Kaksplus.fi

30. lokakuuta 2015

Iso paha TUTTI, ja pari muuta kivempaa juttua.

Maanantaina lähdettiin ihan fiiliksissä kävelemään heti aamusta aikaisin tuplilla kohti raision keskustaa.
Koska meidän pienellä Lukalla oli ensimmäinen hammaslääkäri. Enkestä! Minun pikkuinen on jo niin "iso".
No ei menny ihan niinku taas kuvittelin.
Välittömästi tutti ja -pullo pois. Oli melkein ensimmäiset sanat hammaslääkärin suusta, kun me ensikerran tavattiin.
Luka on siis saanut kerran vuorokaudessa pullosta maitoa, nukkumaan mennessään. Ja käyttänyt yöllä tuttia.
Ei osu kuin taaimmaiset hampaat purtaessa yhteen, ja tuota menoa kasvaa alaetuhampaat yläetuhampaiden eteen. KÄÄK.
Aivan järkyttävä paniikki, tottakai. Ja siltä samalta istumalta lähti sitten kylmästi molemmat.
Hitto mikä huono äiti-fiilis.
No se ensimmäinen päivä olikin aika hurja, leikkasin salaa Lukan tutin rikki ja siitähän herra suuttui. Itki rapiat kolme tuntia, kun ei saanut päiväunille tuttia. Mutta nukahti sitten viimein, mun syliin.
Ensimmäisen yön nukuin Lukan sängyssä, koska hänen piti nukkua "kyydissä" eli mun sylissä... jep jep ajattelin.





Seuraava päivä meni ihan ok.. tosin ilman päiväunia.
Juttelin tästä hammaslääkäristä ystäväni kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että ei tässä nyt mitään paniikkia ole, kun toinen on vasta 1v 11kk, eikä kaikki maitohampaatkaan ole vielä suussa.
Mutta parempi se nyt on ottaa kokonaan heti pois, eikä jahkailla. Niinkuin normaalisti teen, kaikissa asioissa.
Sinä päivänä alkoi myös Lukan puisto-ura. :)
Raision kaupungin varhaiskasvatuksella on sellainen ihana palvelu, kuin ilmainen puistotoiminta. Se on kaksi kertaa viikossa, klo 9-12
Mun mielestä ihan huippua, että lapsille jotka ovat kotona vanhempiensa kanssa, on myös tarjolla jotain toimintaa. Ja vielä ilmaiseksi. Itse koen ajan pelkän pienen vauvan kanssa lähes omaksi ajaksi. Kuinka helppoa onkaan lähteä vaikka ruokakauppaan ilman varmaa hevi-osasto showta! Tai pienemmän neuvolat, miten näppärää sopia ne tuolle ajalle. Tykkään. Jälleen peukku raisiolle.



Nyt on ollut paljon puhetta tuosta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, ja sen rajaamisesta. Sihen en ota sen koommin nyt kantaa. Tai ehkä ihan vähän?
Perheitä kun nyt vaan on yhtä monta erilaista kun niitä nyt on, eikä taaskaan voi tietää mitä siellä on taustalla. Miksi sen oman lapsensa haluaa hoitoon, vaikka olisikin vauvan kanssa kotona.
 Eräs ystäväni piti esikoisensa perhepäivähoitajalla osapäiväisesti, koska muuten menettäisi paikan, josta kovin pitää. Nyt sisarukset pääsevät samalle hoitajalle äidin palatessa töihin.
Toinen ystäväni sai juuri maailman suloisimmat kaksoset, ja haki hetkeä ennen vilkkaalle kaksivuotiaalleen osa-aikaista paikkaa, joka on mielestäni ehdottomasti enemmän kuin hyvä idea.
Erään tutun lapsi taas syntyi todella aikaisilla viikoilla keskosena, niin silloin kolmevuotiaan on huomattavasti mukavampi viettää päiviään päiväkodissa, kuin  äidin kanssa sairaalassa. Eikö totta?
Itse en  edes ajatellut, että Luka olisi hoidossa. Mutten näe siinä kyllä mitään väärääkään. Välillä myönnän että se olisi ihan jees juttu meillekin.
Silloin huudan mammalle ja mummille isot hallelujat. Mutta ei kaikilla ole niitä viikottain apuna, josta päästään taas lähtöpisteeseen. Älä arvostele, josset tiedä.
Mutta juurikin tämän vuoksi nämä palvelut ovat mielestäni hyvin tervetulleita. ;)

