Kaksplus.fi

15. helmikuuta 2016

Kateus on sielun home.

"Kateus on sielun home." No niin on. Se todellakin on.

Kateus on inhottava olotila.
Miksi tuo, miksen minä? Miksi tuolla, muttei minulla?
Ehkä hän on tehnyt töitä sen eteen? 

Se varmaan alkaa jo päiväkodissa, "tuolla on Elsa-mekko mutta minä en saa."
Se on sääli, sillä kateus liitetään useasti myös itsetuntoon.
Kuulostaahan se ihan järkevältä. Jos sinä olet vain jatkuvasti muille kateellinen asioista joita heillä on, ja sinulla ei, niin tuleehan siitä sellainen paska-fiilis, että taidanpas olla huonompi kuin nuo.
Eikä siinä mitään, ei sitä aina jaksa ajatella niitä positiivisia puolia, vaikka aina tietty pitäis.

Äitimaailmassa näitä asioita on paljon, voihan elämä että niitä on paljon. Ihan naurattaa miten paljon. Ne saattaa kuulostaa ihan naurettavan pieniltä jutuilta, mutta jollekin ne on oikeasti ihan big deal.
Kuva netistä. 



Listaan tähän muutamia joihin itse olen kohdannut. Osa on omia noloja kateuksiani, ja osa joista ystäväni ovat minulle puhuneet. (Tai en itse vaan kehtaa myöntää.)

1. Kaikki alkaa ilmoituksesta kun olet raskaana. Tämän pitäisi olla ihanaa ja upeeta ja pelkkää hattaraa. Mutta, "Tuokin kotka raskautuu mutten minä." "Noi saa jo viidennen eikä mulle anneta ees yhtä" "eihän noilla ole ees varaa, mulla kyllä olis!"
-90% lapsettomuushoidoissa olevista ei puhu asiasta. Eikä keskenmenoistakaan huudella facepäivityksissä.

2. Hankinnat. "Sen mutsi varmaan maksoi." "Just, pakko olla emmaljungat." "Joo, sossu noikin on maksanu."
-Tai ehkä joku osaa säästää.

3. Sairasloma. "Laiska."
-Koska kaikki raskaudet on aina samanlaisia.

4. Äitiysloma. "no nyt alkaa se valitus viimeistään ku kaikki sattuu."
-Kaikki äidit siis odottavat että pääsevät valittamaan. Todellakin. 

5. Babyshower! Ihanimmat söpistely- ja hemmottelujuhlat ikinä. Kaikki ansaitsevat ne.
"Ai noin kallis lahja." "Ai kolmannellekin lapselle juhlat?" "Mäkin sain vaan ekasta."

6. Synnytys. "Ei voinu olla paha ku et saanu ees tikkejä" "Et sentään joutunu sektioon" "Just, seuraava on varmaan sit niin kamala ettet kävele vuoteen."
-Oma synnytys on aina oma. Se on kaikilla erilainen, oma kokemus jota kukaan ei vie pois.

7. Kotona. Jos lapsesi nukkuu hyvin ja sikeästi. "Ei se kauan kestä." "Niin varmaan."
 Jos lapsesi ei nuku. "Ei se kauan kestä"
-Jotkut vauvat oikeasti nukkuvat, jollain on koliikki tai joku muu vastaava. Such is life.

8. Raskauskilot. "Noi kuvat on selkeesti otettu ylhäältäpäin." "Musta hoikentaa"
-Tai sitten ollaan taas yksilöitä, joku palautuu viikossa ja joku vuodessa. Ja joku ei ollenkaan. :D

9. Taidot. Kun lapsesi hymyilee ensikerran, on se varmasti jonkun mielestä "pieruhymy" massussa vaan kiertää, ei se oikeasti hymyillyt.
Istuu ensikerran, ei se tee selälle vielä hyvää. (Ihan sama minkäikäinen, ei se silti ole.)
Samat hommat seisomiselle ja kävelylle. ^^  Ellei sitten se oma hanipöö ole tehnyt kaikkea aikaisemmin, niin sitten todennäköinen kommentti on "Ai nyt vasta."

10. Imetys. Jos se menee hyvin, niin sulla on todennäköisesti vain yksi lapsi, niin helppoa se siinä on `muhia sohvalla.` Ja jos se ei mene niinku naapurin Pirjolla, ni sitten sä et  yritä tarpeeksi, koska se imetys on ihan vain tahdon asia.
-Aivan.

11. Lasten pukeminen. "Pappa betalar" "Itse kierrätän mielummin kuin törsään."
-Merkkivaatteitakin saa käytettynä, ja joskus on fiksumpaa ostaa ihan uutenakin, jos vaikkapa on suunnitelmissa käyttää samoja useammalla kuin yhdellä lapsella.

12. Oma aika. Jos sulla käy tuuri, ja saat sumplittua itselles vaikka pari iltaa salilla, tai ihan vaikka kaupungilla seisomista.
 "Minä en tarvitse omaa aikaa, lapset on mun aika." "Koitappas olla yyhoo" "En kyllä itse raaskis mun vauvaa jättää ja mennä."


13. Ruoka. Hitto toi osaa tehdä hyviä ja hauskoja juttuja sen lapsille, opettaisitko hän muakin?  Eiks se ois kivempi ku: "Ai ei kelpaa kaupan ruuat." Johon hän sitten vastaa; "hyi itse syötät tuolle sokereita ja lisäaineita."

