksejä ja kaffetta.



Meidän päivä lähti niin, että mun kampaajaystävä tuli meille laittamaan mun hiukset nätisti. Sitten viimeisteltiin ruuat niin, että ne voi vaan iskeä ulos katoksen alla olevaan pöytään. (Me lainattiin lämpöhauteet tutulta.)
Skumpat ja valkkari kylmässä? Tsek.
Toinen ystäväni toi kakun, äkkiä piiloon ettei kukaan näe. Tsek.
Pihalle ilmapalloja ja pompomeja. Pöytiin valkoiset liinat, ja omista puskista kukkia hillopurkkeihin. Pilvet siirtyivät ja aurinko paistoi.



Lilaa luomiin ja odottamaan vieraita.
Vitsit miten paljon mua jännitti. Jännitti ihan hulluna.

Ohjattiin kaikki vieraat takapihalle istumaan pöytiin, joku ehkä jo aavisti jotain... Ehkä. Tässä kohtaa mulla oli päällä vielä kesäinen värikäs kukkamekko.
 

Kun kaikki olivat paikalla, lähdettiin kummien kanssa "vaihtamaan vauvalle kastemekkoa". Vaihdettiinhan me sekin, mutta kun vauva oli valmis, meni sylikummi hänen kanssaan valmiiksi ulos meitä odottamaan.
Tässä kohtaa Jussi iski fiinimpää päälle, ja minä vaihdoin kukkamekon valkoiseen. Ette usko miten paljon mua taas jännitti. Jännitti niin paljon että teki mieli perua koko homma. :D



Parit selfiet, ja menoksi.
Jäätiin autotallin eteen hetkeksi,  ja kaiuttimista lähti soimaan meidän hääbiisi, ehkä yksi maailman kauneimmista kappaleista, Goo Goo Dollsin Iris. <3


Tässä kohtaa mun piti soittaa videopuhelu mun siskolle Dubaihin, mutta mä unohdin!  Ja ai että miten paljon mua harmitti etten muistanut, mutta kai se menee jännityksen piikkiin.

Mä en voinut katsoa ketään muuta kuin pappia päin kun me käveltiin ihmisten ohi kaikkien eteen, koska näin heti miten mun äiti siellä nyyhkytti. Ja rutistin Jussia kädestä niin lujaa kuin pystyin.



Rehellisesti sanottuna en muista mitään, mitä pappi puhui. Kauniisti kuulemma.
Ensin pappi toivotti kaikki tervetulleiksi hääjuhliin, jonka jälkeen suoritettiin melko nopia vihkiminen.
Tässä kohtaa oli ihanaa, että joukossa oli vajaa kymmenen taaperoa keventämässä tunnelmaa, muuten olisi mennyt aivan itkeskelyksi koko homma. :D

Vihkimisen jälkeen kastettiin meidän pieni poika siihen samaan syssyyn. Pienestä murusta tuli sinä päivänä Vili Eemeli.

Minä Ite-sisustuskuvat, syntymätaulu.


Tämän jälkeen pappi puhui vielä kauniisti meistä, meidän perheestä ja siunasi meidän tuolloin vuoden vanhan kodin.

Tässä kohtaa uskalsin jo katsoa ihmisiä silmiin. Kaikki olivat niin onnellisennäköisiä,  hämmentyneitä, mutta selkeästi onnellisia.  Äkkiä skumpat lasiin, maljannosto ja valtava halaus-onnittelukierros.
Fiilis oli ihan huikea! Itse en ole oman isäni nähnyt itkevän koskaan, paitsi tuolloin. Aika ihanaa. <3



Maljojen ja nopeiden hämmästelyjen jälkeen me lähdettiin valokuvaajan kanssa vähän kotikatua pidemmälle ottamaan kuvia, ja vieraat aloittivat syömingit silläaikaa.
Vili Eemeli kiersi onnellisena sylistä syliin, ja kummit ja kaverit juoksivat siinä samalla Lukakin perässä kun omiensa.




