Kaksplus.fi

13. maaliskuuta 2016

Jäähyväiset äitiyslomalle.

Mulla on vähän surullinen olo. Sellainen haikea, ja aivan kuin olisi vaikea hengittää. Kun taas toisaalta fiilis on super onnistunut, älyttömän ylpeä ja suunnattoman onnellinen.

En kestä, tästä kuvasta on jo yli yhdeksän kuukautta.

Mun äitiysloma on ohi. 
Todennäköisesti mä en tule enää koskaan olemaankaan äitiyslomalla enää.
En kotona kuplassa,  sen täydellisen, kauniin ja mahdottoman rakkaan vauvan kanssa.
Sen sijaan, mulla onkin kaksi täydellistä, kaunista ja uskomattoman rakasta pientä taaperoa! 
Vaikka tulenkin pitämään mun poikia äidin vauvoina, ikuisesti.

Vili 2kk

Ihan kamala ajatus, mutta toisaalta se on kai ihan järkevää.
Mun sydän sanois että vauvoja vauvoja vauvoja mulle ja nyt, mutta järki jarruttaa. Onneksi?

Luka 2v3kk 


 Me ollaan mun miehen kanssa molemmat sillä kannalla, että me halutaan reissata, ja ennenkaikkea antaa pojille mahdollisuus harrastaa, mennä ja touhuta mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkailla välineillä. Se kuulostaa niin pinnalliselta, tiedän, mutta tiedän myös miten kurjaa jotain on tehdä mistä oikeasti pitää, kun välineet eivät ole kunnossa. Mies tietää sen myös.
Mutta me myös ollaan ihan normiduunareita, normipalkalla joten hölmökin sen jo osaa laskea ettei useamman lapsen kanssa ne varat meillä vaan riittäisi millään.
"Kyllä se kolmas siinä vielä menis, eikö meniskin?"

Kyllä, se on minunkin mielestäni karusti ajateltu, sillä pärjäähän sitä pienemmälläkin. Onhan ne muutkin pärjännyt.
Mutta eikö se ole vahvuutta myös myöntää se, ettei ole täysin valmis luopumaan siitä elintasosta, jonne on itse kerran kiivennyt?
Huomaan nyt, että mua vähän jopa hävettää kirjoittaa näin, mutta mitä sitä huijaamaankaan?
Senverran haluan kuitenkin kertoa, että arvostan kierrätystä ja kirpputoreja ylikaiken, se ei ole pointti että kaiken pitäisi aina olla uutta ja kallista. Ei todellakaan.

Olisi mukava kuulla ajatteleeko joku muu perhe samallatavalla, 
vai ollaanko me ihan hölmöä sakkia?




Tarkoitukseni ei ole missään nimessä pahoittaa kenenkään mieltä, arvostan todellakin suurperheellisiä, niin uskonnollisista syistä, sekä ihan vain omasta halusta saada se iso, oma perhe.


Itse olen ajatellut niin, että jos meille joskus vielä kolmas sittenkin tulisikin,
(koska, koskaan ei saa sanoa ei koskaan.) tulisi se ehdottomasti vasta sitten, kun pojat ovat koulussa. En rehellisesti sanottuna jaksaisi tähän heti perään kolmattavuotta vaipparallia ja unettomia öitä. Vaikka meillä molempien vauva-ajat ovatkin olleet ihan naurettavan helppoja, ihan raskauksista lähtien.
Jussin mielipide asiaan on vielä hieman erilainen kuin omani. Minulle huonompaan suuntaan.
Mutta jos joku meille niin kovin haluaa tulla, että kierukankin läpäisee, niin tervetuloa!

Vili 6kk


Olen tavallaan kotona koko tämän vuoden. Tavallaan, tai sillä tavalla tavallaan että pojat eivät mene hoitoon.
Me tehdään Jussin kanssa töitä niin, että hän tekee täydet tunnit, ja minä teen arkisin hänen aamuvuoroinaan iltahommia. Niitä hommia saan ilokseni tehdä ystäväni aivan ihanassa lastenvaateliikkeessä, Riemulissa!  <-- Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mesta!



Jokatoisen viikonlopun taas teen töitä omassa rakkaassa työpaikassani Paninissa. Sinne onkin jo aika kova ikävä.
Ajatuksena se, ettei lapsia tarvitsisi laittaa vielä hoitoon. Ja piheinä me myös laskettiin, että meidän pitäisi tehdä melkoisen paljon niitä töitä, että saisimme kahden lapsen päiväkotimaksut edes maksettua.

Näihin ajatuksiin,
Itsekäs, mutta onnellinen pieni perhe.






3 kommenttia:

  1. Mum mielestä jokainen tallaa tyylillään. Itse laitoin esikoisen hoitoon ulkopuoliselle hänen ollessa 1v4kk kun menin töihin. Toinen syntyi 7kk päästä siitä ja jäin heidän kanssa kotiin 3 vuodeksi, tehden osa-aikatyötä. Palasin kokopäiväiseksi kakkosen ollessa 3 ja odotin jo kuopusta. Nyt kuopus 1v5kk ja. Olen taas osa-aikatyössä ja kotona siihen asti että kuopus täyttää 3. Mukavaa työssä oloa, itse koen että jaksan kotona paremmin kun välillä käyn töissä "tuulehtumassa" ja juttelemassa aikuisten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Niin monta tapaa kuin on äitiäkin. Itse koen olevani enemmän läsnä, kun pääsen hetkeksi välillä irtautumaankin siitä arjesta, tai kotoa pois. Eikä se raha valitettavasti meilläkään puissa kasva. :D

      Poista
  2. Muutama silmään pistänyt seikka:

    Kuvat isommaksi, puhelimella ei näy kovin selkeästi

    Tekstin tasaus selkeyttää blogin kirjoituskenttää ;)

    Ihana otsikko, ootko ite noin taitava!! ♡♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