14. Äitiysloma loppuu, ja palaat omalle työpaikallesi. "En minä ainakaan voisi alle vuoden ikäistä laittaa hoitoon!"
-Oliko sulla sitä vakituista työpaikkaa?
Tai sitten jollekin koulu, ammatti tai ura on lapsen ohella edelleen ihan yhtä tärkeä kuin ennenkin.

Näitähän voisi jatkaa ihan loputtomiin.
Mä olen itse aika useasti kateellinen ihmisille, mitä kummallisimmista asioista, ihan hölmöistäkin jutuista.
Mutta nyt mä kerron muutaman asian (osa tuosta listasta lähes suoraan.)
mistä mä olen, tai olen ollut kateellinen mun ystäville tai tutuille.
Uskon heidän tunnistavan näistä itsensä. Saa huutaa ylpeänä Hep!

Kuva netistä.


*Ihmiset jotka pystyvät olemaan hehkuttamatta. Ja coolisti vaan ilmoittamaan sivulauseessa et hei, meille tulee kolmas lapsi muuten keväällä. Tai ihmiset jotka eivät halua tietää sukupuolta, WHAT?
Minkätakia mun pitää olla niin malttamaton että Jussin pitää hillitä mua etten julkaise facebookissa kuvaa tikusta josta valuu vielä pissaa?

*Babyshowerit. Tämä on jo niin nolo et melkein jätin kirjoittamatta. Mutta mä olen ihan hirveän kateellinen ihmisille joille on järjestetty kemut myös toisen lapsen tai kolmannen saadessaan. Ihan super kade. 

*Vartalo. Miten joku voi näyttää niin pirun hyvältä ja sillä on pieni vauva?
Mä kyllä ymmärrän sen, että enhän mä mikään missi ollut ennen lapsia, ni ei musta varmaan sellaista tuukaan ku käyn synnyttämässä. :D Ehkä se tässä kohtaa vaatis sitä liikuntaakin. Ja aika paljon muutakin.

*Koti. Koti on kuin suoraan sisustuslehdestä ja siellä kuitenkin asuu kolme pientä lasta.
Ei meilläkään nyt likaista ole, mutta...

*Ystävät. Oon kauhukseni huomannut että alan olla kateellinen ystävieni ystävistä. Hurjaa. Kun itsellä tuntuu niitä olevan jäljellä enää murto-osa siitä, mistä joskus vuosia sitten ollaan lähdetty. Se aika pahalta. Vaikka tämä(kin) on ihan peiliin katsomisen paikka. (Mutta mun murto-osa onkin parasta ykkösluokkaa!)

*Ulkomaanmatkat. Jotkut vaan reissaa ja matkustaa niin ihanan huolettomasti ja paljon! Mäkin haluan Balille makaamaan  ja imuttamaan ihan mitä vain alkoholia kookoksenkuoresta, vailla huolen häivää!

*Imetys. Ei hitsit miten kateellinen olinkaan niille äideille, jotka sanoivat imetyksen olevan helppoa, ja ah niin vaivatonta.
Mistä kohtaa? Kun päättää vaan luovuttaa?

*Silmät. Olen über kateellinen kaikille ihmisille joilla on hyvä näkö ilman rillejä.

Kuva netistä.


Kateus, se on vaan niin rumaa. Sellainen pieni vitsit jaksaisinpa minäkin ois ihan jees, mutta miksi myrkyttää omaa mieltään muiden onnella. Sehän kuulostaakin ihan hullulta.
Että minkä takia jonkun toisen onni, on toiselta pois.
Ei tietenkään voi yleistää, on mulla myös paljon ystäviä jotka on ihan aidosti onnellisia muiden onnesta. Ja vitsit siitä tulee hyvä mieli.
Voisikohan se olla vaan se, kun äitiyslomalla ollaan kuitenkin aika paljon yksin. Tai ei yksin, mutta ilman aikuista seuraa, niin antaako se ehkä vähän anteeksi sen kadehtimisen ja märehtimisen?


Mutta, mitä paremmin pääsee siitä pahasta olosta eroon. Joka johtuu kateudesta, sitä parempi itsetunto sinulla on. Eikö vain?

Itse yritän, yritän oikein kovasti olla onnellinen muiden onnesta ja ilosta, ja jättää sen rönsyilevän ja ruman kateuden vähemmälle. Tuskin pois, mutta vähemmälle ainakin. Tai sitten seuraavan kerran sanon sen ihan suoraan ja avoimesti, että ei prkl mä olen kateellinen, ja thats it.

Mutta, mua kiinnostaa kovasti että mistä Sinä olet, tai olet ollut kateellinen toiselle äidille, vai etkö ole ollut lainkaan? Oikeasti?

Kuva netistä.

2 kommenttia:

  1. Heh, hauska teksti! :D Somemaailma ruokkii kateutta ja saa helposti tuntemaan, että kaikki kiva tapahtuu muille ja muualla. Siis jossei hoksaa että jokaisen elämään kuuluu kiintiökurat, huolet, murheet ja turhat toiveet. :D Mukavaa kevättä teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta. Tottakai sinne faceen/instaan laitetaan niitä helmiä. Eikä vaikka sitä pyykkivuoren kuvaa joka hipoo pilviä, tai sitä naurettavaa syytä jonka vuoksi tapeltiin aamiaispöydässä ku pikkulapset. 😂

      Poista

Kiitos kommentistasi. ❤