Myöhemmin sain kuulla miten itsekkäitä me oltiin, kun näin julmasti varastettiin pienen pojan oma ensimmäinen juhla. Siitä kommentista mulle tuli ihan oikeasti todella paha mieli. Se ei missään tapauksessa ollut se tarkoitus. Ja toivon todella, että Vilikin vanhempana sitten arvostaa tätä meidän ajatusta ikimuistoisesta päivästä.






Päivä oli ehdottomasti onnistunut, täydellinen ja kaiken sen salailun arvoinen. Mutta... Moni minut tuntien tietää sen, ettei tämä nyt  missääntapauksessa riitä!?
Jos on syy isoille juhlille, ne todellakin järjestetään.

Me päätettiinkin heti, että me juhlitaan sitten isolla porukalla 1vuotishääpäivää hääjuhlina ensikesänä.
Koska ystävät on meille molemmille niin kovin tärkeitä, halusimme saada kaikki ne timantit meidän kanssa bailaamaan. Alle kahteen vuoteen kaksi lasta, joten todellakin myönnän olleeni melko kehno ystävä kaiken kiireen keskellä, joten todellakin kaipaan mun ihania ystäviä. Ne on mulle lasten kanssa kaikki kaikessa kuitenkin ikuisesti.



Mutta tässä kohtaa iskee se fakta, me juhlitaan nyt ilman lapsia. Kääk! Mitenkäs itsekästä? Onko se?

Itse ajattelen niin, että moni pienten lasten vanhempi haluaa myös välillä irroitella ilman niitä omia lapsia, vaikka ne maailman rakkaimpia onkin. Ja onhan ne, mutta onko se sitten niin julmaa, jos haluaa nauttia viinistä, musiikista, ruuasta ja ystävistään yhtenä iltana elämässään rehellisesti täysin ilman omia ja ystäviensä lapsia?

Pienet tissivauvat nyt on asia aivan erikseen, tottakai.

Moni kuulemma sanoo ettei tule elleivät lapset ole tervetulleita,  se on hei ihan ok. Mutta itse ajattelen niin, että jätän mielummin pojat kotiin kun tuon ne katsomaan miten Sami-setä vetää Petri-sedän kanssa perseet olalle ja oksentaa, samalla kun mummi heittää jalalla koreasti ja tanssii pöydillä.

Tykkään myös siitä ajatuksesta, että edes kerran tulisi juteltua jostain muusta kuin lapsista ystävien kanssa. Koska ihan totta, jos jengissä on mukana niitä ihania lapsia,  kyllä ne vie sen huomion ainakin mun mielestä,  kyllä mä leikin niiden lasten kanssa mielelläni pihalla jos sellaisia juhlissa on mukana. Mutta sitten mä ihmettelen illalla kotona etten ehtinyt kenenkään kanssa jutella, kun oikeesti leikin piilosta lasten kanssa. Ja ihan omasta halusta. Koska se on kivaa!



Yksi mun elämäni tärkeimmistä päivistä tuskin on kellekään meidän vieraalle mitenkään erityisen tärkeä, joten en ymmärrä miksi siitä pitäisi pahoittaa mielensä. Voisiko sen ottaa vaikka tällä kertaa kohteliaisuutena, että mä haluan nähdä ja jutella just sun kanssa tänään, enkä sun lasten? 



Itse rakastan lapsia eniten koko maailmassa, ja kaikki mun ystävät sen tietävät, joten mulle ei missään nimessä tule paha mieli ihmisten kommenteista miten kylmä olen ja ajattelen vain itseäni. Hei todellakin ajattelen, meitsin juhlat! Partyt on bitches! Vai miten se nyt meni? :D

Mitäs ajatuksia sulle tulee hääjuhlista, lapset vai ei lapsia? Onko meitsi ämmien ämmä? Vastaan itse, kyllä mä vähän olen, mutten ihan vaan tän jutun takia.


Kuvat meidän juhlista otti ystäväni Arto Arvilahti, 
hänen töihinsä pääset tutustumaan paremmin täältä!