Olin ensimmäisen päivän hengailemassa puistossa Vilin kanssa, että näkee miten Luka sielä viihtyy. No eihän hän mua edes huomannut. Eli ihan  hyvin voin jättää sinne puistotätien huomaan.
Ja miten suloisia ne kymmenen alle metrinmittaista olikaan, kun siellä penkillä vierekkäin söivät eväitään.



Keskiviikko. Kolmas päivä ilman sitä pirun tuttia. Menee jo paremmin, eikä hoe jatkuvasti muumituttia.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tehtiin Lukan kanssa retki alakertaan yöksi! Miten jännittävää. Oikein maja kodinhoitohuoneessa, levitettävällä sohvalla. ja äidin pieni pörröpää nukahti ilman kiukuttelua, ja ilman sitä tuttia. Jes! Eräänlainen erävoitto?



Ja mää voitin, ihan oikeesti voitin!  JOLLYROOMISTA   (Instagram- kilpailusta) täytettävän joulukalenterin pojille. Ihan sairaan kivaa, koska en muista koska viimeks olisin jotain oikein voittanut. Tuli hyvä mieli.

Torstaina oli taas puistopäivä, ja äidin leipomispäivä. Viikonlopun kakku muuttui alkuviikosta kolmeksi kakuksi. Ei paha, koska kaikki on samanlaisia, ajattelin. Jep jep. sanoi meidän pieni jääkaappikin.
Isi vei Lukan nukkumaan illalla, ja hitto vie, hänellä meni n. seitsemän minuuttia. Olin kateellinen. Mutta samalla ihan hirveän onnellinen. EI TUTTIA vieläkään.



Perjantai. Ihana mamma vei poijjaat aamusta kolmeksi tunniksi puistoon. Mutta mitä kaikkea ehditkään tehdä kolmessa tunnissa ilman lapsia?
No.. siivota räjähtäneen keittiön, pestä kolme koneellista pyykkiä, vaihtaa lakanat, tehdä tuorepastalasagnen, kolme kakkukoristetta ja kuorruttaa ne kolme kakkua. (Ja facebookata.) Ei huono.
L ei kaivannut sitä tuttia taaskaan, todella jees. Kunnes tuli päikkäriaika. Kamala väsy ja kiukku ja uni mut ei.
Mutta mamahan ei anna periks, ja siellä se nyt nukkuu.






Viikonlopuksi Leipomisvinkkinä ihana kuorrute.
Melkeinpä mitä vain herkkukarkkeja yksi pussillinen ja 2dl kuohukermaa. (Esimerkiksi Omar, Hopeatoffee tai Dumle.) Miedolla lämmöllä sulatetaan namuja kermassa. Anna kunnolla jäähtyä vaikka jääkaapissa. Kylmänä kun vaahdottaa, tulee siitä pursotettavaa, vaikka cup cakesien päälle. Toimii. :)
Valkosuklaa- ja Dumleversiota meni kakkujen väliin tälläkertaa kera mustikoiden ja muutaman puolukan.





3 kommenttia:

  1. Oisko tuosta kakusta mahdollista saada reseptiikkaa kehiin? :) Olisi tarve hyvälle suklaakakku-pohjalle. Joo onhan noita ohjeita netti pullollaan mut kun ei ole mulle tota jauhopeukaloa suotu ja toi sun kakku näyttää ihan huikeelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jessi! :)
      Tuolla aikaisemmassa postauksessa (viikonlopun minion -kakku) on ohje tuosta pohjasta. ;)
      Voisin joku päivä näpytellä kakkujen täytteitä enemmänkin.

      Poista
  2. No kappas vaan :P ei kaikkee voi huomata heti. Kiitos paljon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