33 kommenttia:

  1. Jokainen saa valita omat hääjuhlansa omaan tyyliin <3 lapsilla tai ilman. Tippa silmässä luin teidän häistä ja ristiäisten yhdistelmästä. Ja erittäin yleistä nykyään että vihitään ristiäisten yhteydessä. Sit jos lapsen rippijuhlissa kääntyy juhlat vanhempien vihkimiseen niin on se mielestäni päivän varastamista toiselta. Nauti ja juhli! Oot sen ansainnut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Toi oiskin paha, siis tuo rippijuhlavihkiminen. :D

      Poista
  2. Kiva postaus!! Et ole itsekäs. On juhlia johon lapset ovat tervetulleita on juhlia, johon lapset eivät ole tervetulleita niin se vain on. Ja jokanen pitää tasan sellaiset juhlat, kun itse haluaa.

    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  3. Lasten syntymän jälkeen ei mene montakaan hetkeä jolloin ei heitä ajattelis ja huolehtis. Vanhemmilla ei useinkaan ole omaa aikaa ilman rakkaita palleroisiaan, joten on musta ihan oikeutettua juhlia ilman lapsia. Kuitenkin tulee niitä lasten synttäreitä jolloin kaikki omat ja tuttujen ipanat ovat mukana. Eli party oon, ja murehtiminen sikseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, mun murut on mun kaikkeni. Mä vietän niiden kanssa jokahetken kun vain voin, joten en todellakaan koe huonoa omaatuntoa että nyt juhlitaan ilman. :)

      Poista
  4. Jokaisen juhlat (oli ne mitkä tahansa) on pitäjänsä omissa käsissä. Ts. kenelläkään muulla ei oo niihin mitään sanomista.
    Mun mielestä hääjuhla on kuitenkin loppujen lopuksi aikuisten juhla ja en mä ainakaan haluais mun lasten näkevän sitä juomista - koska aina on joku, jolla menee överiks.
    Ja musta on kiva, että joskus pääsee juhlimaan ystävien kanssa ihan ilman sitä, että koko ajan pitäis olla huolehtimassa pienistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin se on kivaa. Se on niin harvinaista että se on oikeesti tosi kivaa. Mutta todella moni on sitä kieltä että häät ovat perhejuhla, ja ellei "ole varaa" kustantaa lapsia, tulisi koko juhlat jättää juhlimati. Ei se nyt ihan niinkään mun mielestä mene. :)

      Poista
    2. En oo koskaan ymmärtäny niitäkään ihmisiä, jotka ei voi kunnioittaa hääparin toiveita. Häät on kahden aikuisen ihmisen juhla, jossa juhlitaan heidän liittonsa virallista alkua. Ei pakollisesti mitkään lastenkekkerit :D

      Ja joihinkin hääpaikkoihinkin on todella vaikea saada lapsia "sopimaan" tilojen takia. Siis järkätä tekemistä tms.

      Poista
    3. No ei. Meillä juhlitaan kahdesti vuodessa kuitenkin lasten synttärijuhlia, jonne kaikki ovat tervetulleita lapsineen vetämään sokeriöverit, niin todellakin pidän tätä ihan hyväksyttävänä vaihtoehtona. :)

      Poista
  5. Ihanan oloset ja näköset häät/ristiäiset teillä! Oot kyl Ida niin mahtava, tää sun blogi saa kyllä hyvälle tuulelle. Jos me joskus järjestetään hääjuhlat niin oon ajatellut sen silleen, että alkuun voi lapset olla mutta poistuu sitten sopivaan aikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jemina oot ihana! <3 mä veikkaan että pojat tulee myös syömään ja moikkaamaan kaverit, mut riippuen kenet me saadaan lahjottua lapsenvahdiksi, pojat lähtevät ehdottomasti kuuden jälkeen kotio. :)

      Poista
  6. Ihana kertomus teidän päivästä! Mun mielestä on hyvä ajatus pitää juhlat ilman lapsia. Näin pienenä, kun isä vahingossa joi yksissä juhlissa hieman liikaa ja protestoin monta vuotta sen jälkeen, kun vanhemmat halusi lähteä viihteelle...pikkutyttönä säikähdin siis isän outoa käytöstä. Nyt vanhempana naurattaa, mutta ei sitä pienenä ymmärtänyt. Ja tämä tapahtui yhden kerran 18 vuoden aikana! ��
    Jokainen vanhempi tarvitsee joskus sitä aikuisenkin seuraa eikä se tee kenestäkään yhtään huonompaa vanhempaa!☺
    Teidän päivä, teidän juhlat-tehkää niistä tasan sellaiset kuin itse haluatte! ��

    Terkuin,
    Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! No tuotakin mä pelkään! Mulle riittää jo kaksi lasia skumppaa ja oon supernainen, joten en todellakaan voi edes tissutella lasten kanssa. Ja itseni tuntien ois ihana ottaa pari lasia punkkua, ja olla miettimättä pelotanko minä mun muruja. Hyi hui se olisi kamalaa.

      Poista
  7. Voi jösses, miten kaunis morsian! :)

    VastaaPoista
  8. Tottakai osa aina pahoittaa mielensä, se on ihan sama mitä teet mutta teidän juhlat ja te teette juuri kuin itse haluatte <3
    Meillekin tulee lapsettomat jatkot häissä ( ruokailu lasten kanssa ), juurikin sen takia en halua että lapset näkee sitä ...
    Ehkä olen kanssa itsekäs muiden mielestä :D

    VastaaPoista
  9. Ja eikös sen voi ajatella niin että teidän ekassa hääjuhlassahan jo oli tilaa lapsille? Nää toista on vähän niinku "jatkot" niille edellisille bileille. Meillä sama kaava, esikoisen ristiäisissä mentiin naimisiin (ainoastaan meidän vanhemmat tiesi asiasta) ja oli kyllä suku ihmeissään kun kirkossa pärähti häämarssi soimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vois! Just hyvä ajatus. Lasten paahdettua oli jo. ;) siellä kuitenkin oli ne kaikkein tärkeimmät pienet mukana. :)

      Poista
  10. Mitä tuossa bodyssä lukee, alkuteksteistä en saanut selvää? Hauska idea nimittäin! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä lukee että: "Voi mikä onnenpäivä! sain nimekseni Vili Eemeli ja äiti ja isä sanoivat toisilleen tahdon." <3

      Poista
  11. Mitä tuossa bodyssä lukee, alkuteksteistä en saanut selvää? Hauska idea nimittäin! 😊

    VastaaPoista
  12. Hitsi kun tuli tippalinssiin tuosta teidän vihkimisestä! Mun mielestä on hääparin asia onko hääjuhla lapsille vai ei, eikä siitä pitäisi loukkaantua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. <3
      Munkin mielestä se on jokaisen oma asia, oma valinta. :)

      Poista
  13. Voi miten kauniisti kirjotettu ja upean tunnelmallisia kuvia! Ymmärrän kyllä ihan täysin mitä meinaat ja miksi ootte tehnyt tuollaiset valinnat, typerää miten aina löytyy heitä, joiden on pakko päästä nillittämään.. Musta se on enemmänkin kunnianosoitus pojallenne tuo kun ootte samalla menneet naimisiin ja sehän on enemmänkin järkevää ja lapset huomioon ottavaa, etteivät heidän tarvi olla katsomassa kun porukka mellestää humalassa..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista. :)
      Toivon niin, että myös Vili ajattelisi asian noin sitten isompana kun asian ymmärtää.

      Tuolla ylempänä jo vastarinnan, että meillä kuitenkin juhlitaan lasten synttäreitä kahdesti,( ihan joka vuosi :D) jonne kaikki ovat tervetulleita koko perheen kera vetämään sokeriöverit, joten en pode huonoa omaatuntoa, että yhtenä iltana juhlitaan ihan aikuisten kesken. :)

      Poista
  14. Olipas taas hyvä kirjoitus Ida ❤️ Meidän häissä ei ollut montakaan lasta ja kukaan ei kyseenalaistanut asiaa, onneksi. Meillä on kesällä kahdet häät ja toiseen on lapset kutsuttu mukaan. Me ollaan silti niin itsekkäitä, että ei oteta niitä. Isompi kyllä haluaisi, mutta kun isä toimii siellä bestmanina niin minusta on kaikille helpompaa ettei lapset ole mukana.

    Ja toisekseen, minä näkisin enemmänkin ristiäis-häät niin, että Vili saa olla jopa ylpeä, että äiti ja isi päätti juhlistaa näin isoa asiaa hänen ristiäisissä. En tajua miten se nyt olis pieneltä miehenalulta pois, kun eihän se muista juhlista mitään. Tehkää just niinku tykkäätte ja niinhän te onneksi teettekin. Puss ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin sen ajattelin, mut silti kommentit siitä miten pskaa tämäkin nyt sitten oli, satuttaa. :( onneksi ollaan kuitenkin itse hirmu tyytyväisiä valintoihimme, eikä kyllä vaihdettais. :)

      Mekin saatiin kutsu koko perheelle, jossa Jussi oli bestman. Kyllä jäi lapset kotiin ihan suosiolla, koska se ois mennyt ihan.varmasti niin, että mä oisin juossut molempien perässä kun J hoitaa velvollisuuksiaan.

      Poista
    2. Näin mäkin sen ajattelin, mut silti kommentit siitä miten pskaa tämäkin nyt sitten oli, satuttaa. :( onneksi ollaan kuitenkin itse hirmu tyytyväisiä valintoihimme, eikä kyllä vaihdettais. :)

      Mekin saatiin kutsu koko perheelle, jossa Jussi oli bestman. Kyllä jäi lapset kotiin ihan suosiolla, koska se ois mennyt ihan.varmasti niin, että mä oisin juossut molempien perässä kun J hoitaa velvollisuuksiaan.

      Poista
  15. Meilläkin oli häät ja ristiäiset samalla kertaa. Tyttö nyt ei ihan vielä ymmärtänyt menosta tuon taivaallista niin ei tullut mieleenkään tuollainen ajatus että olisimme vieneet hänen juhlansa...
    On toki joillakin mahdoton saada lapset hoitoon ja harmittas kun ei pääse juhliin mukaan mutta on se hienoa joskus pariskuntana päästä jonnekin nii ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Kyllä niitä oppimistilanteita sitten muuallakin tulee. Voi aloittaa ihan käyttäytymisestä kaupassa ja hesellä.😆

    VastaaPoista
  16. Ihanan kuuloiset juhlat! Onnea teille! <3
    Minä ymmärrän täysin halun pitää lapsettomat juhlat. Jätän myös mielelläni meidän lapset hoitoon jos lähden vieraaksi häihin. Ei siksi, että arvostaisin itse jotenkin lapsettomia juhlia enemmän, ei. Mutta niinkuin sanoit, lasten kanssa juhliessa tunnelma on aika eri eikä siinä kerkeä muiden aikuisten kanssa juuri juttelemaan.

    VastaaPoista
  17. Hei ämmien ämmä ;) Täällä kirjoittelee toinen itsekäs bitch jonka häitä juhlittiin ilman lapsia. Ja juu kyllä, annoin omanikin (5kk) hoitoon yöksi. Itseasiassa lapsi oli 2 yötä poissa kotoo, häitä edeltävän ja hääyön. Päivällä vieraana käväisi pari taaperoa kun meno oli vielä lasten katseltavissa. Iltaa kohden meno villiintyi niin paljon että minusta on vain ja ainoastaan hyvä että kutsussa luki "iltaa vietetään aikuisten kesken". Kukkahattutädeille tiedoksi että kyseessä ei ole niinkään itsekäs teko vaan päin vastoin lapsia ajatteleva teko; känniset aikuiset ei ole mukavaa katseltavaa.
    Peukku sulle Ida!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